Retkimoodissa

by Kerttu

Jos haluaa hakea mittasuhteita omaan elämäänsä, kannattaa mennä metsään.

Katsellessani tytärtäni ikimäntyjen ympäröimänä, ymmärtää konkreettisesti kuinka pieni ihminen on. Ja kun laittaa omat haasteensa samanlaisiin mittasuhteisiin, on yhtäkkiä helppoa hengittää. Metsän keskellä, vesien ympäröimänä luonnon hiljaisuudessa, se on helppoa muutenkin.

En ole koskaan ollut mikään retki-ihminen. Festaritkin jäivät nuoruudessa kiertämättä, kun ajatus telttamajoituksesta tuntui niin epämiellyttävältä. Lapsena olin mukana partiossa, josta jäi muistoksi litimärkä leiriviikonloppu jossain huitsinskuggenissa. Ne hatarat erätaidotkin ovat ruostuneet, vaikka tulenteko, perussuunnistaminen ja ensiavun antaminen pitäisi kuulua jokaisen yleissivistykseen.

Kun neljäkymmentä on lähempänä kuin kolmekymmentä, alkaa ihmeesti taas perusasiat kiinnostaa. Hidastaminen, yksinkertaistaminen, läsnäolo ja luonnon ihmettely tuntuvat tärkeimmiltä kuin koskaan. Tähän tarpeeseen liittyy mökkiprojektikin. Tiedän, että odotukset saattavat olla romantisoitujakin, mutta viime viikonlopun perheretki osoitti, että olemme oikealla tiellä.

Tarvitaan vain hyvä porukka, järkevä retkikohde, maistuvat retkieväät, säänmukainen varustus ja kohtuullinen keli. Muuta ei sitten tarvitakaan. Teimme rakkaiden ystäviemme kanssa pienen retken Laukaan Kirkkoniemeen viikonloppuna ja se osoitti, mitä tarvitsen enemmän.

Grillattuja lihapiirakoita! Hah, no ehkä niitäkin, mutta ennen kaikkea pysähtymistä ja hidastamista. Tuleen tuijottamista ja käpyjä keräävien ja puissa kiipeilevien lasten katselemista. Tahtoikästen lasten ei-toivottujen uintiyritysten estämistä ja kiireetöntä yhdessä oloa. Lasten kanssa retkeilyssä kun on parempi jättää kilometritavoitteet ja keskittyä muihin juttuihin.

Hän on Niina, nainen joka sai minutkin innostumaan retkeilystä. Olen vuosien ajan seurannut Niinan perheen retkiä lähelle ja kauas. Niitä on tehty pariskuntana, yhden lapsen perheenä ja nyt kahden tyttären kanssa. Vauva-aikanakin he ovat lähteneet, mutta valinneet kohteet niin, että kulku onnistuu vaunujen kanssa. Olen ihaillut ja ihmetellyt heidän tarmoaan lähteä ja ajatellut, että minulta vaan puuttuu jokin geeni, joka vetäisi minua metsään.

Omien lasten myötä ajatus luonnon arvostamisesta ja siihen liittyvistä tiedoista ja taidoista on noussut uudelleen pintaan. Retkeilyn ei tarvitse olla märässä makuupussissa nukkumista, vaan mukavaa, leppoisaa, palauttavaa ja siinä sivussa ihan vahingossa, opettavaistakin. Haluan, että lapseni tottuvat liikkumaan luonnossa, tunnistamaan lintuja, eläimiä ja kasveja. Äidin täytyy varmaan ladata pari luontoappsia kännykkään, jotta voi lapsiaan opettaa 😉

Niina on vähän aikaa sitten perustanut oman blogin, Retkimoodin. Siellä hän jakaa kokemuksia, fiiliksiä, neuvoja ja vinkkejä retkiin lähelle ja kauan, lasten kanssa ja ilman. Ainakin minua innostaa ajatus, että voin kokemattomampana retkeilijänä poimia rusinoita (tikku)pullasta ja mennä sellaisiin paikkoihin, jotka joku toinen on jo lasten kanssa testannut. Esimerkiksi kuvien Kirkkoniemeen tuskin olisin osannut mennä, mutta se on kuulema takuuhyvä kohde. Ja niin olikin.

Samassa havahduin myös siihen, miten hyvässä retki-iässä 2- ja 7-vuotiaat lapseni ovat. Pienempi nyt toki saattaa vielä vetää pikkuraivarit, kun ei saa mennä huhtikuussa uimaan, mutta kaiken kaikkiaan molemmat olivat reipasta ja mukavaa seuraa. Meidän retkemme kesti tällä kertaa kolmisen tuntia ja voin vannoa, niin niin nopeasti kuluneita tunteja en ole hetkeen kokenut.

Niina sanoi blogia aloittaessaan, että jos yksikin tyyppi innostuu hänen esimerkistään edes pienelle retkelle, tavoite on täytetty. Rakas ystäväni, tilanne on nyt niin, että joudut  ensin hilaamaan rimaa korkeammalle ja sen jälkeen tätä neljän hengen innokasta retkiposseamme vielä monta kertaa metsään. Se oli nimittäin ihan parasta!

Tutustu Niina Retkimoodi-blogiin täällä!

Saatat pitää myös

15 Kommentit

Minnea huhtikuu 22, 2017 - 1:33 pm

Kiitti vinkistä, täytyypä tutustua! Retkeilu ja luonnossa liikkuminen on miehellä verissä mutta mulla on paljon opeteltavaa. Toivon, että pojastammekin tulee luontoihminen, joten täytyy itsekin terästäytyä 😉

Reply
Kerttu / Modernisti Kodikas huhtikuu 24, 2017 - 12:25 pm

Pienikin retki riittää, sen kun käy syömässä eväät jossain nätissä paikassa. Siitä se innostus sitten kasvaa!

Reply
Hanna H huhtikuu 22, 2017 - 2:32 pm

Ihana retkipäivä! 🙂

Enemmän täytyisi meidänkin perheen liikkua luonnossa.

Reply
Kerttu / Modernisti Kodikas huhtikuu 24, 2017 - 12:25 pm

Nyt on on onneksi ihan mahtava aika tehdä luontoretkiä, kun luonto herää talven jälkeen eloon <3

Reply
Elina huhtikuu 22, 2017 - 7:43 pm

Kiitti vinkistä! Tuolla me ei olla käyty, täytyy kesällä mennä ehdottomasti.

Reply
Kerttu / Modernisti Kodikas huhtikuu 24, 2017 - 12:26 pm

Suosittelen, tosi kaunis paikka!

Reply
Niina huhtikuu 22, 2017 - 10:14 pm

Huitsinskuggeni, lempipaikkojani! :’D

Reply
Kerttu / Modernisti Kodikas huhtikuu 24, 2017 - 12:31 pm

Sinne en enää retkeile 😀

Reply
Marika huhtikuu 23, 2017 - 9:57 am

Metsässä ja ulkona on oikeasti ihan mukavaa. Kävelin viime kesänä neljä viikkoa ja melkein 700 kilometriä tuntureilla. Pitää vaan olla hyvät ja tarkoitukseen sopivat kamat, ettei esim. siellä teltassa kastu. Hyvä eräpirkko susta vielä tulee 🙂

Reply
Kerttu / Modernisti Kodikas huhtikuu 24, 2017 - 12:32 pm

No olet tehnyt pitkän vaelluksen, kuulostaa hienolta! Ehkä minusta tulee alkuun sellainen eräpirkko, joka tekee pieniä retkiä ja nauttii lähiluonnosta lasten kanssa 🙂

Reply
Marika huhtikuu 24, 2017 - 7:09 pm

Niin.. Päiväretki on vähän kuin yöretki, mutta siellä ei nukuta. Jos päiväretkeen lisätään nukkuminen, se on yöretki. Siten kun niitä laitetaan monta peräkkäin, sanotaan vaikka 30, ollaan oltu kuukausi retkellä ja kävelty vaikka se 700 kilsaa. Silti se sisältö on ihan samaa kuin pienemmillä retkillä. Kävellään, syödään, nukutaan ja nautitaan luonnosta. Aika yksinkertaista ja mä tykkäsin 😀

Reply
Kerttu / Modernisti Kodikas huhtikuu 24, 2017 - 7:58 pm

Uskon, varmasti elämyksellistä!

Reply
Maria huhtikuu 24, 2017 - 3:43 am

Olemme hiihtäneet tunturissa päiväretkiä puolivuotias ja kahden vanha ahkiossa matkassa mukana ja siitä sitten aina eteenpäin. Hyvin ovat viihtyneet. Myös patikkaretkiä olemme tehneet etenkin soilla. Kanootin kyydissä lapset viihtyvät myös mainiosti.
Kuten sinäkin kirjoitit, toivoaksemme rakkaus luontoon siirtyy lapsillekin. Kivoja retkiä!

Reply
Tiina huhtikuu 24, 2017 - 6:48 am

Retkeily perheellä on ihan parasta! Meillä 9, 7 ja 4 vuotta vanhat lapset. Koko perhe tykkää retkeillä ympäri vuoden. Tunnelma on yleensä leppoisa, lapset pitävät tutkimisesta ja vapaasta kulkemisesta, aikuiset ihastuvat rauhaan. Retkieväät kruunaavat homman ja murusetkaan eivät kiusaa pöydän alla kun tarjoaa lounaan nuotiolla 😉

Reply
elina huhtikuu 24, 2017 - 11:13 am

Retkeily on ihan parasta mindfulnessiä! Metsä voimaannuttaa ihanasti ja siellä on kiva lasten antaa touhuta rauhassa. Meillä vilkkaat ja äänekkäät pojat 3v. ja 6v. retkillä mukana. Tänä kesänä palataan tuntureillekin monen vuoden tauon jälkeen.

Reply

Jätä kommentti