Tänä kesänä olen onnellisempi kuin koskaan terassin lasituksista. Kaksivuotiaamme on saanut tahtoiäksikin kutsutun vaiheen, jossa tunteet liikkuvat en halua ja mä haluan-asteikkojen ääripäissä. Ja ulos hän haluaa. Hän haluaa sinne silloinkin, kun äiti laittaa ruokaa, ripustaa pyykkiä tai käy vessassa. Kun tahtoikäinen taapero haluaa, hän menee vaikka läpi harmaan kiven.
Ulko-oven lukkoa hän ei vielä saa auki, mutta kodinhoitonhuoneen ovi avautuu jo näppärästi. Sinne hän harvemmin onneksi hoksaa mennä karkutietä etsimään. Mutta terassinovi, ei auta vaikka kuinka laitat lukkoon. Naps vaan, hän on terassilla, milloin missäkin vaatteissa ja joskus ilman vaatteitakin. Lasitusten pienestä raosta hän mahtuu sujahtamaan vapauteen; heippa äiti, lähden kouluun!, kuuluu pienen pojan ääni potkupyöränsä selästä, ilman kenkiä ja kypärää tietenkin.
Mutta onneksi on lukittava lasitus, sillä vielä ei sorminäppäryys riitä lasien avaamiseen. Niinpä ovi terassille saa olla aina auki ja pilvisempinä päivinä, kun lämpötila ei karkaa liian korkeaksi, lasitukset pysyvät kiinni.
Kun tämä tahtova lapsi nukkuu päiväuniaan, olen joka ikinen kerta kahden vaiheilla. Nyt on päivän ainoa hetki a) saada jotain aikaiseksi ilman sataa keskeytystä b) olla hetkinen tekemättä yhtään mitään. Useimmiten valitsen aan, mutta tarkoin valikoiduin mieleisin tehtävin. Tänään päätin sekä keittää kahvit että ottaa kuvia uudistuneesta terassistamme.
Tuossa se riippuu, maailman ihanin keinu. Mieheni syntymäpäivälahja minulle. Parolan Rottingin klassikkokeinu on kuin syli, jossa on hyvä olla. Valitsin luonnonvärin terassille tuomaan lämpöä ja kontrastia ja niin kävikin. Keinu on yhtä aikaa klassinen, perinteinen ja vähän modernikin, sellaista se hyvä muotoilu on.
Keinun paikka on sellainen, että siitä näkee sekä kauneimman maiseman että lasten leikit hiekkalaatikolla ja leikkimökissä. Tänä kesänä saan varastaa hetkeni siinä pojan päiväuniaikaan tai lasten mentyä nukkumaan, sen verran aktiivista elämä poikamme kanssa on. Toki niinä päivinä, kun mieheni on myös kotona, ehdin nauttimaan uudesta lempipaikastani enemmän. Hurraa, eriaikaiset kesälomat.
Ihanan keinuni lisäksi terassilla on muutakin uutta. Vanha terassinsohvamme matkaa mökille ja tilalle tuli K-Raudan Alicante-kulmasohva*, joka kuuluu upeasti uudistuneeseen Cello-tuoteryhmään. Loft-henkinen, modernin linjakas ja ehdottoman mukava kesäpäivän keidas. Minua on hieman häirinnyt, kuinka nykyisessä kalustejärjestyksessä vanha sohva peitti maiseman, mutta Alicanten etu on sen kevyt ulkomuoto.
Moderni sohva ja perinteinen keinu luovat mainion parin. Mietiskelen, voisiko terassilla olla vielä rottinkinen pikkuinen kahvipöytä tai vaikka ruukku tai kori kukkasille. Yksi väripari kuitenkin jo löytyy ja se on IKEAn Henrika-viltti, jonka ostin viime viikolla. Sävy on todella kaunis maitokahvi, harmi vaan että tuote taitaa olla poistuvien joukossa.
Maitokahvista puheenollen, se on yksi parhaista tavoista napata pieni hetki vain itselle. Tällä hetkellä inspiroidun todella paljon Asun-lehdestä sekä Järvien kesäkodit-kirjasta*. Mökkihaaveilut käyvät kuumina ja minua jännittää niin paljon, millaisen luonnoksen Sunhousen Kalle Oikari meille elokuussa toimittaa. Tässä odotellessa on ehtinyt käydä tunneskaalaa vahvasti läpi, mutta tiedostan itsekin, että odotukset ovat kovat. Pidän jalkojani sopivasti maanpinnalla ja uskon, että Kalle suoriutuu haasteesta löytää meidännäköisiä ratkaisuja kustannustehokkaasti.
Vanha kirppislöytöpöytä sopii kokonaisuuteen uuden sohvan kanssa mainiosti, vaikka ensin ajattelin sen olevan liian suuri. Toisaalta on vain mukavaa, että on laskutilaa ja usein pöydän päälle syntyy myös lasten leikkejä tai pelihetkiä.
Niin, tällä terassilla todellakin harrastetaan pakohetkiä. Äiti pakenee velvollisuuksia ja lapsi äitiään. Eikä hän oikeasti edes mitään pakene, minkäs teet kun maailma kutsuu. Suljen lasitukset ja kuuntelen taas sateen ropinaa, sitä on tänä kesänä riittänyt. Onneksi on tuo kuiva ja lämmin oma pakopaikka, jossa voi hyvällä mielikuvituksella ajatella olevansa jossain kaukana, jonne ei räjähtäneen kodinhoitohuoneen kutsu kuulu.
”Mä heräsin!”, kuuluu makuuhuoneesta. Onneksi nappasin hetken itsellenikin. En ole sitä paitsi koskaan kuullut, että pyykit valittaisivat kodinhoitohuoneen tasoilla, mutta meitä valittavia äitejä on senkin edestä. Otetaan hetkemme silloin kun niitä on tarjolla. Sitten jaksaa taas riemuita kaikesta iloisestä härdellistä, jota lapsiperhe-elämäksikin kutsutaan.
”Äiti, mä lähden kouluun”, kuuluu taas eteisestä. ”Et nyt menisi kulta, on kesäloma.”.
keinu: Parolan Rottinki
lasitukset: Lumon
matto: Hobby Hall
sohvapöytä: kirppislöytö
sohva: K-Rauta Cello Alicante *saatu
ruokapöytä: 70- luvun Asko Amigo (kirppislöytö)
tuolit: Panton chair
maljakko: Muuto Silence / Sisustuksen koodi *saatu
viltti: Ikea
valkoinen sohvatyyny: Linum
kirja: Unelmien kesäkodit *saatu