Ollaanpa alkuun ihan rehellisiä, niin kuin täällä tapa on. Marraskuu on vuoden ikävin kuukausi. Se on sitä siksi, että valon määrä vähenee, sää kylmenee ja kostenee ja kaikki tämä vaikuttaa omaan ja aika monen muunkin ihmisen käytökseen.
Päivä tuntuu tunteja lyhyemmältä kuin kesältä; kannattaako sitä enää kuuden jälkeen pistää nokkaa pihalle? Missä ovat minun kynttiläni, villasukkani ja suklaani? Kotiin käpertyminen on ihanaa, mutta rajansa kaikella.
Narina marraskuusta on tavallaan luksusongelma. Pikkujoulukausi käynnistyy ja saa viritellä jouluvaloja. Luomiin voi vetää glitteriä ja pistää paljettia päälle, ei sellaista kehtaa tehdä keskellä kesää. Hämärän hyssyssäkin on puolensa, eikä aina tarvitse mennä ja suorittaa.
Minulla on haave viettää marraskuu Espanjassa. Lämmössä ja valossa. Olisi virkistävää skipata kurahousukausi ja suksia suoraan tammikuuhun, jossa on kevättä lupaava aurinko kimmeltää hangilla. Ei tänä vuonna, mutta ehkä joskus.
Jos elän onnekkaana satavuotiaaksi, se tarkoittaa että elämässäni on 100 marraskuuta. 3000 päivää. Suomi ei muutu valoisammaksi, enkä halua elää kokonaisia kuukausia vain haaveilen, että olisin joskus jossain muualla kuin omassa arjessani. Joten on muutettava omaa asennetta.
Päätin, että teen testin. Nimeän marraskuun hyvän olon kuukaudeksi, jossa keskityn asioihin, jotka tekevät onnelliseksi.
Pidän huolta, että villasukkien ja suklaan vastapainona on kolme hyvää liikuntakertaa. Suhtaudun urheiluun lempeästi ja kehoa kuunnellen. Nyt se muuten anelee eniteen joogaa ja body balancea.
Luen eli annan ajatusten levätä ja laukata. Liian usein verkkokalvoillani on sininen ruutu. Se on työtä, viihdettä ja velvollisuudentuntoa. Haluan ottaa ja ennen kaikkea antaa aikaa, tylsistyä vähän ja olla läsnä. Siksi tavoitteena hyvänolon marraskuussa 50 % ajasta on sometonta eli kello 20-08.
Kolmentena otan viimeinkin aikaa itseni hemmotteluun. Sain synttärilahjana jalkahoidon HEINÄKUUSSA: en muka ikinä ehdi, jaksa tai pääse. Haaveilen vaan, miten ihanaa olisi. Nyt marraskuussa menen jalkahoitoon ja ihan kiusallani varaan vielä kasvohoidonkin ja jos oikein villiinnyn, niin kampaajan. Jos kello ei ole illalla kahdeksaa, kerron siitä sitten hästägeillä #blessed ja #metime. Ehkä lisään myös #ironic.
Päätin, että teen testin. Nimeän marraskuun hyvän olon kuukaudeksi, jossa keskityn asioihin, jotka tekevät onnelliseksi.
Vieläkö pannaan neljäs tavoite marraskuuun unelmapaketiin? Ystävät. Ne ruuhkavuosien riepottelemat… vai hetkinen sittenkään!
Pikainen vilkaisu ystäväpiiriin kertoo, että moni elää elämänsä parasta aikaa. Kun 40 on lähempänä kuin 30, monella alkaa urat olla mukavassa vaiheessa, taaperovaiheet elelty ja kaikenlaisia unelmia toteteutettu tai toteutumassa. Ja minulla on ikävä monia. He tupsahtavat mieleeni illan tullen talon hiljentyessä, hengityksen tiivistyessä lenkillä tai ajatusten vaellellessa punaisissa valoissa. Kunpa ehtisi nähdä enemmän. Ehkä marraskuu olisi se hetki vuodesta, kun illan tullen voisikin poiketa extempore ystävälle teelle. Ilman siivouksia tai leipomuksia. Nähdä ja jutella hetken. Meille saa ainakin tulla. Tulkaa ♥
Sellaisista haaveista koostuu minun marraskuuni. Toki toivon, että perhe pysyisi terveenä ja ennen kaikkea saisimme elää sitä normaalia arkea. Sillä oikeastaan se, että saa kiskoa kurahousuja terveen lapsen jalkaan on jo yhdenlainen lottovoitto.
Kaikki on niin suhteellista ja nyt ajattelin suhteuttaa tämän kaiken niin, että marraskuusta tulee, jos nyt ei loistokas, niin tavallisen mukava. Sekin on oikeasti jo tosi hyvä!
Jos innostut samoista asioista, jaa fiiliksesi somessa #parempimarraskuu. Ei haittaa, vaikka laitat myös sen #blessed 😀
Oletko mukana?