Onni ja epäonni – tapahtuuko hyville ihmisille hyviä asioita?

by Kerttu
Onnesta ja epäonnesta

Viikon viimeinen arkiaamu alkoi kuten kaikki muutkin aamut: latasin kahvinkeittimen ja tuota elämän eliksiiriä odotellessa aloitin aamutoimet. Hetkeä myöhemmin huomaan, kuinka vaalea, upouusi kivitasoni lainehtii kahvia ja puruja: se kannu varmaan kannattaisi laittaa paikoilleen kun keittää kahvia.

Työpäivän jälkeen olin siellä, missä aika moni muukin suomalainen viettää perjantai-iltapäiväänsä: marketissa työntämässä valtamerilaivan kokoisia ostoskärryjä (varmasti saavat ostamaan enemmän). Ostoslistan lisäksi kurkistin sähköpostiini, jossa oli automattinen viesti Applelta: mieheni oli poistunut perhejaosta. Mitä lie säätää, ajattelin ja jatkoin navigointia hyllyjen välissä.

Sähköposteja alkoi tulla lisää. Tiliini liitetty sähköposti oli vaihdettu. Sitten vaihdettiin puhelinnumero. Lopuksi oma nimeni oli muutettu Banks Adamsiksi, jolloin alkoi olla jo todella kiire kotiin selvittämään asiaa.

En päässyt enää tililleni ja kaikki luotetut laitteet oli poistettu käytöstä. Apple ID oli oli todellakin kaapattu! Pikakonsultaatio Osloon siskon miehelle (OMG MY ACCOUNT IS HACKED!!) ja sen jälkeen puhelu tukeen. 45 minuutin jälkeen olimme saaneet erilaisten konstien jälkeen palautettua tilini ja poistettua ei-voivottu hyypiö linjoilta.

Oli 13. päivä perjantai. Epäonnen päivä.

Kaikista vastoinkäymistä huolimatta en usko epäonnenpäiviin ja siihen, että joku kalenterimerkintä tai tähtien asento vaikuttaisi siihen, mitä meille tapahtuu. Välillä vain tulee vahinkoja, tilanteet eskaloituvat tai oma huolimattomuus kostautuu. Ja onhan meillä myös huonoa tuuria, mutta yleensä sen vastapainona myös onnea.

Suhtaudun lempeästi taikauskoon ja saatan mielikuvissani sylkäistä vasemman olan yli, jos musta kissa ylittää tien. Saatan koputtaa puuta sen jälkeen kun totean, että ”meillä ei ole kukaan ollut pitkään aikaan kipeänä”.

Näissä tilanteissa tunnen konkreettisesti intuitiivisen ja analyyttisen ajattelun ristiriidan. En järjellä usko, että rituaali vaikuttaa mihinkään, mutta saatan silti niin tehdä. Varmuuden vuoksi ja pikkuisen leikilläni.

”Hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita” on minusta epäreilu ilmaus, koska hyville ihmisille tapahtuu myös kurjia asioita.  Levinneet kahvit ja pöllityt salasanat eivät ole edes huonoa onnea, vaan huolimattomuutta. Onnettomuuksia tai sairauksia voi kohdata kuka vain.

Hyville ihmisille saattaa silti tapahtua hyviä juttuja keskimääräistä enemmän siksi, että ihminen levittää positiivisuutta tai auttamista ympärilleen. Kun olet itse kiva, myös muut ovat sitä sinulle. Ja silloin seuraa usein hyviä asioita ja pyyteetöntä myötäelämistä.

Siinä kyse ei ole juurikaan onnesta, vaan tavasta olla. Kivana oleminen on mielestäni tässä maailmassa aliarvostettua.

Perjantain 13. päivä jälkeen tuli lauantai 14. päivä, meidän hääpäivämme. Onhan siinä onnea, että saamme juhlia jo silkkihäitä.

Tasapainoinen ja onnellinen yhteiselo on yhtä lailla onnea, hioutuneita särmiä, sopiva yhteenkasvamista ja tilaa olla yhdessä ja erikseen. Onnea oli myös se sattuma, että ystävät olivat valinneet saman hääpäivän ja pääsimme omana hääpäivänämme häihin juhlimaan rakkautta.

Kun kahvi lainehtii arkiaamuna keittiön tasolla ja hermoilen, että nyt en kyllä ehdi minnekään, paikalle ei saavu prinssi valkealla ratsullaan, vaan tuttu ja turvallinen mies. Hän nappaa rätin ja siivoaa vaimonsa sotkut ja keittää vielä uudet kahvit.

Se on onnea se.

Saatat pitää myös

5 Kommentit

eve 15 syyskuun, 2019 - 6:31 pm

Kiitos hyvästä blogista ja onnea hääpäivän johdosta! Itse olen 40+ nainen ja elämässä on ollut paljon myös vastoinkäymisiä. On ollut koulukiusaamista, yksinäisyyttä, masennusta ja muita murheita. Sitä elämän suurta rakkautta ei koskaan tullut (enkä usko, että introverttina tulen sitä enää löytämään tässä iässä) tai omaa perhettä, mutta ystävät ja lähisukulaisten perheet muodostavat minun perheeni. Olen yrittänyt auttaa muita ja olla läsnä muiden onnen hetkissä. Joku saattaisi sanoa, että olen epäonnistunut elämässä tai että olen tyhjän päällä, mutta samalla niin kliseistä kuin se onkin, olen oppinut nauttimaan arjen pienistä ilon hetkistä.

Reply
Kerttu 15 syyskuun, 2019 - 7:27 pm

Hei Eve ja lämmin kiitos kommentistasi ❤️ Antoisaa ja onnellista elämää voi elää monella tavalla, pääasia on se mitä itse tuntee. Ikävä kuulla vastoinkäymisistäsi, kohtuuttoman paljon ikäviä asioita olet kokenut. Se, että osaat jakaa onnea ja iloa läheistesi kanssa tuo varmasti paljon positiivista teidän kaikkien elämään. Olet ihana juuri sellaisena kuin olet ❤️ Iloa uuteen viikkoon!

Reply
Tr 17 syyskuun, 2019 - 7:20 pm

Kiva kun kommentoit myös noita netinkäytön varjopuolia. Oma googletilini hakkeroitiin eräänä yönä, mutta sain viestin vuoksi onneksi sen nopeasti palautettua. Yritin ainakin vähän vahvistaa kirjautumista, mutta silti jäi kuitenkin tosi kova epäusko, että mitä sähköpostissa ylipäätään uskaltaa enää lähettää jne. Tuliko itsellesi säikähdystä apple id:n hakkeroimisesta? Itse ainakin mietin, että mitäköhän tietoja maailmalle ehtikään levitä tuollaisessa tilanteessa. On ne aina vähän hui-tilanteita, kun omiin henkilökohtaisiin tietoihin joku jossain kajoaa. 🙂

Reply
Tr 4 lokakuun, 2019 - 4:13 pm

En tiedä kiinnostaisiko muita, mutta itseäni voisi kiinnostaa myös juttuaiheena tietoturva ja tietoisesti (tieto)turvallinen somekäyttäytyminen tässä kokoajan entistä enemmän laajenevassa internetmaailmassa. 🙂

Reply
minttu 18 syyskuun, 2019 - 9:05 am

Mietin itse tätä samaa juuri yksi päivä lenkillä monen vastoinkäymisen jälkeen. Näin muuten sen mustan kissankin siinä matkan varrella! Ihan samansuuntaiset ajatukset pyöri omassakin päässä. Itse ajattelen myös niin, että vaikka omassa elämässä menisikin huonosti, niin kun yrittää silti olla muille mahdollisimman ”hyvä ihminen”, niin samassa saattaa myös itselle tapahtua jotain hyvää. Ainakin saa hyvän mielen kun näkee, että voi saada toisen voimaan hyvin omilla teoillaan ja sanoilla. 🙂

Reply

Jätä kommentti