Tule pikkujoulu kultainen

Okei, myönnetään! Kultaiset ilmapallot ja punaiset glitterit ovat aika överi yhdistelmä, mutta kun kerran juhlittiin tyttöjen pikkujouluja, sai tyttö myös päättää. Itsekin saatoin vähän höpsähtää, kun sattumalta astelimme Palokassa olevaan Confetti -juhlakauppaan. Olen ollut vähän harmissani Tiimareiden lopettamisen myötä hävinneistä askartelu- ja rekvisiittakaupoista, markettien valikoimat tuntuvat usein aika köppösiltä (ja tuo on muuten sana, jos joku ihmettelee :D). Confetissa kävi sitten se perinteinen, yht´äkkiä huomasin ehdottomasti tarvitsevani yhtä sun toista asiaa, joiden olemassaolosta en vielä edes aamulla tiennyt. Kerrankos sitä innostuu!

Kutsuimme tyttären eskariryhmästä kaikki tytöt viettämään meille pikkujouluja. Jokainen toi tullessaan pienen lahjan ja leikin avulla ne sitten annettiin sattumanvaraisesti kaverille. Näin jokainen sai jouluyllätyksen. Leivoimme eilen suuria sydänpipareita ja jokainen sai koristella oman piparkakun matkaan. Lisäksi herkuteltiin ja olin varannut muutakin ohjelmaa, mutta mukavaa oli, että tytöt halusivat leikkiä vapaasti. Ihana ikä tuo eskarivaihe, kaikki ovat jo reippaita, omatoimisia, aitoja, innostuvia ja täysillä mukana!

Pikkujoulukuusi on omaan makuuni varsin amerikkalainen, mutta neideille toimi tämäkin versio mainiosti. Pakko kuitenkin myöntää, että odotan jo kovasti luonnon joulukuusta ja sen hillittyä koristelua. Mahtipontisista pikkujoulukoristeista huolimatta jotain aitoa syntyi, nimittäin joulufiilis. Se oikeastaan pääsi valloilleen jo eilen, kun yhdessä leivoimme ja valmistelimme juhlia joululaulujen soidessa. Nämä pikkujoulut olivat tärkeä juttu myös siksi, että saimme valmistella näitä yhdessä tyttären kanssa. Pikkuveli kun on aika haastavassa vaiheessa hampaidenpuhkeamisen ja eroahdistuksen kanssa, joten haluan antaa aikaani myös esikoiselle. Ystäväni Melina muuten kirjoitti arjestaan tiivistäen aika paljon myös meidän kuulumisia, kurkatkaa postaus Minishow´sta.

Lapset nukkuvat ja talo on hiljainen. Tajuan, että istun ensimmäistä kertaa tänään alas ja olo tuntuu kumman kevyeltä, kun ei ole 12 kg vauvaa sylissä. Olen ihan väsyksissä, mutta hymyilyttää. Tässä sitä on: täyttä elämää sanaparin kaikissa merkityksissä.