Viestejä tulee monia päivässä, mutta valtioneuvoston kanslian lähettämä Suomi100-viesti sai pysähtymään. Jotenkin hellyyttävää, että Suomi juhlii syntymäpäiviään lähettämällä seitsemän miljoonaa tekstiviestiä. Eikä siinä vielä kaikki, ilta huipentuu katselemalla telkkarista, kun toiset kättelevät!
Satavuotias itsenäinen Suomi on oikeasti kova juttu. Tunnen aidosti ylpeyttä meidän pienen pienestä maasta, jonka väestö muodostaa vain 0,07 prosenttia maailman väestöstä. Siitä huolimatta, tai ehkäpä juuri siksi, meillä on maailman vapain ja turvallisin maa, vakain valtio, paras hallinto ja maailman vähiten järjestäytynyttä rikollisuutta. Tutkimus kertoo, että Suomi on maailman viidenneksi onnellisin maa.
Ja juuri täällä, kaikista maailman maista, minä saan olla äiti ja kasvattaa omia lapsiani.
Pienet kädet pyörittävät taikinaa. Heillä ei ole mitään käsitystä, että isossa maailman mittakaavassa pipareiden leipominen omassa kodissa on etuoikeus. Eikä lasten tarvitse kantaa menneiden sukupolvien taakkaa, vaikka hyvään elämään kuuluukin kiitollisuus. Turvallisuudesta, lämmöstä ja rakkaudesta valetaan pohjaa tulevaisuuden toivoille, niille joiden elämää eivät enää heijastele sodan varjot muualla kuin historian kirjoissa.
Jouluvalmistelut ovat saaneet hyvän ja lempeän alun. Itsenäisyyspäivän perinteisiin kuuluu pipareiden leipominen. Taikinaa taisi mennä saman verran suuhun kuin pellille, mutta mitäpä siitä. Joululaulut soimaan, tonttulakit päähän ja touhuamaan, tänä vuonna kuopus on täysillä menossa mukana. Illalla kohotan maljan tulevaisuudelle, sillä nyt jos koskaan pitää kääntää katseet seuraavaan sataan vuoteen.
Kiitollisena painan näitä hetkiä sydämeen ja nappaan vielä yhden piparin. Rakkaudella tehdyn.
2 Kommentit
Olipa kaunis kirjoitus! Täällä pääkaupunkiseudulla lapset tulevat takuulla kohtaamaan päiväkodissa ja koulussa ystäviä, jotka ovat tulleet Suomeen sotatila- tai konfliktivaltioista. Sillä tavalla he varmasti joskus joutuvat kohtaamaan myös ihan konkreettisesti sen, että sota on vieläkin osa maailmantilannetta. Toivottavasti se on heille enemmän silmiä avaavaa kuin ahdistavaa.
Rutustuksia teidän pienille!
Hei Vilja! Tuo on hyvä pointti. Lähinnä tarkoitin sitä, että nämä meidän lapset ovat ensimmäinen sukupolvi, jotka eivät tunne Suomen sotaveteraaneja, joten tämä henkilökohtainen tunneside maamme sotiin katkeaa.
Maailmantilanne taas on sellainen, että silmiä ei voi sulkea ja maailman lasten hätä on meidän kaikkien yhteinen huoli. Meillä ei ole lasten koulussa tai päiväkodissa konfliktialueilta tulleita lapsia, mutta toki jo koululaisen kanssa puhutaan näistäkin teemoista. Esim. joulun aika on hyvä hetki muistaa niitä, joilla asiat eivät ole yhtä hyvin kuin meillä.