Nyt mediamurroksen aikakaudella ja rakkaan Divaani-lehden loppumisen myötä olen pohtinut suhdettani sisustuslehtiin. Verkko pullistelee upeita sisustuskuvia, Pinterestin visuaalisuuteen voisi vaikka hukuttautua, blogit tarjoilevat silmäherkkuja jokaiseen makuun ja Instagramin fiidi täyttyy toinen toistaan kauniimmista kuvista. Vaikka kaikki näistä on minulle tärkeitä ja merkityksellisiä inspiraation lähteitä, en mikään voita konkreettista lehteä.
Lehden saa valita kaupan hyllystä kauneimman kannen perusteella tai se löytyy kesken tavallisen arkipäivän postilaatikosta. Vaikka tilaan paria sisustuslehteä, ostan joka kuukausi vielä yhden tai kaksi irtonumeroakin. Lehdet edustavat minulle omaa aikaa, pientä hengähdystä arkipäivästä. Koska tuntuu, että tässä touhu- ja tietotulvassa on välillä vaikeaa pysähtyä, hetki lehden äärellä antaa siihen mahdollisuuden.
Sain Divaani-lehden loppumisen aikaan kommentin, jossa sanottiin että sisustusbloggaajana minun on tekopyhää itkeä lehden perään, sillä omalla toiminnallani (tuottamalla lukijoille ilmaiseksi sisältöä verkkoon) olen edesauttamassa printtilehtien ahdinkoa. Totta on, että sähköinen media vie tilaa printtilehdistä, mutta tilanne ei ole ihan niin yksinkertainen. Alan ahdinko koskeen kaikkea printtituotantoa sanomalehdistä oppikirjoihin. Digitalisaatio on muuttanut kuluttajakäyttäytymisen pysyvästi, tämän päivän lapset ja nuoret eivät hakeudu enää samalla lailla kirjojen ja lehtien pariin kun me aikanamme. Ainakin itse kaipaan laadukkaasti toimitettua ja journalistisesti korkealaatuista luettavaa. Kyllä siitä pitäisi olla jatkossakin valmis maksamaan! Tässä maailmassa kun ei ole mitään ilmaista, laskun maksaa joko mainostajat tai kuluttajat.
No tällä palopuheella korostuu se juttu, että mielestäni lehden kansien välissä on paljon muutakin kuin sisustuskuvia. Mutta jonnekin ne lehdet pitää myös jemmata, sillä edellämainituista syistä en meinaa raaskia niitä viedä kierrätykseen 🙂 Iittalan stailausyhteistyöstä sain valita muutaman kuvauslainassa olleen tuotteen kotiinkin ja voitte uskoa, että valinnanvaikeus oli suuri! Etukäteen olin miettinyt, että yksi unelmavalaisimista eli harmaa Leimu saisi meiltä kodin, mutta tulin käytännöllisyyden vuoksi toisiin ajatuksiin. Lasinen valaisin olisi pitänyt sijoittaa jonnekin korkealle, turvaan pian liikkeelle lähtevältä vauvalta. Sellaista paikkaa ei meiltä nyt tähän saumaan löytynyt. Niinpä päädyin pitämään kaksi erikokoista valkoista Vakka-laatikkoa. Toinen niistä on olohuoneessa Artekin Ritilä -penkin alla ja kätkee sisälleen, mitäpäs muutakaan kuin sisustuslehtiä!
Siellä ne odottelevat rauhallista hetkeäni. Jospa niitä lehti-hetkiä olisi tulevaisuudessa hieman useammin niiden esittelemäni kolmen arjenhelpottajavalinnan ansioista! Lämmin kiitos teille kaikille vilkkaasta kommentoinnista edelliseen postaukseen. Jotenkin jo se, että ei ole yksin ruuhkavuosien keskellä helpottaa. Olemmehan jokainen ansainneet pientä luksusta arkeen, oli se sitten sisustuslehti, siivooja, suklaapala tai sauvakävelylenkki. Jotain mikä tuottaa iloa ja ehkä vähän keventää kuormaa.
Iittalan ystäväville muistuttelen, että ihanan Plektra-jakkaran arvontaan ehtii vielä osallistua, klikkaile itsesi mukaan TÄÄLLÄ.
Onko muilla samanlaisia fiiliksiä (sisustus)lehtien lukemiseen? Onko printtilehdillä erityinen paikka sydämessäsi vai onko netti korvannut niiden tilan? Entä raaskitko pistää luetut lehdet kiertoon? Missä säilytät kauneumpia lehtiäsi?
11 Kommentit
Samoja fiiliksiä löytyy täältä, kirjoitin itsekin aiheesta pari viikkoa sitten: http://www.kotonajakaukomailla.com/2015/09/allerginen-pinterestille.html
Kyllä lehti on aina lehti, vaikka voissa paistaisi! Tosin tilaahan ne vievät, minä juuri raakkasin noin 6 lehtikotelollista lehtiä kierrätykseen, tosin jäi niitä silti yli 10 kotelollista….onneksi on iso kirjahylly missä pysyvät järjestyksessä! Oli hauskaa selailla lehtiä vuosilta 07-01, ja huomata miten sisustusmaku on kehittynyt ja muuttunut. Silloin maalaisromantiikka, tehostevärit ja hempeät sävyt ja kontrastien puute olivat kova sana. Toista se on nykyään…:)
Todellakin, lehti on aina lehti! Sinullahan on ollut varsin laaja arkisto lehtiä 😀 Yksi tapa lehtien kierrättämiseen olisi ehkä antaa niitä eteenpäin vaikkapa FB-kirppisten kautta, silloin ne tuottaisivat iloa vielä uusille lukijoille, eikä tarvitsisi laittaa roskiin. Ja kyllä, lehdet tallentavat trendit tehokkaasti! Itsestäni on hauska palata vanhoihin Asuntomessunumeroihin 🙂
Ostan yleensä sisustuslehden ko olen nopsaa sen kaupassa selaillut läpi ja yleensä jonkun mielenkiintoisen tai inspiroivan kuvan tai tekstin perusteella. Lehtiä säilytän Woodnotesin boxsissa ja lehtitelineessa,Artekin Kanto ja metallikorissa eli monessa paikkaa 🙂
Hei Kerttu. Mulla on sulle lempinurkkaus haaste blogissani, käyhän kurkkaan 🙂
Ihanaa syksyä sinne koko perheelle!!!
Kiitos Päivi haasteesta! Kaunista lokakuuta sinnekin!
Hei!
Mikään ei voi korvata sisustuslehtiä. Ei mikään. Olen tilannut tai ostanut vuosikaudet kaikki
suomalaiset sisustuslehdet, ja jos ”nälkää” jää sitten ruotsalaiset jne. Lehtien säilytys on kyllä pieni ongelma, kun millään en raaski laittaa niitä kierrätykseen. Ainakin kolmelta vuodelta on
lemppareiden numerot tallessa. Niitä on kirjahyllyssä, lipastoissa, vaatekaapissa mistä vaan tilaa löytyy. Blogit ovat kivoja, siis tosi kivoja, mutta eri juttu kuin lehdet. Täydentävät mukavasti toisiaan. Lehteä voi lukea vaikka päällä seisten. Teepä sama läppärin kanssa!
Samaa mieltä olen kanssasi Raili! Ja jotenkin tässä infotulvassa on vain niin rauhoittavaa avata lehti.
Vaikka en itse lue juurikaan sisustuslehtiä muualla kuin kirjastossa, niin eivät ne mielestäni ole lainkaan sama asia, kuin blogit. Kyseessä on kaksi kovin erilaista tuotetta, printti ja digi, amatööri ja ammattilainen (vaikka toki bloggaajissakin on jo todella korkealaatuista asiaa tuottavia tekijöitä), tiheään päivittyvä, mutta nopealukuinen ja harvemmin tuleva, mutta tuhti paketti jne. Kyllä suurin syy printin katoamiseen on muualla kuin vain blogeissa.
Sen kyllä allekirjoitan, että yhtään minkään lehtien säilyttäminen on aika hankalaa. Sisustuslehtiä nyt voi pitää vielä ihan kivasti esilläkin, mutta miehen endurolehdet ei mun mittarilla ole mitään sisustuselementtejä. Mies on varmaan eri mieltä… 😉
Kyllä, ihan eri jutusta on kysymys blogeissa ja lehdissä. Siksi en halunnutkaan tuota kritiikkiä kovin henkilökohtaisesti ottaa 😉 Laitoin muuten mieheni lehdet toiseen Vakka-laatikkoon hänen sänkynsä viereen. Ei ota niin ne Tekniikan maailmat silmään 😀
Ei tietokoneelta / puhelimen näytöltä / tabletilta luetut jutut tai katsotut kuvat ole sama asia, kuin lukea / katsoa juttu konkreettisesta lehdestä. Oli lehden aihepiiri mikä tahansa. Sama juttu kirjojen kanssa. Vaikken olekaan kokeillut e-kirjoja, tiedän, etten tahdo luopua kädessä pidettävästä opuksesta, minkä sivut voin tuntea sormissani.
Suurimman osan lehdistä laitan surutta kiertoon – ja saan myös lehtiä kierron kautta. Jotkin on vain säästettävä, mutta kieltämättä juuri niille tarkoitetun säilytystilan puuttuessa välillä käy mielessä, mitä jos vain lykkäisin lehdet muualle. Silti ne ovat edelleen pöytäni alla 😀
E-kirjoissa on puolensa, mutta enkä meidän sukupolvemme vielä kaipaa sitä konkreettista luettavaa. Onneksi sisustuslehdet pinoissa on varsin trendikäs sisustuselementti 😉
Hei! Mistä tuo seinällä oleva kivannäköinen mustavalkoinen taulu on ostettu?