Siskon kauniissa kodissa Oslossa

Terveisiä Norjasta ja ihanasta vauvakuplasta!

Pääsiäisenä pääsin tutustumaan suvun uusimpaan tulokkaaseen,  Oslossa asuvan siskoni kuukauden ikäseen tyttövauvaan. Voi elämä, miten ihana, suloinen ja rauhallinen lapsi hän onkaan. Kun sain pikkuisen ensimmäisen kerran syliini, tuntui hän jo kovin tutulta. Mutta on häntä odotettukin, sillä jo viime kesän yhteisellä Kroatian matkallamme kuulimme raskausuutiset.

Välimatkaa on Jyväskylän ja Oslon välillä ihan riittävästi ja harmillisen harvoin pääsemme näkemään, edellisen kerran jouluna. Onneksi Whats appit ja Facetimet toimivat ja ovatkin käytässä tosi usein.

Siskoni perhe asuu Holmenkollenilla upeissa maisemissa, heidän terassiltaan aukeaa näkymä Oslon keskustan yli. Kivenheiton päässä on talviurheilustadion legendaarisine mäkihyppytorneineen. Norjalaiset ovat keskimääräisesti todella reipasta ja urheilullista porukkaa, mutta noilla korkeuseroilla kunnon suo olevan kohdallaan 😉

Koti on kahdessa kerroksessa ja kaikki tämän postauksen kuvat ovat yläkerrasta.   Olohuone-keittiötila on suorastaan valtava. Punatiiliseinä ja avotakka tuovat muuten modernilinjaiseen asuntoon sopivaa särmää. Siskoni sisustustyyli on omaani pehmeämpi, vaikka voimmekin varmasti sanoa jakavamme hyvin pitkälle samanlaisen maun.

Itselläni rohkeus ei todennäköisesti riittäisi utuisen roosan sävyiseen sohvaan, vaikka se upealta ja tunnelmalliselta näyttääkin. Tummanruskea marmoripöytä sopii kokonaisuuteen ja tuo siihen sopivasti syvyyttä ja mielenkiintoa. Pyöreä esine takan ja sohvan välissä on kaiutin, josta usein soi rauhallinen tunnelmamusiikki.

Pehmeä sävymaailma ja modernit linjat jatkuvat myös pari vuotta sitten remontoidussa keittiössä. Perheen ostaessa kodin kokkaustila oli eroteltu väliseinällä, mutta nyt saareke avartaa keittiön ruokapöydälle ja koko olohuoneeseen.

Tein pääsiäisreissun lasten kanssa, koska mieheni pyhät menivät töissä. Suunnitelmallinen ja analyyttinen siskoni oli laatinut  kolmen päivän menun ja ohjelman, jossa vierailtiin kotieläinpihassa ja  Leon leikkimaassa, etsittiin pääsiäismunia ja seikkailtiin metsässä.  Jollain vain pysyy Exelit ja  suunnitelmat hanskassa vaikka vastasyntynyt kainalossa. Jaksamme aina ihmetellä sitä, kuinka erilaisia olemme tässä suhteessa. Itse pakkaisin kolmen hengen reissukamppeet vasta lähtöaamuna, koska silläkin tavalla ehtii (lähtöstressillä tosin).

Kodin tyyli on rakennettu skandinaavisen muotoilun ympärille, olohuoneen klassikko-Artekit tuovat palasen suomalaisuutta sisustukseen. Se meitä siskoksia yhdistää, että rakastamme tehdä hyviä laatulöytöjä edellisesti ja olen vilpittömän kateellinen Oslon second hand-markkinoista, joissa designkalusteiden hinnat tuntuvat olevan rutkasti Suomea edullisempia. Toki pääsen parhaisiin löytöihin käsiksi myös etänä, onhan meidän keittiön Louis Poulsenin PH5 ostettu Norjasta käytettynä ja kunnostettuna. Tälläkään kertaa ei tarvinnut palata tyhjin käsin, sillä alebongauksena sain Vitran mustan Hang it all-naulakon -40 %. Näistä löydöistä tulee niin hyvä mieli!

Kodin tyyli on rakennettu skandinaavisen muotoilun ympärille, olohuoneen klassikko-Artekit tuovat palasen suomalaisuutta sisustukseen.

Lähtöpäivänä ehdimme juhlia vielä pienen prinsessan kolmevuotisjuhlia. Tämä neiti puhuu kahta kieltä ja ymmärtää kolmea (suomi, norja, englanti). Vaikka kansainvälisessä elämässä on omat haasteensa, niin tässä kielitaidossa on kyllä lapsille ihan mieletön lahja.  Nyt toki norjankieli on vahvin ja siksikin on erityisen tärkeää saada viettää aikaa yhdessä, jotta lapset kuulevat suomea muiltakin kuin äidiltään.

Ja mikä riemu olikaan lapsella, kun lauloimme hänelle ”Paljon onnea vaan” ja yhdyin mukaan myös norjankieliseen säkeistöön. ”Kerttu-kummi laulaa pappan kielellä!”, iloitsi kolmevuotias, aivan kuin olisin paljastanut hänelle salaisuuden. Kumpa meillä olisi aina yhteys, välimatkasta ja kielestä huolimatta.

Ihana pääsiäinen takana ja pääsimme lopulta seikkailun jälkeen kotiinkin. Matkalla Helsingistä lentolentältä Jyväskylään autosta hävisi tehot ja tauluun syttyi varoittavia valoja. Eihän siinä auttanut, kun lasten kanssa iltahämärässä tilata paikalla  hinausauto, jonka kyydissä köröttelimme Heinolaan korjaamolle. Sinne jäi auto ja me kaarsimme puolen yön aikaan taksilla kotipihaan (onneksi on vakuutus). Se oli sellainen pääsiäinen täynnä suuria tunteita ja sopivasti seikkailua.

Mutta ennen kaikkea paljon rakkautta.