Pääsiäisen kaikki tunnetilat

by Kerttu

Ihanan aurinkoinen pääsiäinen ollut tähän mennessä, säät todellakin hemmottelevat!

Meinasin kirjoittaa teille siitä, millaista on, kun puoliso joutuu olemaan usein jouluna, uutenavuotena, pääsiäisenä ja/tai juhannuksena töissä. Siitä, miten yhtäkkiä tuntuu yksinäiseltä, vaikka yleensä ei tunnu.

Kuinka joihinkin juhlapyhien perinteisiin saa ponnistella kaksinverroin tai ne jäävät välistä kokonaan, kun kotona on vain yksi aikuinen. Tai miten on pikkuisen kateellinen kaikille niille, jotka saavat aikaa viettää juhlapyhiään perheenä, tehdä matkoja tai nauttia muuten yhdessäolosta. Ja miten haluaisin omien pitkien vapaiden aikana lähteä extempore salille, lenkille tai hiihtämään, mutta ei voi koska lapset. Sitten haaveilen siitäkin, että saisin lukea rauhassa kirjaa keskellä päivää.


Kaikki nuo ovat ihan totta, mutta samalla koen sen luksusnarinaksi. Meillä kuitenkin on se toinen aikuinen, vaikka ei aina fyysisesti läsnä. Kyllä ne vapaapäivät hänellekin sieltä tulevat, tosin itse olen välillä silloin töissä, mutta lapset saavat nauttia vanhempiensa seurasta keskimääräistä enemmän. Meillä on ystäviä ja läheisiä lähellä, joten emme ole oikeasti yksin.

Mikäänhän ei estä minua lähtemästä lasten kanssa keskenäni jonnekin ja aika usein menemmekin. Tykkään kokea heidän kanssaan asioita ja mielelläni teemme kyläilyä, leffareissuja, sisäleikkipuistojavierailuja tai pikkuisia matkoja. Pitkänperjantain iltana kävimme elokuvissa katsomassa Petteri Kaniinin ja se oli viihdyttävä meille kaikille.

Tänään lapset lähtivät aika extempore mummolaan yökylään. Yleensä he menevät silloin, kun meillä on töitä, mutta nyt mieheni on töissä ja minä ihan ihmeissäni tästä omasta ajasta. Heti aamupäivällä suuntasin hiihtämään, ihanaa oli mennä omaan tahtiin auringonpaisteessa.

Kävin suihkussa, tein jonkin kauneusnaamion, jolle ei yleensä ole ikinä mukamas aikaa. Kokkasin lounasta ja nappasin hetken tälle blogille. Hiljaista, eikä kukaan keskeytä. Illan suunnitelmatkin ystävän kanssa selkiytyivät, sitten hyvät yöunet ja aamulla hakemaan lapsia.

Oma aika, perheaika ja parisuhdeaika, kaikki ovat tärkeitä. Tällä hetkellä koko perheen yhteinen aika on korkeimmassa arvossa, sen jälkeen tulee aika puolison kanssa ja viimeisenä yksin. En edes muista milloin olisin viimeksi ollut yksin! Kun ovi painui kiinni, tuli melkein paniikki; miten ehtisin tehdä kaikkea sitä tässä ajassa, jota haluaisin tehdä? Mistä aloittaa, ettei käy niin että tunnit vain hupenevat?

*lasten baggy-housut saatu kotimaiselta Sarah Designilta 

He kaksi ovat tietenkin rakkainta ja tärkeintä ja onhan sekin luksusta, että välillä saa vähän ikävöidä. Tiedän, että he viihtyvät mummolassa ja aika siellä on molemmin puolin mieleistä. Omasta lapsuudesta hetket isovanhempien kanssa ovat piirtyneet tiukasti mieleen helmihetkinä, eikä mummolassa ei edes kaivattu äitiä.

Vuorotyöperheessä arki vain on erilaista. Ero korostuu erityisesti lasten ollessa pieniä, sillä molemmat vanhemmat viettävät vapaapäivänsä usein ainoana aikuisena lasten kanssa. Asiat, joita yhteisissä vapaapäivässä arvostaa ovat todella pieniä ja arkisia. Se, kun toinen keittää kahvit tai pesee illalla lasten hampaat. Kun voidaan lähteä koko perhe kävelylle tai voi hilpaista oman lenkin ilman suunnittelua.

Kun on yhteistä aikaa, siitä ei usein raaski napata omaa aikaa. Siksi en voi olla kuin superkiitollinen lähipiirille, jotka joskus mahdollistaa tällaiset pienet irtiotot. Yksinhuoltajan perheessä kasvaneena en voi kuin hattua nostaa vanhemmille, jotka pyörittävät aina koko paletin yksin. Ei tarvitse miettiä, kenen harteille arjen sankarin viittaa asetellaan.

Tunnit hupenevat, olisipa luksusta ehtiä vähän tylsistyä <3

Saatat pitää myös

14 Kommentit

bellis maaliskuu 31, 2018 - 3:54 pm

Voin samaistua tunteisiisi jollakin tavalla, meillä kun minä olen se vuorotyöläinen. Miten kurjalta tuntuukaan etenkin jouluisin lähteä töihin kun muu perhe jää kotiin, kaikista muista viikonlopuista ja pyhistä puhumattakaan. Toisaalta niitä vähäisiä yhteisiä hetkiä osaa myös arvostaa ihan toisella tavalla 🙂 Lohduttaudun usein myös näin sairaanhoitajana 3-vuorotyötä tekevänä, että tekemäni työ on arvokasta! Mukavaa pääsiäistä teille! 🙂

Reply
Kerttu / Modernisti Kodikas huhtikuu 1, 2018 - 10:32 am

Kiitos bellis ajatuksistasi! Tässä postauksessa todellakin onnistuin sivuuttamaan sen henkilön näkökulman, joka sinne töihin lähtee. Varrmasti todella rankkaa, kun haluaisi jakaa lasten ilon ja luoda perinteitä perheen kanssa.

Teet huikean tärkeää työtä <3 Niitä tärkeimpiä kun tarvitaan tässä yhteiskunnassa 24/7. Voimia sinne ja hyvää pääsiäistä!

Reply
Jantunen / Tuuletuksia maaliskuu 31, 2018 - 3:59 pm

Olen huomannut, että tylsistymisen hetket, jos sellaisen nyt harvoin onnistuu näin ruuhkavuosina tavoittamaan, ovat muuten kaikkein hienoimpien luovien ideoiden syntymähetkiä 🙂

Reply
Kerttu / Modernisti Kodikas huhtikuu 1, 2018 - 10:33 am

Se on juuri näin! Kaiken luovuuden lähde on tyhjä tila ja sitä kaipaan <3

Reply
Helena maaliskuu 31, 2018 - 6:39 pm

Tunteesi ja ajatuksesi oli tismalleen kuin omiani. Voin samaistua täysin joka sanaan! Meillä myös mies tekee vuorotyötä ja lähes kaikki juhlapyhät pois. Meillä vielä mummolat ja lähisuku 8 tunnin ajomatkan päässä, joten välillä tulee olo jolloin tekee mieli pienet itkut tirauttaa. Mutta toisaalta vuorotyö mahdollistaa pitkiä arki vapaita ja siten yhdessä oloa. Ihanaa pääsiäistä teille!😊

Reply
Kerttu / Modernisti Kodikas huhtikuu 1, 2018 - 10:35 am

Hei Helena! Tiedät siis hyvin millaista arki ja juhla on vuorotyöperheissä <3 Tuo välimatka läheisiin on teillä kyllä tosi hurja, toivottavasti jotain verkostoa löytyy lähempää ja pääset välillä huokaisemaan ihan yksinkin. Voimia ja ihanaa pääsiäisen jatkoa sinne!

Reply
Neelia maaliskuu 31, 2018 - 8:30 pm

Entäpä ne perheet, joissa puoliso on ulkomailla töissä? Silloin sitä vasta joutuukin miettimään, kuinka pikkulapsiperheessä saa kaiken tehtyä, yksin. Välillä arki on aika raskasta. Parisuhdeaika on vähissä ja omaa aikaa ei ole, mutta onneksi lasten kanssa on aikaa, töiden jälkeen.

Reply
Kerttu / Modernisti Kodikas huhtikuu 1, 2018 - 10:36 am

Hei Neelia! Ulkomailla työskentelevissä perheissä arki vastaa usein samaa kuin yksinhuoltajalla, toki perheellä on kahden aikuisen tulot käytettävissä. Mutta todella raskasta on pyörittää koko palettia yksin. Toivottavasti löytyy joku tapa saada myös ihan pieniä omia hetkiä, vaikka sen lenkin verran <3

Reply
Minnea maaliskuu 31, 2018 - 8:52 pm

Minäkin mietin tuota Petteri kaniinia, mutta pelkäsin että olisi liian jännä kolmevuotiaalle. Ehkä mekin mennään, jos teillä tykättiin 🙂

Mukavaa pääsiäistä! Ihanaa, että teillä on perhettä ja tukiverkkoja! Parisuhdeaika ja oma aikakin ovat tärkeitä!

Reply
Kerttu / Modernisti Kodikas huhtikuu 1, 2018 - 10:38 am

Moikka Minnea! Minäkin vähän pohdin, onko liian hurja, mutta arvioin, että meidän kolmeveelle elokuva menee. Toki olisimme lähteneet pois, jos olisi mennyt itkuksi tms, mutta ei mennyt, vaan poika nautti kyllä kokemuksestaan. Hienosti osasi leffan jälkeen kerrata juonta ja hän vain nautti vauhdikkaista kohtauksista, vaikka olivatkin vähän hurjia.

Reply
Lyde maaliskuu 31, 2018 - 11:06 pm

Kiva kirjoitus, ja tuttuja tuntemuksia. Kaikki tuo kirjoittamasi oli isossa roolisa kun tein lopulta päätöksen irtisanoutua ja alkaa täysipäiväiseksi yrittäjäksi. Olin “aina” töissä, eikä meillä ollut oikein koskaan koko perheen yhteistä vapaa-aikaa vuorotyöni takia. Mies pyöritti huushollia, ja minä ajoin pitkää matkaa ja näin lapsia usein vain nukkuvina sävgyissään… Se on raskasta kaikille osapuolille, ja nostan hattua kaikille perheille jotka siihen pystyy. Nyt olen nauttinut siitä, että näen taas perhettäni enemmän, toki yrittäjän taloudellinen riski siitä on hintana. Ihanaa pääsiäistä teille!

Reply
Kerttu / Modernisti Kodikas huhtikuu 1, 2018 - 10:40 am

Ymmärrän niin hyvin, Lyde! Onneksi teit ratkaisusi, joka oli perheen ja itsesi parhaaksi. Yrittäjyydessä on haasteensa, mutta onneksi myös vapaus <3

Reply
Elina huhtikuu 1, 2018 - 2:18 pm

Petteri Kaniinia mekin meinattiin mennä katsomaan, mutta pojalla ei riitä ikä. Pääsikö teidän poika katsomaan sen? Täällä tuo sama vuorotyö, joka just tulee parhaiten esiin juhlapyhinä.

Reply
Kerttu / Modernisti Kodikas huhtikuu 1, 2018 - 2:43 pm

Hyvin päästiin ja poika tykkäsi elokuvasta. Toki lapsen mukaan kannattaa harkita, tuossa on suositus 7-vuotta ja muutama vähän vauhdikkaampi kohtaus on. Jos olisi tullut itkua tms, olisimme lähteneet kesken pois, mutta ei ollut mitään ongelmaa.

Reply

Jätä kommentti