Oman tyylin löytäminen

by Kerttu
Oman tyylin löytäminen

Nuorena kokeilin monenlaisia vaatetyylejä. Oli hiphop-kausi yli-isoine housuineen ja ajan henkeä höyryävä hetki trikootrumpettilahkeineen, oli kolmiraita-adidasta ja tiukkaa leidityyliä. Pikkuhiljaa löytyivät vaatteet, joissa on mukavaa ja turvallista olla. Sellaiset asut, joissa viihtyy ja tuntee itsensä kauniiksi. 

Samanlaisia vaiheita olen käynyt läpi myös kodin sisustamisessa. Ensimmäisessä kodissani oli jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua ja aika paljon sinistä. Silloin elettiin vuosituhannen vaihtumisen huumassa ja pelättiin, että olohuoneen nurkassa pyökin värisillä monitoimipöydillä lepäilevät tietokoneet valtavine keskusyksikköineen räjähtävät, kun millenium koittaa. 

Ensimmäiseen kotiin muuttaminen oli jännittävää. Se oli kaksio kaupungin keskustassa, lattiat muovimattoa ja keittiössä sinapinkeltaiset kaapit. Askosta ostettiin sininen sohva ja kylpyhuoneeseen ripustettiin unikko-suihkuverho. Rakastin seepra-kuosia ja limenvihreää. Olin onnellinen ja niin ylpeä. 

Oman tyylin löytäminen

Muutamia asuntoja ja vuosia myöhemmin remontoimme ensimmäisen omistusasunnomme keittiön kaapistot  korkeakiiltovalkoiseksi ja tasot pähkinäpuun väriseksi laminaatiksi.  Puunvärinen katto maalattiin valkoiseksi, mutta juuri syntyneen tyttäremme huoneeseen jätettiin siellä ollut keltainen perhostapetti.  Elettiin aikaa ennen blogeja ja Instagramia. 

Omakotitaloa rakentaessa kymmenen vuotta sitten ajattelin, että en halua puun sävyä sisustukseen. Ajatus tuntuu nyt todella oudolta, mutta silloin elettiinkin graafista mustavalkoista kautta. Lattialle levitettiin Stockholm rand-villamatto.

Elämä muuttui ja sen myötä myös asumisen unelmat. Olimme kerran rakentaneet talon arkkitehdin pöydältä asti jokaisen pistorasian paikan päättäen. Lapset syntyivät ja alkoivat harrastaa, tuli mökki ja ajatus omasta ajankäytöstä kirkastui. Vaikka asuimme unelmien kodissa, vaakakupissa olleet asiat saivat meidät muuttamaan. Lähemmäs keskustaa,  palveluitä, harrastuksia ja mökkiä. Uusimmassa kodissa toteutin haaveeni aidosta kalanruotoparketista ja marmorilaatoista. 

Sisustuksessa puhutaan kerroksista, mutta niitä syntyy sen myötä, kun elämä kerrostuu. Et voi kertoa tarinoita, jos olet vastasyntynyt. Jossain vaiheessa sisustaminen alkoi kiinnostamaan myös syvemmällä tasolla. Huonekalut olivat osa tunnelmaa kodin seinien sisällä. Aloin yhä enemmän pohtimaan, mitä jaksaisin katsella vuodesta ja trendistä toiseen. Kotoisuus, ajattomuus ja  helppohoitoisuus ja nousivat arvoasteikolla korkeammalle ja aloin suosia yhä enemmän luonnonmateriaaleja ja klassikkoja. Palasin ajatuksissani yhä uudelleen ja uudelleen Villa Mairean sisustukseen ja pohdin, miten se voi olla aina vain ajankohtainen? Kuinka liikkuva ja kyllästyvä mieli rakentaa ympäristön, johon ei kyllästy?

Elämänkokemuksen myötä ymmärsin, että sisustus elää elämäntilanteen mukaan: siksi ostin laadukkaat vauva-ajan tarvikkeet alesta ja myin ne hyvällä hinnalla, kun tarvetta ei enää ollut. Edullisen hinnan voi saada myös, vaikka ei ostaisikaan halpaa.  En voi kuvitella valintojen olevan ikuisia, mutta tuotteelle voin silti tarjota pitkän elinkaaren.  (Milleniumina ostetut  hopeaiset  halterneck-biletopit in memoriam).  

Sisustuksessa puhutaan kerroksista, mutta niitä syntyy sen myötä, kun elämä kerrostuu. Et voi kertoa tarinoita, jos olet vastasyntynyt.

Trendeille ei tarvitse olla immuuni. Niistä voi poimia ne omalta tuntuvat ja soveltaa sopivaksi. Trendit ovat myös saaneet kirosanan maineen, aivan kuin ne pakottaisivat meitä turhanpäiväiseen kuluttamiseen. Tänä päivänä on onneksi erityisen trendikästä kierrättää, tuunata, säästää, ostaa käytettyä, lainata  ja kertoa esineiden tarinoita. Trendit ovat ajan ilmiöitä. Joskus ne usuttavat ostamaan kierrekynttilän tai kimpun kuivakukkia marmoripöydän päälle, eikä sekään ole vaarallista. 

Harva löytää omaa polkuaan, ilman tutkimista. En ajattele, että menneet valinnat, joita en enää tekisi ovat eksymisiä, vaan kokeilemista. Sen verran myös elämä koulii, että tietää, että koskaan ei kannata sanoa ei koskaan. 

Paitsi kierrätyskelvottomille lastulevykalusteille ja alushousut paljastaville miss sixty-pöksyille.

(Voi ette tiedäkään, kuinka paljon yritin löytää tähän postaukseen sisustuskuvia vanhoista kodeista, mutta ei löytynyt. En tiedä onko onni vai harmi 😀 )

Saatat pitää myös

5 Kommentit

Leppis 7 syyskuun, 2021 - 5:58 pm

Niin tuttua myös minulla ekan oman kämpän sisustuksessa tuo ”jotakin uutta, jotakin vanhaa jne.” -tyyli. Rakas paikka se oli ja paljon hyviä muistoja, vaikka en varmastikaan siellä enää viihtyisi! Kokeilu, kokeminen ja tekeminen on kyllä niin tärkeää. Ja sisustamisessa varmaan aika harvalla tyyli pysyy samana opiskelijaboksista keski-ikäiseksi ihan samanlaisena, eikä se haittaa. Tällä hetkellä koen, että meillä on juuri sellainen sisustus kuin toivon: koti tuntuu viihtyisältä ja toimivalta, eikä sisustamiseen tarvitse oikeastaan edes kiinnittää huomiota, koska kaikki toimii. En toki usko, että tätä jatkuu vuosia, mutta toistaiseksi nautin tästä seesteisestä vaiheesta:)

Reply
Mia 9 syyskuun, 2021 - 5:20 am

Hei!
Mikä kangas teillä on (Hakolan Lazy?) sohvassa? Ja mikä väri on?

Reply
Pia 10 syyskuun, 2021 - 4:52 pm

Hei, etkö vastaa nykyisin enää sinulle tulleisiin kommentteihin? Huomasin, että et ole vastannut pitkään aikaan. Minusta olisi kiva lukea vastauksesi kommentti osiosta:)

Reply
Kerttu 10 syyskuun, 2021 - 5:13 pm

Moikka Piia! Vastaan enemmän kuin mielelläni 🥰 Valitettavasti olen ollut niin kiinni töissäni (teen siis täyttä työviikkoa blogin / somen ulkopuolella, että jostain on ollut pakko tinkiä. Jokinen kommentti tuo minulle suurta iloa ja kaikki luen, tässä asiassa haluan ehdottomasti petrata. Kiitos viestistäsi ❤️

Reply
Päivi 12 syyskuun, 2021 - 6:52 pm

Hei! Sulla seesteinen tyyli, mikä varmaan näyttää hyvältä vielä kymmenenkin vuoden kuluttua. Mistä on tuo ihana seepratyyny sohvallasi?

Reply

Jätä kommentti