Missä onni on?

Terveiset Prahasta!

Naureskelimme tulomatkalla mieheni kanssa, että lähdimme tänne puhumaan toisillemme kokonaisia lauseita, mutta lopulta huomasin, että ei se niin vitsi ollukaan. Pienten lasten kanssa ja kiireisessä arjessa käy liian usein niin, että juttu katkeaa syyn X, Y tai Z vuoksi.

Usein syy vaatii välitöntä reagointia, jotta lapsi ei putoa jostakin, kynsilakkapullo ei räjähdä laattalattialle tai koira karkaa auton alle. Ja siinä jää se henkevinkin keskustelu kesken; ”joo, jatketaan tästä”, kunnes illalla lasten nukahdettua tajuaa, että ei jaksa enää omaa nimeään lausua.

Voi mikä onni on puhua kokonaisia, keskeytyksettömiä lauseita.

Toinen onni on se, että on arki, joka on täynnä elämää. On ne toivotut lapset, joilla on koko ajan asiaa ja jotka haluavat huomiota siinä ja tässä asiassa. Ja se työ, jonka tekeminen aiheuttaa paitsi kiirettä, myös antaa toteuttaa ja haastaa itseään, tavata mielenkiintoisia tyyppejä ja oppia uutta.

On ne rakkaat ja tärkeät asiat, joista haluaa välillä pikkuisen hengähtää.

Sanotaan, että rakenna sellainen arki, josta et tarvitse lomaa. Höpsis! Hyvä arki ei poista sitä seikkaa, että välillä on hyvä rikkoa rutiineja ja saada uusia kokemuksia. Pysähtyä tai kiihdyttää, mitä sitä sitten sattuu tarvitsemaan. Loman ei tarvitse olla kuukausi Karibialla tai pitkä viikonloppu Keski-Euroopassa, vaan pienikin irtiotto riittää.

Aina kun on aihetta juhlaan, juhli! Elämä on sen arvoinen.

Onnelliset vanhemmat ovat perheen ydin. Tämän kerroimme myös lapsillemme, etenkin kahdeksanvuotiaalle oli kova paikka jäädä reissusta pois. Kerroimme suoraan, että vaikka rakastamme teitä yli kaiken, aikuiset tarvitsevat välillä aikaa myös kahdelleen. Se, että tulee ikävä, on ihan hyvä asia. Sitten on taas ihana olla yhdessä.

Tämä on meidän kymmenenvuotishääpäivämatka. Ei minusta olisi kirjoittamaan parisuhdeoppaita, oikeastaan voisin antaa vain yhden neuvon: tee puolison valinta hyvin. Elämä harvoin menee ihan niin kuin on suunnitellut, matkan varrelle osuu monenlaisia yllätyksiä. Oli kyse mistä vaan, yhdessä ollaan samalla puolella, ei toisiaan vastaan.

Ainoa missä tullaan vastaan, on puolitie.

Puhuminen ja yleensäkin kommunikaatio ovat tärkeitä. Jo kymmenessä vuodessa ihminen muuttuu ja kasvaa. Jos kaikki fokus on mennyt vaikkapa lapsiin, talonrakennukseen ja urien luomiseen, voi olla viidentoista vuoden kohdalla jo aika iso henkinen kuilu kammettavana toisen luokse. Naurua, iloa ja positiivista palautetta tarvitaan!

Lopulta näkee sen, mikä on tärkeää. Kun katsoo taaksepäin vaikkapa vuosikymmentä, mistä parhaat muistosi ovat syntyneet? Luulen, että vaikka olosuhteet ja elämäntilanteet vaihtelevat, ydin säilyy läpi elämän.

Eikä se huono mielikuva ole, kun sielunsa silmin näkee askelten hidastaman pariskunnan käsi kädessä kulkemassa vanhan kaupungin pikkukujia ja jo katseesta tietää, mitä toinen kahvilassa haluaa. Aurinko laskee, eikä ole kiire minnekään. Ja yhä puhutaan kokonaisia lauseita.