Tässä postauksessa on itselleni kaksi erityisen merkityksellistä asiaa…
Ensiksikin, tässä ovat ihka ensimmäiset Adobe Lightroom 5-ohjelmalla käsitellyt raw-kuvani! Ne on otettu illalla, vailla luonnovaloa. Olimme Villa Ilonan Liinan kanssa lauantaina viiden tunnin intensiivikurssilla, jossa käytiin läpi raakakuvien kuvankäsittelyä. Vaikka kyseessä oli vasta pieni kurkistus, se avasi mitä kaikkea kuvankäsittelyllä voi tehdä.
Raw-tiedostomuodossa kuvaaminen mahdollistaa kuville huomattavasti enemmän jälkikäsittelymahdollisuuksia kuin muut tiedostomuodot. Aloittelija sortuu helposti kuvien ylikäsittelyyn, joka ei tietenkään ole tarkoitus. Käsittelyllä korostetaan kuvan parhaita puolia ja häivytetään huonoja. Kaikki meistä tietää, mitä kuvankäsittely on tehnyt esimerkiksi mainoskuville ja sitä kautta kauneusihanteille. Sisustuskuvissa ainakin itse haen luonnollista lopputulosta ja ennen kaikkea kuvankäsittelyn mahdollistamaa valotuksen korjaamista. Opettelemista on valtavan paljon, mutta onneksi intoa riittää!
Paljon asiaa olisi näistä kuvista, mutta haluan kertoa myös jotain tästä suloisesta neuletyynystä. Sen on tehnyt kummitätini, tekstiili- ja nukketaiteilija Piitu Nykopp. Hän on ihan virtuoosi, mitä tulee käsillä tekemiseen.
Kesällä vieraillessani Piitun kodissa ihailin hänen tekemiään sisustustyynyjä ja kehotin häntä tekemään myös erän myyntiin. Uskoisin, että myös moni blogini lukija ihastuu hänen designiinsa. Sain kaksi mallia ja ne näyttävät niin hienoilta! Kuvaan molemmat uutukaiset tyynyt vielä paremmin ja kerron myös, miten ja milloin tyynyjä mahdollisesti saa. Miltä teistä idea kuulostaa?
Jos eilisessä postauksessa oli ryppyiset lakanat, niin tänään on nokinen takkaluukku. Mutta tämä on sitä elämää, johon kuuluvat myös rypyt ja tahrat silloin tällöin. Ihan jo ajatuksenakin tuntuisi kauhean raskaalta, jos aina pyrkisi olemaan täydellinen. Vaikka kuvia joskus vähän silotellaankin, haluan nauttia elämäni ihan raakana.
26 Kommentit
Kauniita kuvia ja kivalta näyttää tyynykin! Täältä tipahtelee aina pisteitä käsitöiden tekijöille 🙂
Rypyt, tahrat ja kadonneet villasukan parit…elämää parhaimmillaan 🙂
Kiitos paljon! Ninäkin arvostan kädentaitajia, kun omissa käsissä ei meinaa koukut pysyä 😉
Siis *minäkin
Kivat on kuvat, yes! Tuo Lightroom kyllä kiinnostaa – ja Photarissakin pystyy kai raw-kuvia käsitteleen. Jossain vaiheessa vaan lopetin raw-kuvien ottamisen, mutta silloin tällöin käyn korjaamassa valon väriä tms. Adobe Bridgessä joka aukaisee jpg-kuvan raw-muodossa.
Lightroomin logiikka sopi paremmin aivoilleni, minulla on myös Photoshop työn puolesta käytössä. Katsotaan, miten tämä raw-kuvaus tästä lähtee, kun olen tottunut niin nopeaan ja kevyeen kuvankäsittelyyn 😉
Hei! Ja kiitos ihanasta blogista! Olen koukuttunut täysin.
Nuo neuletynyt ova kyllä ihanat, itse ainakin olen valmis niitä ostamaan.
Annukka
ps. Noki takanluukusta lähtee helposti ihmesienellä. Sillä lähtee myös ne reunat, jotka tuntuvat nokiutuvan ”tiukasti”. Pyyhitään puhtasta likasmpaan päin, välillä sieni huuhdotaan. Lopuksi luukku puhdistetaan talouspaperilla.
Hyvältä näyttää kuvat! Tunnistan tuon ylikäsittelyn vaaran, siitä juuri viimeisimmässä postauksessani mainitsinkin. Uskalsin sinne jopa laittaa ennen-jälkeen kuvan! Tässä ollaan niin aloittelijoita, ettei tarvitse yrittääkään esittää kuvankäsittelijää (saati valokuvaajaa).
Noki lähtee näppärästi näin:
Kostuta talouspaperia vedellä ja kasta märkä paperi sen jälkeen tuhkaan. Hankaa kostealla tuhkaisella paperilla lasia, jo irtoaa noki! Lopuksi viimeistely puhtaalla kostealla paperilla. 🙂
Hyvä hyvä! Jostain se aloittelijakin lähtee liikkeelle. Kyllä mua nauratti jälkeenpäin se kysymys heti ekan vaiheen jälkeen: ”anteeksi, näytätkö uudestaan?” 😀
Voi että, onpa ihanat kuvat! Hyvin oot oppinut kurssilla 🙂
Kiitos paljon Eija! Paljon oppimista, mutta pikkuhiljaa eteenpäin 🙂
Vitsit mäkin tarvitsisin tuollaista intensiivikurssia! PAKKO löytää moinen jostain! Latasin jo kerran Lightroominkin ja otin RAW-kuvia mutta en sitten osannut niitä yhtään ko. ohjelmalla käsitellä 🙁 Yritin mutta en saanut niistä yhtään sen parempia kuin normaalisti käyttämälläni Photoscapellakaan… Sitä kun on niin tottunut tuohon (ilmaiseen) Photoscapeen että kaikki muut tuntuvat heprealta. Vaikka tiedostankin että pitäisi kenties jo tässä vaiheessa siirtyä johonkin ammattimaisempaan ohjelmaan 🙂
Mä joskus yritän ylikäsitellä kuvia tarkoituksella (esim. lisätä valoisuutta reilusti tai käsitellä kuvat harmaammiksi / haaleammiksi) mutta hyvin nopeasti totean, että luonnollisempi on parempi ja palaan miltei alkuperäiseen kuvaan 🙂 Välillä toki tehokeinona käsittely sallittu.
Mutta kiitos muistutuksesta, nyt kurssia metsästämään! Niin ja hyviä on kuvat, kuten sulla kyllä aina!
Tuollainen pikakurssi on kyllä tosi hyvä! Tämäkin oli kansalaisopiston järjestämä ja maksoi huiman 9 euroa 😀 Kun alkuun pääsee ammattilaisen opastuksella, niin omaa treenailua on paljon helpompi jatkaa. Ylikäsittely voi olla joskus hyvä tehokeino. Tässä tarkoitin erityisesti sitä, että ohjelman uusista ominaisuuksista innostuneena käyttää kaikkia efektejä yhteen kuvaan 😀
Youtubesta löytyy todella simppeleitä videoita, joissa käydään läpi lightroomin ominaisuuksia kohta kohdalta. 🙂 Kannattaa käydä kurkkaamassa.
On kyllä tosi hyviä kuvia. Sillä saa ihmeitä aikaan hämärämmässäkin valossa.
Raakakuvista ei ole enää takaisin paluuta. 😉
Kauniita kuvia! Rawina kuvista saa kyllä paljon irti, varsinkin tosiaan tuo valotuksen korjaaminen on se, minkä teen lähes joka kuvalle, jos kuvausvalo ei ole ollut ihan optimi. Mä käytän photaria, mutta voi jee, kun olis opittavaa vielä..
Tyyny on ihana!
Photari on kyllä hyvä, mutta jotenkin en ole päässyt sen kanssa sinuiksi. Lightroom tuntuu vähän helpommalta hahmottaa. Kiitos Sanna!
Minua on aina vähän hymyilyttänyt se haloo, joka sisustusblogeissa nousee joka syksy, kun ei muka ole valoa. Onhan sitä, mutta vähemmän. Kun käytössä on järkkärit, kuten nyt isoilla blogeilla on, niin jalusta on pieni hankinta ja raw-kuviin pääsee käsiksi jopa ilman maksullisia ohjelmiakin. Hyvältä näyttää nämä! 🙂 Ja mikä tulee tyynyyn, sain juuri mielettömän virkkausinspiraation…
Ja siis siitä toki lähdetään, että uskalletaan sinne manuaalikuvaustilan puolelle; jopa jpg-kuvia saa korjailtua aika paljon, jos ei tykkää raakana kuvata, mutta kamera-automatiikka on näillä hämärillä aika kyykyssä väkisin.
Joo, automaatilla ei saa kyllä iltahämärässä kovin kummoisia kuvia. Tässäkin asiassa paras opettaja on käytöntö, pitää vain jaksaa kokeilla ja säätää 😉
Kyllä kaikkein kaunein valo on kuitenkin luonnonvalo, vaikka hyvällä kameralla ja kuvankäsittelyllä voi aika paljon pelastaa. Kiitos paljon Anna ja mukavia virkkaushetkiä! 🙂
Raw-kuviin siirryn minäkin aina näin talviaikaan. Kun valoa on tarpeeksi, en jaksa niitä isoja tiedostoja joten tyydyn jpg-muotoon. Mutta kieltämättä nyt tuosta Raw-muodosta on apua. Harjoiteltu on vuosia, mutta edelleenkin riittää harjoiteltavaa, joten mihinkäs sen suhteen kiire 🙂 Hyviltä näyttävät sun kuvat.
Takkaluukun saa muuten puhtaaksi vanhan konstin mukaan tuhkalla. Elikkä itse kastan kostean talouspaperin tuhkaan ja pyyhin sillä noen pois. Pitäis vaan jaksaa pyyhkiä useammin, heh.
Kiitos paljon Anne! Harjoiteltavaa riittää varmasti eläkepäiviin saakka, mutta eipähän tule tylsää 😀 Kiitos takkavinkistä myös! <3
Upeat ja lämpimät kuvat Kerttu! <3
Valokuvat ovat kyllä niin tunnejuttuja. Mikä on toiselle koskettava, ei tunnu toisella missään ja mikä toiselle ylikäsitelty, on toiselle vaikuttava 🙂
Ja kyllä, raakana molemmat, kuvat ja elämä ;D
Heippa Jenni ja kiitos! Ylikäsittelyllä tarkoitin lähinnä sellaista kikkailua, että käyttää kaikkia efektejä yhtä aikaa, vain siksi että ne ovat olemassa. Tiedäthän vähän siihen tyyliin, kun power pointista animaatiot ensi kerran löytänyt 😀
Noki lähtee helpoiten sanomapaperilla. Näin opasti nuohooja.
Tyynyt ovat todella kauniit, kelpaisi itsellekin!
Kiitos Saila vinkistä! Ja tyynykehusta kanssa 🙂
Hienoja kuvia! Kiitos ihanasta, kauniista ja inspiroivasta blogista! Kaikki edellä mainitut adjektiivit kai jo niin kuluneita, mutta jokaista tarkoitan. Kiitos!