Emmekös voisi ihan hyvin perustaa sellaisen kansalaisadressin, että jokainen suomalainen voisi käydä lataamassa akkunsa auringossa kerran vuodessa. Pysyisi mieli paremmin virkeänä 😉
Kun monen pimeän päivän jälkeen taivaalle kipuaa erikoinen valoilmiö, se saa ihmisen jotenkin sekaisin. Nyt on kiire! Aurinko paistaa maksimissaan pari tuntia, mitä pitäisi tehdä? Mennä ulos tankkaamaan aurinkoenergiaa? Siivota, kun kerrankin näkee jotain?
No, bloggaajat tietysti laittavat kameran laulamaan 😉
Sydänkynttilät ovat tupaantuliaslahja ystävältä. Ne kuvastavat kuulema perhettämme, isoin niistä on mieheni, keskikokoinen minä ja pienin tyttö. Mukana tullut kortti oli luun muotoinen, kun kerran Hugo-kynttilää ei löytynyt <3
Olen ollut todella tyytyväinen Hay:n pöytään. Tuossa sohvan vieressä näyttää mukavan keveältä. Yleensä pidän siinä Yki Nummen Modern art-valaisinta. Yhdessä ne muodostavat herkän ja linjakkaan kokonaisuuden; kulmikas neliöpöytä ja pyöreä valaisin.
Galileo-tuoli kutsuu rentoutumaan lehden tai kirjan kanssa.
Päivän viimeiset valonsäteet osuvat takkaan. Illan tullen siihen voi virittää tulet ja nauttia kuitenkin siitä, että ulkona on pimeää ja pakkasta. Ei kiire minnekään, ei pihatöiden paineita. On vain talvi ja jossain tuolla kaukana lupaus keväästä.
0 Kommentti
Kaunis koti teillä. Kiva olisi jossakin välissä nähdä talonne myös ulkoapäin sekä pohjakuva.
Kiitoksia kauniista sanoista. Tällä hetkellä en ole julkaisemassa ulkokuvaa tai pohjakuvaa. Bloggaan jo julkisesti omalla nimellä ja kasvoillani, joten on ehkä järkevää ettei kaikkea paljasta 🙂 Toivottavasti ymmärrät 🙂
Olen myös tuon kansalaisadressin kannalla! 😀 Ihan oikeasti.. täällä voitaisiin niin paljon paremmin jos kaikki lähetettäisin viikoksi aurinkoon kerran vuodessa verorahoilla. Jäis varmasti tuolta muusta terveydenhuollosta ne rahat sitten siihen.
Ja sama tunne tuo, että kun tulee päivänvaloa… apua apua, missä kamera! Äkkiä kuvia! 😉