Haikein, mutta onnellisin tunnelmin päästän pikkuhiljaa irti joulusta. Välipäivät ovat meille lomalaisille nimensä mukasesti välitilaa, siirtymää kohti uutta vuotta. Hyvää aikaa mietiskellä.

Meillä oli ihana joulu. Kohtuullinenkin, sellainen jota toivoin. Lapset saivat lahjoja, mutta ei liikaa. Hyvää ruokaa syötiin, mutta näyttää hyvältä sen suhteen, että kaikki myös menee mitä on tehty. Itse sain ja annoin monta aineetonta lahjaa,  ne ilahduttivat erityisesti ja lahjojen luonteesta johtuen paljon ihanaa jäi vielä odotettavaksikin. Sehän on parasta; lahja ei ole heti käsissä, vaan sitä saa odottaa ja suunnitella.

Olen pohtinut paljon sitä, mistä hyvä joulu koostuu. Olen seurannut ystävien, sukulaisten ja tuttavien valintoja ja todennut, että hyvän joulun resepti on rakkauden ja kompromissien kombinaatiossa.

Siinä, että saa tuntea olevansa tärkeä osa jotain; on se sitten sukupolvien ketjua, omaa perhettä tai vaikka maailmankaikkeutta. Olla juuri sellainen kun on ja säteillä pikkuisen hyvää ympärilleen, oli sitten kyseessä ne lähimmäiset tai vaikka hyväntekeväisyyden kautta laajempi ote.

Tuntea olevansa tärkeä ja rakastettu.

Samaan aikaan hyvä joulu edellyttää kykyä tehdä kompromisseja. Mitä isompi perhe tai suku, erotilanteet tai välimatkat, kaikki vaativat huomion palapelin paloja asetellessa kohdilleen. Ystäväni sanoi kauniisti eronneelle läheiselleen, että joulu on perhejuhla, ei parisuhdejuhla ja avasi ovet kotiinsa.

Itselleni on tuonut sekä rentoutta että lohtua ajatus siitä, että joulu kestää monta päivää. Aatonaattona tehtävät viimeiset valmistelut, aaton rutiinit, joulupäivän rauha ja tapaninpäivän touhut. Siinä on monta päivää nähdä läheisiä – ja myös olla näkemättä. Jokaiselle soisi omannäköisen joulun.

Jouluun kuuluu haikeuttakin. Kaikkia rakkaita ei ehdi tai pysty näkemään. Jotkut ovat poissa lopullisesti, mutta silti mukana muistojen ketjussa. Niin kuin joku päivä itsekin. Sukupolvet kutovat muistoista verkkoa, tarinoita kerrotaan yhä uudelleen ja uudelleen. Joulu on tällä tavalla ikuinen ja ajaton.

Lasten riemu on käsinkoskeltavaa. Olen nauranut vedet silmissä ja pyyhkinyt liikutuksen kyyneleitä, pelannut kymmeniä lautapelejä ja välillä passittanut konvehtien kiihdyttämän jälkikasvun pulkkamäkeen purkamaan energiaa. Poikamme yllätti ja nukkui jouluaaton ja joulupäivän välisen yön heräämättä omassa sängyssään – kiitos tästä aineettomasta lahjasta, arvostan! Naureskelimmekin, että enää tarvitsee toistaa aaton rutiinit, niin saadaan ihme toistumaan.

Vaikka jouluaatto on vuoden ihanampia päiviä, on sille syynsä miksi se on kerran vuodessa vaan. Se oli täydellinen ja ihanaa, että seuraavaan on taas vuosi.

Vaikka joulun pyhät ovat takana, kestää joulun aika vielä loppiaiseen. Tänä vuonna haluan myös antaa rauhaa tälle ajalle, enkä vielä kiirehdi vielä kuusesta ja koristeista eroon. Aika menee jo muutenkin tarpeeksi nopeasti, ilman että sitä pitää vielä erikseen kiirehtiä.

Sillä jos jotain joulu opettaa, niin kiireettömyyttä, pysähtymistä ja kiitollisuutta. Asioita, joiden ei soisi unohtuvan arjessakaan.

Kun malttaa hidastaa, huomaa miten kyydistä putoaa yksi kerrallaan stressit ja huolenaiheet. Suurelta tuntuvat urakat muuttuvat mahdollisiksi, tavoitteet innostavaksi päämääriksi ja velvollisuudet mahdollisuuksiksi. Tyhjästä tilasta syntyy aina jotain uutta.

Kun siinä on se joulun taika.