Venetsialaiset ja palanen sydäntä muualla

by Kerttu
Venetsialaiset

Kuuntele postaus:

Venetsialaiset juhlistavat mennyttä kesää ja julistaa syyskauden alkaneeksi.  Juhlakulttuuri on levinnyt rannikolta pikkuhiljaa koko Suomeen. Venetsialaisia pidetään myös veden, tulen ja valon juhlana.

Minun piti olla viettämässä venetsilaisia ihan muualla kuin mökillä, sillä rakkaalla lapsuudenystävälläni oli 40 -vuotisjuhlat. Muun perheen koronatestitulokset eivät ehtineet lauantaiksi ja koska itsellänikin oli flunssan oireita, ei juhliin ollut mitään asiaa.

Venetsialaiset

Päivällä käväisin syvissä vesissä. Yleensä mieleni on positiivinen ja löydän ikävistäkin tilanteista valoisan puolen. Olihan niitä toki nytkin, mutta ystäväni hartaasti valmistelevat juhlat olisivat olleet erityisen tärkeät.

Lähes kaikkea muuta kun elämässä voi aikuisena hankkia ja kehittää, mutta lapsuudenystäviä ei enää saa mistään. Siksi ne ystävävyydet, jotka ovat kestäneet hiekkalaatikolta aikuisuuteen, ovat kultaakin kalliimpia.

Lapsuudenystävien kanssa eletään elämän pisimpiä ihmisuhteita, jos omaa perhettä ei lasketa. He ovat olleet kuvioissa jo kauan ennen nykyisiä aviomiehiä.  Olemme käyneet läpi teinivuodet, ensi-ihastumiset ja älyttömät nuoruuden päähänpistot, jotka olisit ilman heitä jo painanut kauas unohtuneiden muistojen osastolle aivoissasi.

Hän oli se tyyppi, joka alaikäisenä kaupungilla vietetyn illan jälkeen pyöräili kotitalolleni, kiipesi palotikkaita pitkin omakotitalon toiseen kerrokseen ja koputti ikkunaan. Kun unisen pöllähtäneenä avasin ikkunan, hän vain kuiskasi: “tulin vain tarkistamaan, että olet kotona.  Hyvää yötä”.

Aikaa ennen kännyköitä.

Lähes kaikkea muuta kun elämässä voi aikuisena hankkia ja kehittää, mutta lapsuudenystäviä ei enää saa mistään.

Lapsuudenystävät tuntevat tarinasi. Sinun ei tarvitse selittää, kuinka erikoiset uusperhekuviosi menevätkään, sillä he ovat olleet rinnalla erojen,  kuolemien ja häiden aikaan. He muistavat, missä kaupungeissa olet asunut ja mitä kouluja olet käynyt. He muistavat asioita, joita itse et enää muistaisi. He tekevät muistoistasi kokonaisia.

Heidän kanssaan on eletty sydäntä riipiviä hetkiä, kun yksi porukasta saa yllätysvauvan toisen kärsiessä lapsettomuudesta. On oltu kaasoina ja kummeina, elämän tähtihetkissä rinnalla seisten.

He tietävät, että elämä ei mene aina suunnitelmien mukaan.  On ollut pelkoa, masennusta ja  surua. Menee aikoja, kun ruuhkavuodet rullaavat, eikä soitellakaan niin usein.

Mutta kun puhelin soi ja tuttu ääni kuuluu linjoita, on kaikki niin kuin ennenkin.

Kaikki tämä olisi ansainnut huolettoman juhlaillan. Olin lapsellisen vihainen koronalle, joka on ihan tyhmä ja saisi painua koko pallolta niin pian kun on tullutkin. Ei kyse ole siitä, että olisin halunnut tanssia aamuun saakka venetsialaisrakettien loisteessa, vaan jostakin paljon suuremmasta.

Rinnalla olosta tärkeänä päivänä.

Ehkäpä tässä kiteytyi isommin myös kaikki se, mitä korona on elämässä muuttanut. Se on vienyt ihmisiä fyysisesti kauemmas toisistaan. Ennen turvaväli oli se, että oli turvallista olla lähellä. Nyt se pitää meitä toisistamme etäällä.

Illan tullen sytyttelin tuli lyhtyihin, roihuihin ja kynttilöihin. Kuulin jostain rakettien ääniä, vaikka ne eivät meille näkyneet. Lähelläni oli oma perhe, onneksi kaikki hyvävointisina. Rantasaunassa otimme lempeät löylyt ja pulahdimme jo viileään järviveteen uimaan.

Vaikka palanen sydäntäni oli siinä hetkessä muualla, olisi vaikeaa olla kovin onneton auringon laskiessa vaaleanpunaisena.

Tiedän, että luet tämän Jenni. Olet äärettömän rakas ystävä ja ihailen sinussa niin monia asioita; hyväsydämisyyttäsi, luotettavuuttasi, kykyäsi löytää aina oikeita sanoja, järkevyyttäsi ja taitoa pitää jalat maassa, empaattisuuttasi ja tietenkin täydellistä jauhopeukaloasi. Lämpimät onnittelut 40-vuotiaalle! ♥


Ps. Sunnuntaiaaamuna saapuivat negatiiviset testitulokset. 

Saatat pitää myös

26 Kommentit

Marita Naarala elokuu 30, 2020 - 12:26 pm

Ihana kirjoitus KERTTU TERVEISIN JENNIN ÄITI

Reply
Kerttu elokuu 30, 2020 - 4:44 pm

Voi kiitos Marita ❤️ Miten monta kertaa teillä olen saanut olla ja myös herättää koko perheen soittamalla lankapuhelimeen liian myöhään. Ihana perhe teillä❤️

Reply
Hannele elokuu 30, 2020 - 12:46 pm

Satuitko huomaamaan, että Juliaihminen kirjoitti samasta aiheesta, mutta just päinvastoin, eli lapsuudenystävät ei aina ole onni ja autuus ihmiselle. Se oli tosi mielenkiintoista ja tavallaan ymmärrän molempia.

Reply
Kerttu elokuu 30, 2020 - 4:47 pm

Hei! Nyt kun sanoit, kävin Julian postauksen lukemassa. Oli vaikeaa samaistua hänen ajatuksiinsa, sillä miksi kukaan kantaisi ihmissuhteita, joita ei halua? Ystävyys kun nimenomaan perustuu molemminpuoliseen vapaaehtoisuuteen. Jos muuttuu matkan varrella eri suuntiin, voi ystävyyskin jäädä. Eikä sekään ole mikään epäonnistuminen, vaan luonnollista elämänkulkua. Omalla kohdalla koen, että tänne saakka kantaneet lapsuudenystävyyssuhteet ovat rentoja ja vapautuneita, olet sellainen kun olet ja se riittää.

Reply
Hannele elokuu 31, 2020 - 2:51 pm

“Oli vaikeaa samaistua hänen ajatuksiinsa, sillä miksi kukaan kantaisi ihmissuhteita, joita ei halua” . Koska ei ole löytänyt muitakaan ystäviä aikuisiällä, koska tottumus, koska Suomessa on niin vahva normi että lapsuudenystävät ovat ne aidoimmat ystävät? (vaikka ne perustuvat lopulta vain siihen, että ollaan oltu samanikäisiä samalla paikkakunnalla ja sitten on vain tuurista kiinni että synkkaako aikuisenakin)

Reply
Kerttu syyskuu 3, 2020 - 5:33 am

Ymmärrän siis, että tällainen tilanne on mahdollinen, mutta siksi on vaikeaa samaistua, että itse pyrin ympäröimään itseni ihmisillä, joiden kanssa on hyvä olla. Se ei tarkoita, että olisi aina helppoa. Ei lapsuudenystävät ole mikään autuaaksi tekevä asia, monen elämä muuttuu ja ihmissuhteet siinä rinnalla. Ehkä lapsuudessa on muutettu niin monta kertaa, että pysyviä ystävyyksiä ei ole jäänyt? Jos ihmissuhde vuosi toisensa jälkeen ottaa enemmän kuin antaa tai on jopa myrkyllinen, pitää päästää irti. Aikuisena on mahdollista saada uusia ystäviä, netin kautta tai livenä. Toki pitää olla sen verran aktiivinen, että antaa uusille ystävyyssuhteille mahdollisuuden.

Reply
Free elokuu 30, 2020 - 4:37 pm

Lapsuuden ystävyyssuhteet voivat myös olla olemassa, ”koska ainahan me ollaan oltu kavereita”-tyyppisesti.
Kunnes sitten jossain vaiheessa se kaikki toksisuus on yksinkertaisesti liikaa ja päätät kertoa avoimesti, että
kiitos meitsi checks out.
Vuosikymmeniä painanut kivi vierähti sydämeltä.
Enää ei tarvitse ymmärtää manipulointia ja syyllistämistä.

Reply
Kerttu elokuu 30, 2020 - 4:49 pm

Hei! Ikävä kuulla, että sinulla on raskaita kokemuksia. Itse ajattelen, että ihmissuhteiden perusta on tasa-arvoisuus, kunnioitus ja luottamus, jos nämä arvot eivät toteudu, ei kyse ole aidosta ystävyydestä. Silloin on parempi päästää irti ja tehdä tilaa ihmiselle, joiden kanssa on hyvä olla.

Reply
Eve elokuu 30, 2020 - 7:16 pm

Voi harmi, kun sinulta jäi juhlat väliin! Minulle kävi vähän sama viime joulukuussa. Olin lähdössä ystäväni tupareihin toiselle paikkakunnalle. Pitkäaikaisin ystäväni, joka oli vihdoin perheineen toteuttanut haaveensa ja muuttanut takaisin kotikaupunkiinsa. Kun olin lähdössä kotoa juhliin, autossa syttyi kotipihassa ajonestovalo palamaan. En tietenkään voinut lähteä mihinkään. Hetken harkitsin julkisia, mutta koska minulla oli koira mukana, en vaan jaksanut alkaa säätää vaihtojen ja aikataulujen ja tavaroiden roudaamisen kanssa. Harmitti ihan valtavan paljon jäädä kotiin! Seuraavana viikonloppuna olin auton takia 500€ köyhempi ja ajelin tupareiden rääppiäisiin. Aikuisten juhlat jäi välistä, mutta sain sitten nauttia kummitytön ja hänen sisarustensa seurasta senkin edestä.

Reply
Kerttu syyskuu 2, 2020 - 8:56 am

Voi itku mikä tilanne sielläkin! Juuri noissa hetkissä tulee se ulkopuolinen olo, haluaisi niin olla muiden rinnalla tärkeässä hetkessä. Ihana, että pääsit rääppiäisiin ja saitte kuitenkin oman hetkenne <3

Reply
Emilia elokuu 30, 2020 - 7:27 pm

On ihailtavaa, että olet onnistunut säilyttämään niin monia lapsuuden ystävyyssuhteita!
Itselläni on enemmän nuoruudesta jääneitä ystäviä, koska lapsuuden ystävät eivät ole voineet olla tekemisissä ’epäuskoisen’ kanssa. Se on harmi, koska itse ikävöin heitä erilaisesta elämänkatsomuksesta huolimatta ❤️
Ajattelen niin, että on jonkinasteinen onnistuminen kaikille osapuolille, jos ihmissuhde säilyy oikeasti läpi elämän. Siinä tarvitaan juuri noita asioita, joita edellisessä kommentissasi mainitsit 🧡
Mukavaa alkusyksyä Kerttu!

Reply
Kerttu syyskuu 3, 2020 - 5:36 am

Hei Emilia! Onpas todella ikävä tilanne, jos jokin “ulkopuolinen” taho on määrittänyt, ketkä saavat olla ystäviä. Olisiko nyt aikuisena liian myöhäistä ottaa yhteyttä? <3 Ihanaa syksyä sinnekin!

Reply
Marika syyskuu 3, 2020 - 3:24 pm

Lapsuudesta (Niin surullista kuin se onkin) asti voi olla tilanne, jossa ystäviä ei vain löydy. Olet aina se kolmas pyörä tai mitä syitä milloinkin. Aikuisiällä saatat muuttaa ja monen sattuman kautta ystäviä ei löydykään, eikä se ole välttämättä omasta aktiivisuudesta kiinni. Suomessa on todella paljon OIKEASTI yksinäisiä ihmisiä, kaikenikäisiä, mikä on todella surullista. Myös yksinäisyyden pelko on todellinen tunne ja esimerkiksi siitä syystä ”kelpuuttaa” kaveriksi, ettei tarvitse olla yksin. Voi myös olla, että ”valitsee” itselleen ei-sopivia ystäviä ja oppii vasta kantapään kautta, että millainen ihminen on minulle sopiva. Jokaisen ihmisen polkua määrittävät lähtöperheen kokemukset ja varhaislapsuudessa koetut tilanteet.
Hienoa, että sinä olet onnistunut tämän yksinäisyyden välttämään ja kaiken kukkuraksi saat nauttia lapsuudenystävistäkin.

Reply
Kerttu syyskuu 4, 2020 - 11:05 am

Hei Marika!

Yksinäisyys on iso ongelma, enkä missään nimessä halua sitä vähätellä. Ymmärrän myös, että ystävystyminen ei ole kaikille helppoa tai menneisyyden kokemukset ovat saaneet varovaiseksi. Toisaalta olemassa aktiivinen ja hakeutumalla vaikka erilaisiin harrastusporukoihin (myös virtuaaliset) voi rakentaa verkostoa kaiken ikäsenä. Uskon, että tässäkin on se vanha totuus, että ensin pitää itse antaa, jotta voi saada. Toki sosiaalisen ekstrovertin on helpompaa ystävystyä, mutta ei sekään takaa sitä, että ystävävyydet syventyvät tai säilyvät. En halua missään nimessä verrata omaa tilannettani muihin, enkä ole tässä ystävyysasiassa muita parempi.

Reply
Lotta elokuu 31, 2020 - 11:39 am

Kaunis ja koskettava kirjoitus, Kerttu. Kirjoituksesta kuuluu se, että teillä on takana jo kilometrejä ja yhteisiä kokemuksia ja luottamusta sekä arvostusta toista kohtaan. Itselläni “lapsuudenystävät” eivät osoittautuneet todellisiksi ystäviksi vaan kiusaajiksi, jotka manipuloivat ja käänsivät toisia ihmisiä minua vastaan yläasteella. Onneksi olen saanut myöhemmin elämääni ihania ystäviä.

Reply
Kerttu syyskuu 3, 2020 - 5:42 am

Hei Lotta ja kiitos! Olen tosi pahoillani kokemuksistasi, yläaste on monen kehityksessä hankalaa aikaa. Ei toki murrosikä ole mikään syy kiusata tai käyttäytyä huonosti, mutta ehkäpä jälkikäteen myös heitä harmittaa kohtelusi. Ihanaa, että olet saanut uusia ihania ihmisiä elämääsi. Ei ystävyyden arvo ole sen pituuden mitassa, vaan ehdottomasti laadussa. Monet omat aikuisiällä saamani ystävät ovat arjessa paljon enemmän mukana kuin lapsuudenystävät, molemmilla ehdottomasti tärkeä paikka sydämessä.

Reply
Muuttuva kotini Päivi S elokuu 31, 2020 - 11:51 am

Voihan korona. Harmi kun et päässyt lapsuudenystävän synkkäreille, olis kyllä itteäkki harmittanut tosi paljon. Lapsuudenystävät on <3. Pidätte sitten kahdestaan omat hauskat pippalot 🙂 ja teette kaikkea kivaa <3 Ja hyvä kun korona testi oli negatiivinen. Oikein ihanaa alku syksyä sinne!

Reply
Kerttu syyskuu 3, 2020 - 5:45 am

Kiitos ihana Päivi <3 Sinne myös syksyiloa!

Reply
Hobgoblin elokuu 31, 2020 - 2:09 pm

Minä kävin nuo samat lapselliset viha-katkeruus tunteet Koronan takia juhannuksena. Testitulosten viivästymisen takia meillä meni kauan odotettu sukulaisjuhannus ohi.
Olo oli kuin teini-ikäisellä kun tunteen meni vuoristorataa vihaten hidasta testiprosessia, koronaa ja kaikkia jotka lähetteli ihaili kuvia omista juhlistaan.
Meillä testitulosten tuleminen kesti lopulta 5 päivää ja negatiivinen tulos.

Reply
Kerttu syyskuu 3, 2020 - 5:43 am

Äh, just tämä on kyllä niin inhottavaa. Toki terveys edellä, mutta kyllä näihin koronakuukausiin mahtuu monta surullistakin hetkeä.

Reply
Jenni elokuu 31, 2020 - 6:23 pm

Hei,iso kiitos rakas Kerttu todella koskettavasta kirjoituksesta! ❤Olen lukenut sen monta kertaa ja joka kerta menee jostain syystä roska silmään. Arvostan ja ihailen sinua ystävänä ja ihmisenä todella paljon,olet minulle niin tärkeä,että sanat ei riitä sitä kertomaan. Olet niin taitava sisustaja ja kirjoittaja. Olet empaattinen,sydämellinen,uskollinen,aikaansaava ja luotettava upea nainen,äiti,puoliso ja ystävä,joka loistaa ympärilleen valoa auringon lailla. Kiitos yhteisistä vuosista ja toivon niitä meille ainakin saman verran lisää. Sinulla on erityinen paikka sydämessäni. ❤

Reply
Kerttu syyskuu 3, 2020 - 5:29 am

<3 <3 <3

Reply
Kolmen äiti syyskuu 3, 2020 - 1:45 pm

Yhdyn täysin kirjoituksesi sanomaan.
Voin vain kuvitella, kuinka ikävältä tuntui, kun et voinut juhlia ystävääsi. Voisitteko järjestää kahdestaan jonkun pienen tyttöjen matkan tai illan?
Olen itse onnekas, kun minulla on edelleen matkassa ihana lapsuudenystävä, jonka kanssa olemme tunteneet viisivuotiaista asti. Hän on minulle valtavan tärkeä ja on ihanaa, kun ystävä tuntee ja tietää historiasi ja minä hänen. Nyt kun omat vanhempani ovat kuolleet, hän on siskoni kanssa ainoa, joka on ollut läheinen käytännössä kolo elämän ajan.

Reply
Marita H syyskuu 3, 2020 - 1:45 pm

Minullakin on ystävä pyhäkoulusta saakka – tänä kesänä saatiin juhlia hänen viisikymppisiään. Elämä on kuljettanut välillä kauemmas ja välillä lähemmäs. Todellakin koen, että tämä ystävyys on elämäni pisin liitto ja olen valtavan kiitollinen siitä, että yhteys on säilynyt läpi vuosikymmenten.

Reply
Sara syyskuu 3, 2020 - 2:07 pm

Oli kurja lukea siitä, että tämä pirun korona esti sinua juhlimasta ystävääsi! 😢

Minulla ei ole lapsuudenystäviä, joihin pitäisin vielä yhteyttä. Osaksi asiaan vaikuttaa ehkä se, että muutin ensiksi opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja sitten ihan toiselle puolelle Suomea. Mitään dramaattista ei asiaan liity, kaipa se ystävyyden liima ei vain kestänyt pitkää välimatkaa, erilaisia elämäntilanteita ja harvakseltaan tapahtuvia ja lopulta kokonaan pois jääneitä tapaamisia.

Onneksi olen saanut uusia ihmisiä elämääni miehen, töiden ja myös lasten kautta. Lyhimmätkin ystävyyssuhteet ovat yli vuosikymmenen pituisia.

Reply
Mermar syyskuu 10, 2020 - 11:14 am

Voi ihanaa, että sinulla on rakas lapsuuden ystävä/ystäviä. Niin minullakin on, peräti kaksittain, toisen olen tuntenut nelivuotiaasta ja toisen kymmenen ikäisestä. Elämää on eletty ja koettu, mutta ystävyys on säilynyt vahvana. Mikään ei ole sitä horjuttanut ja toivottavasti saamme jakaa ystävyytemme elämämme loppuun asti, samaa toivon sinulle.

Reply

Jätä kommentti