Palataan vielä parin viikon takaisin tunnelmiin Kanarialle. Takana oli pari myrskypäivää, jotka pakottivat meidät pysymään aika paljon sisätiloissa. Kun aurinkoinen aamu vihdoin koitti ja säätiedotus osasi kertoa poutaisesta päivästä, syntyi idea: olisipa hauska lähteä merelle! No, ajatushan oli ihan omani ja mies sitä yritti vähän vastustella. ”Vähän seikkailuhenkeä, kiitos! Ajattele, pilvetön taivas ja aurinkotuolit. Tässä on tällainen delfiiniretkiesite, katso! Olisihan se tytöllekin aikamoinen elämys nähdä villit delfiinit hyppelemässä valtameressä.” Pieni hiljaisuus ja ässä hihasta: ”Tässä lukee, että veneessä on baari”.
Paatti ei ihan vastannut mielikuvaani, mutta 2.5 tuntia aurinkoa merellä delfiinien näkemistakuulla saivat meidät hyppäämään kyytiin. Meille luvattiin, että jos emme näe valasta tai delfiinejä, saamme uudet ilmaiset liput. Kun laiva irtosi satamasta, baari aukesi. Tai oikeastaan yksi mies otti muutamalla tölkillä ladatun ostoskorin käsivarteensa ja käveli kerran laivan läpi huudellen ”beer, soda!”. Sellainen baari.
Ei kun kohti avomerta. Tytär istui isänsä kainaloon ja minä valitsin aurinkoisen puolen. Sitä mukaan kun rannan talot pienenivät silmissä, aallot muuttuivat vaativammiksi. Mieheni piteli kiinni neljävuotiasta, joka olisi voinut lastun lailla keikahtaa matalan kaiteen yli. Vauhti koveni ja tuuli yltyi. Meri ei ollut enää leppoisa ja ystävällinen, vaan näyttäytyi maakravulle mustana ja vähän pelottavana. Laivan nokka hakkasi suureneviin aaltoihin saaden aikaan voimakasta keikkumista. Kauankos tämä reissu kestikään?
Tunsin huteraa oloa ja nostin katsettani kohti horisonttia. Samassa tiirailin mahdollisia delfiiniparvia ja jokainen kauempana heilahtava vaahtopää näyttäytyi silmissäni evänä. Myös muiden turistien hymyt hyytyivät ja paatti vaan paukutti aalto aallolta kohti avomerta.
Jokainen aalto nytkäytti venettä voimakkaasti. Kainalooni siirtynyt tytär alkoi nuokkua väsyneenä ja painaa päätään syliini. Lapsi, joka ei ikinä elämässään olen nukahtanut vahingossa minnekään, sai minut huolestumaan nopeasti. Yritin pitää häntä hereillä ja hellepäivä alkoi tuntua viileältä.
Lähes kahden tunnin rytkytyksen jälkeen laiva kaartoi kohti rannikkoa ja merenkäynti rauhoittui. Olo oli huojentunut, enää reilu puoli tuntia ja saamme tulevaa maata jalkojen alle. Katselin jylhiä kallioita ja meren tuhansien vuosien aikana muovaamia rantaonkaloita. Mieheni katsoi minua merkitsevästi sanomatta sanakaakaan: sinä ja sinun ideasi. Edessä oli enää loppunäytös. Laivan tasaannuttua aviomies lähti käymään vessassa. Samassa rannasta meitä kohti kaartoi bilepaatti, jonka tasainen bassonjumputus sai jokaturistin päät kääntymään. Kannella tanssi kahdeksan kaunotarta pikkupikkubikineissään. Muutaman minuutin jorauksen jälkeen neidot vilkuttivat ja laivamme erkanivat nopeasti. Tilanne oli kuin huonosta komediasta, kun mieheni saapui vessasta hölmistynyt katse silmissään.
Ei. Tällä reissulla emme nähneet delfiineitä, eikä mieheni muitakaan luonnonantimia 😀 Ja jos joku jäi miettimään, niin emme ottaneet vastaan ilmaislippuja seuraavalle risteilylle. Menimme yhtä kokemusta rikkaampana Ulvovaan Mylläriin pitsalle. Classy 😉
20 Kommentit
Huh! Ensin minua jännitti teidän puolesta kun luin tarinaasi ja sitten repesin nauruun 😀
Kiitos tästä ★
Päivi
Heh, kyllä meitäkin nauratti jälkeenpäin 🙂
Hauska stoori, tylsähköllä Kanariallakin voi olla noin jännää 🙂 Hyvä kun pääsitte ehjänä takaisin!
Taidettiin vaan olla kokemattomia merenkävijöitä. Ja usko pois, neljävuotiaan kanssa Kanariallakaan ei ole tylsää ;D
Mäkin jännäsin loppuun saakka, että nooo näkyykö niitä delfiinejä! 🙂 No mutta onneksi sentään edes jotain luonnonantimia näkyi…. sulle! 😀 Hih!
Heli
No ei näkynyt! Ja mietimme jo, että onkohan ihan huijausta koko delfiinien näkyminen, mutta ehkä joku onnekas on niitä bongannut. Olikohan ne edes ihan luomuja luonnonantimia, joita hetkisen hölmistyneenä ihmettelin 😀
Olipas teillä mielenkiintoinen delfiinireissu ;D Sulla on kyllä taito aina kirjoittaa nää tarinat hyvin ja saada lukija eläytymään mukaan tarinaan. Kiitos 🙂
Kiitos Jonna! Olihan kokemus 🙂
Tosi hauska tarina! Mä melkein arvasin bikinikohtauksen, ennen kuin luin sen loppuun! 😀
Pakko elvistellä tähän kohtaan, että näkemisen lisäksi olen uinut delfiinien kanssa, saanut suukon poskelle ja silitellyt niitä. Tuntuu muuten ihan Nokian lantsarilta. 🙂
Hyvää uutta vuotta! 🙂
Missäpäin maailmaa olet päässyt moisen ihanuuden kokemaan? Delfiinit ovat kyllä kauniita ja fiksuja <3
Oltiin Kuubassa Varaderossa ja mentiin sellaiselle katamaraani/delfiini -retkelle. Siellä on keskellä avomerta sellainen ”aitaus” jossa asuu delfiinejä. Siellä pääsi sitten uimaan niiden kanssa ja niitä sai silittää ja koskettaa ihan rauhassa. Kouluttajan pillin vihellyksestä ne tekivät kaikkea, kuten juuri tuon pusun antoivat tai sitten roiskaisivat pyrstöllään kaikki vedet naamalle 🙂 Ne ovat kyllä ihan uskomattoman suloisia ja se nariseva ääni, mitä ne pitää on niin hauskan kuuloista! 🙂 Oli mieleenpainuva kokemus ja muistoksi saimme valokuvan tuosta pusuhetkestä 🙂
Varmasti ikimuostoinen kokemus! 🙂
Anteeksi, mutta kuulostaa aika kuvottavalta, että avomerellä pidetään delfiinejä aitauksessa, jotta turistit voivat uida niiden kanssa ja pusutella niitä 🙁
En minäkään ole delfinaarioiden tms. suurin fani. Vastuullista turismia on tarkistaa, että asiat hoidetaan eläinten kannalta arvostaen. Monissa eläintarhoissakin saattaa tulla paha mieli ;( Tässä meidän retkellä ei siis ollut mitään aitausta, vaan ihan avomerellä seilattiin ja kiikareilla bongailtiin, sattuisiko delfiinejä uimaan lähistöllä 🙂
Harmi ettette delffareita nähneet. Me käytiin vastaavanlaisella retkellä jokunen vuosi sitten ja myös meidät meinasi aallokko ja todella hyytävä merituuli yllättää. Aurinko porotti mutta kylmähän siellä siltikin tuli.
Ihanat muuten nuo sinun balleriinat!
Näittekö te delfiinejä? Taisi olla vähän liian iso merenkäynti sille, että delfiinit olisivat tulleet pintaan.
Nähtiin ja tosi paljon! Olin aivan innoissani, niin mahtavalta tuntui niitä ihan siinä muutaman metrin päässä nähdä. Ja nähtiin myös merikilpikonna, se tosin vähän etäämmältä.
Oi vitsi, kuulostaa ihanalta 🙂 Ehkäpä siis vielä joskus delfiiniretkelle, mutta vähän tyynenpänä päivänä!
Hahh, voi vitsi. mikä tarina 🙂 Sitten vielä kun me suomalaiset olemme niin jämptejä, ja pidämme, mitä lupaamme. No onneksi nuo aina naurattavat jälkeen päin. Hyvää uutta vuotta!
t. Merja
Kyllä, jälkeenpäin on hauska näitä muistella. Ja eihän sitä koskaan tiedä, millainen reissu tulee, ennen kuin lähtee matkaan 🙂