Jos saisit herätä aamuisin mihin vain maisemaan, minkä valitsisit?
Tässä on todellinen suomalainen unelma, pala taivasta. Vaikka työpäivä kesti tänään kellon ympäri, sain uskomattoman energialatauksen katselemalla maisemaa Jyväskylän korkeimmasta rakennuksesta.
Se ei ole luksushotelli, eikä näköalatorni, vaan arkistakin arkisempi kaukolämpöä tuottava tehdas. Olen aina ollut parempi kirjaimissa kuin numeroissa ja voitte uskoa, kuinka energiatuotannon pikantit yksityiskohdat törmäilivät eksyneineinä aivoissani 😉 Mutta jos jostain jotain tajuan, niin se on tämä maisema. Ehkä vähän surkuhupaisaakin, että pala taivasta aukeaa juuri tehtaan katolta. Minulle kun sopisi, että rumia tehtaita ei rakennettaisi järvien rannalle, vaan sähkö otettaisiin yksinkertaisesti töpselistä 😀
Ennenkuin tikahdutte väsyneisiin vitseihin totean ihan vakavalla naamalla, että jossain takaraivoni perukoissa asuu unelma talosta järven rannalla. Vesi on elementtini, rakastan uida ja rauhoitun järvien rannalla. En voisi kuvitella upeampaa taulua, kun vuorokauden ja vuoden aikojen mukaan vaihtuvat taivaan värit ja veden levollinen sinisyys. Ehkä joskus… <3
Kenelle muulle kelpaisi? Unelmien täyteistä iltaa!
(Muokattu 12.9. asiavirheen korjaamiseksi)
6 Kommentit
Aivan upeat maisemat oli asuntomessuilla siinä kerrostalossa, mikä maailmantalo se nyt olikaan nimeltään. Hetken jo harkitsin Jyväskylään muuttoa.
Maailmanpylväästä oli kyllä upeat maisemat! Se Drama queen on vielä myymättä, joten tervetuloa vaan Jyväskylään 😉
On kyllä ihan huikeat maisemat. Keskimmäinen kuva on henkeäsalpaavan kaunis. Voi ei tehtaan katolta – nyt on kyllä tehdas ihan väärässä paikkaa. Tosin tuollaisista maisemista ei taitaisi töihin lähdöstäkään tulla mitään 😀
Kyllä, tehtaan katolta! Meni siinä hetki ihmetellessä luonnon kauneutta 🙂
Maisema kelpaisi kyllä, mutta ehdottomasti meren rannalla! Kun on kasvanut meren ääressä, järvi tuntuu väkisinkin vähän umpikujalta. Kävin muuten viime kesänä pitkän tauon jälkeen Jyväskylässä. Tuli oikein nostalginen olo; viimeksi olin siellä yliopiston pääsykokeissa 90-luvulla. Pääsinkin, mutta en ottanut opiskelupaikkaa vastaan. Ehkä unelmoisin nyt kodista järven rannalla, jos olisin ottanut 🙂
Minulle taas sisämaan asukkaana meri on vähän vieras ja pelottavakin. Järvi on tuttu, suolaton ja siinä ei ui mitään (haukia kummempia) petokaloja; paljon parempi :D. Mutta se näky, jossa näkee kauaksi horisontiiin… Ai että mikä unelma!