Takana on hyvin erikois- ja erityislaatuinen aika: ainutkertaisen rakas ja raskas vauvavuosi. Niin kuin olin ajatellutkin, vauvan ensimmäinen vuosi on omistettu ennen kaikkea äitiydelle ja kodille. Mutta ette arvaa, miten ihanalta tuntuu, kun tästä naisesta alkaa pikkuhiljaa kuoriutumaan myös myös muitakin puolia esille. Aikaa tarvitaan töiden lisäksi myös itselle silloin tällöin, joten oli helppoa sanoa ”kyllä kiitos”, kun kutsu kävi jyväskyläiseen Trattoriaan illalliselle.
Sitä oli vähän niin kuin pidemmälläkin matkalla, vaikka ravintola sijaitseekin kivenheiton päässä Jyväskylän ydinkeskustasta Lutakossa. Lieneekö kyseessä italialaisen ravintolan tunnelma, sillä reilun kolmen tunnin illallinen tuntui kuin minilomalta. Pääsimme maistelemaan uutta La Tavola Italiana-ateriakokonaisuutta, joka on tarkoitettu jaettavaksi ystävien tai perheen kesken. Voi miten tykkäänkään tuollaisesta sosiaalisesta syömisestä, jossa kaikki pääsevät maistelemaan kaikkea ja sitä kautta ruuasta on helppoa ja hauskaa keskustella!
Jos sana maistelu kuullostaa siltä, että ravintolasta lähdetään vatsat kurnien kotiin, ei tässä menussa ole sitä vaaraa. Alkupalapöydässä oli vastapaistettua lämmintä valkosipulileipää, rosmariinimarinoituja oliiveja, munakoisopestoa, marinoitua tomaattia, marinoitua buffalamozzarellaa ja pikkelöityjä kauden kasviksia, parmankinkkua ja salamia.
Pääruokana tarjolla oli pihvihärän flank steakia, grillattua kotimaista kananpojanrintaa, grillattua mustekalaa, punaviini- ja bearnaisekastiketta sekä vihersalaattia, tryffelirisottoa ja parmesanranskalaisia. Ravintola valmistaa kaikki ruuat ja leivät alustapitäen itse. Muistan ensikokemukseni Trattoriasta, kun keittiömestari tuli suosittelemaan alkukeittoa ja kertoi itse poimineensa sienet metsästä. Vaikka makuja tulee kaukaa Italiasta, raaka-aineet tulevat laadukkaasti läheltä.
Seurueeseemme kuului Minishow-blogin Melina sekä Kia Karin ja Lainahöyhenissä -blogin Tiiu seuralaisineen. Saimme jakaa ajatuksiamme menusta ja sen kehittämisestä. Oli hauska huomata erilaiset ruokahifistelytapamme, itse olin lähinnä onnesta soikeana (loppuillasta kuvaavin adjektiivi lienee pyöreänä) makujen äärellä. Intohimoiseksi ruokaharrastajaksi lukeutuva Tiiu analysoi taidokkaasti makumaailmoja, koostumuksia ja visualisuutta. Kia taisi rakastua makuihin niin paljon, että ehti tällä viikolla jo toteuttaa kotonaan italialaisen tapas-illan.
Edellisena iltana sain Melinalta viestin, jossa luki, että kerro kotona, että et ole tulossa takaisin ennen puolta yötä. Kuuliaisena tyttönä tietenkin tottelin ja me vauvakuplasta ulos murtautuneet äidit viihdyimmekin ulkona pitkään. Tämä ilta tuli niin tarpeeseen, joten lämmin kiitos Trattorialle kutsusta ja hersyvälle porukalle seurasta!
Nälkä kasvaa syödessä ja nyt mietin, että pitäisikö toteuttaa hotelliloma kotikaupungissa tänä keväänä? Jos illallinen tuntui jo viikonloppulomalta, niin yksi yö puhtaissa valkeissa lakanoissa tuntuu varmasti viikolta. Sehän on hinta-laatu-aikasuhteeltaan varsin tehokasta lomailua vai mitä? 😀
4 Kommentit
Arvaas harmittaako katsella näitä kuvia, olisi ollut niin ihana tulla mukaan! Seuraavalla kerralla sitten. 🙂
Ensi kerralla sitten mukaan <3
Ihana ilta! Tuo on ihan totta, että joskus vain muutaman tunninkin poissaolo kotoa auttaa lomafiilikseen ja rentouttaa. Itse vietin eilen muutaman tunnin pikkusiskoni ja hänen kahden ystävänsä kanssa boheemin yksiön pienen pöydän äärellä, niiden nuorten maailmanvalloittajien juttuja oli ihana kuunnella ja hymy huulilla palasin kotiin.
Ihanalta kuulostaa <3 Välillä niitä irtiottoja tarvitaan! Meillä tehdään hampaita, joten kohta olisin jo taas valmis tuulettumaan 😀