Toiset päivät ovat vain parempia kuin toiset. Vaikka harvassa mitään suurta vikaa onkaan, tämä oli oikein hyvä versio tavallisesta keskiviikosta. Tai toisaalta, tässä elämäntilanteessa ei ole juuri väliä, mikä viikonpäivä on. Aamupäivällä kävimme neuvolassa ja jotenkin tässä loppusuoralla käynti keventää mieltä. Sitten kirjastoon hakemaan iso kasa luettavaa tuleville päiville. Iltapäivällä olikin luvassa odotettu hetki…
Pääsimme kylään Minishow-blogin Melinan luokse. Meidän tytöllä ja Melinan kolmevuotiaalla Minealla sujuvat leikit mainiosti. Minä sain tuijoitella sydämeni kyllyydestä kolmeviikoista ”Möhis”-vauvaa, joka oli juuri niin ihana kuin kuvitella saattaa! Voitte vain kuvitella, mitä vierailu teki tapissaan huitelevalle vauvakuumeelleni 😉
Möhis-vauva ei ollut ainoa ihailua osakseen saanut herra, vaan Pablo-koira sulatti tyttäreni sydämen täysin. Meidän Hugo ei ole ole sellaista halailusta pitävää sorttia, joten lapsi sai sohvan täydeltä karvatassuterapiaa suloisen ruttunaaman tunkiessa syliin. Ja ihaillen katsoin, kuinka kärsivällisesti koira ottikaan viisivuotiaan rakkaudenosoitukset vastaan.
Melina on oikea keittövirtuoosi! Paitsi että rouva näyttää tyrmäävän upealta muutama viikko synnytyksen jälkeen, hän loihtii pöydän täyteen tarjoiluita tuossa tuokiossa. Jotkut ne vain osaavat 🙂
Kiitokset Melinalle päivänpiristyksestä ja ihan kaikesta! Kyläreissulta kurvasimme kodin kautta vielä tytön laskettelukouluun, jonka aikana lenkkeilin pitkin rinneteitä Hugo kintereilläni. Lopputuloksena päivästä väsyneet mutta onnelliset äiti, tytär sekä koira. Illan tullen töistä palannut aviomies pääsi valmiiseen pöytään, eikä kovin kärsivältä näytä hänkään. Ilmassa väreilee odotusta.
11 Kommentit
Aika täydellisen kuuloinen päivä! Muistan kuinka itse lasketunajan tienoilla pidin erityisen mielelläni vastasyntyneitä sylissä sillä ajatuksella, että hormoniryöpsäys saisi synnytyksen käynnistymään 🙂 No, ei kuitenkaan saanut, mutta ihanaahan se oli silti!
Mukavaa loppuraskautta!
Kiitos Karin! Tässä malttamattomassa elämänvaiheessa on oma viehätyksensä ja se kiteytyy juuri näihin tavallisiin, mutta merkityksellisiin päiviin 🙂
Ihana että kävitte, tytöilläkin meni leikit niin superhyvin vaikka ikäeroa onkin! Mä jo odotan että päästään seuraavaks ihastelemaan teiän vauvelia <3 Ei mee enää kauaa..
Oli ihana nähdä 🙂 Toivotaan, että ei mene enää kauaa!
Onpas teillä ollutkiva päivä! On ihanaa kun on joku ystävä kenellä on suurinpiirtein sama elämäntilanne! Ite muistan nauttineeni ystävän seurasta vaunulenkeill, kaupungilla jne. Tosin tietysti lun ei ole kysymys esikoisesta, ei ihan niin ”vapaasti” pysty suhailemaan kylässä jne! Heh, ei se sitten ollut 3.3. Se teidän vaavin synttäri!
Kylläpä möhis on suloinen! Ja kauniilta näyttää myös kyläilypaikan koti!
Ps. Meillä on uuden talon suunnittelu juuri käynnissä, rakentaminen alkaa kesän korvilla ja ARVAA kenen koti on monessa meillä esikuvana….olen kopsannut sinulta eteisen kivan kiviseinän, sen valaistuksen, pukuhuoneen, keittiön ideoita jne! Ihan eri juttu muuten suunnitella taloa tänä päivänä kuin 13v sitten kun ensimmäisen rakensimme! Nyt on blogit ja netti, määrätön määrä ideoita! Silloin muistan hakeneeni kirjatosta sisustuslehtiä ja sitä kautta ideoita! No, eipä tässä talossa siihen nähden valittamista ole, mutta onhan se ihan eri juttu nyt! Eli kiitos vaan inspiraatiosta!
Voi kiitos Mapsi, onpa ihana kuulla että blogini on inspiroinut teitä talonrakennusprojektissa! Tsemppiä suunnitteluun, se on myös ihanaa aikaa, kun kaikki on vielä mahdollista 🙂
Hih, ulkonäkö voi pettää, sillä Pablo-koiruli ei todellakaan näytä halailun ystävältä vaan aika yrmyltä veikolta 😉
Ihana tyyppi on tämä karvaveikko, innokas, mutta niin lapsiystävällinen <3
Ihania kuvia taas kerran ja ihanan kuuloinen päivä ollut teillä!
Kiva oli nähdä nuo tossut oikean vauvan jalassa, saa vähän arviota siitä onko koko ollenkaan oikea. Ne näyttivät niin pieniltä, mutta kuvissa taas ei läheskään niin minikokoisilta. 🙂
Kiitos Marja! Tossut menivät juuri pikkuiselle kolmeviikkoiselle eli ei ehkä haittaisi, vaikka ne olisivat himpun verran isommatkin 🙂 Tosin osa söpöydestä tulee juuri siitä, että ne ovat niin mahdottoman pikkuiset <3
OK, hyvä tietää tuo koko, ei ne sitten tosiaan turhan isot olleet. Oli vaikea arvioida sitä kokoa ja netistäkin löytyi suurinpiirtein tuon kokoisille tossuille koko määritelmä 0-3 kk, mikä on kyllä aika laaja käsite, kun vauvat kasvaa kuitenkin aika nopeasti ekojen kuukausien aikana. Pienuus tosiaan lisää söpöyttä merkittävästi, mutta ehkä seuraavia tossuja voisi suurentaa aavistuksen. 🙂