Ei kiitos ikäkriisille

*
Vaikka täällä Suomen sateenropinassa kaipailenkin viime viikon maisemia ja lämpötiloja, en ikävöi menneitä päiviä. En murehdi elettyjä vuosia, enkä uurteita silmien ympärillä. En haluaisi olla nuorempi, mutta toivoisin, että aika menisi vähän hitaammin. Matkat ja juhlat ovat tärkeitä, mutta kun onnen löytää arjesta, voi olla lähes aina onnellinen.
*

*
”Muista, että vanheneminen on ainoa tapa elää kauemmin”, luki ystäväni aamulla lähettämässä onnitteluviestissä. Omaan elämänfilosofiaani kuuluu peruspositiivinen ajattelu sekä sopeutuminen. Joka päivä voi valita, miten ottaa vastaan vastoinkäymiset ja ärsytykset. Jos parkkisakko on jo auton ikkunassa eli  moka on tehty, ei oikeastaan enää maksa vaivaa pilata päivää suuttumalla aiheesta. Tokihan se hetken harmittaa, mutta kun tapahtumaa ei voi enää perua, ei tilanne myöskään muutu mököttämällä. (Selittämällä sen sijaan saattaa muuttua, nimimerkillä ”useampi parkkisakko kumottu”.)
*

*
”Vastoinkäymiset ovat naamioituja myötäkäymisiä” – sanonnan jätti mummo perinnöksi. Hän eli kuten opetti. Rintasyöpä oli tutkimusmatka suomalaiseen lääketieteeseen ja kadonnutta rahapussia etsiessään hän löysi upean taidenäyttelyn. Viimeisellä sairaalareissullaan, maatessaan 15. kerroksessa,  hän jaksoi vitsailla päässeensä elämässään huipulle.  Hersyvän, elämäniloisen ja aurinkoisen isoäitini jääkaapin ovessa oli kortti, jossa luki: Ei kyse ole siitä miten vanha olet, vaan miten olet vanha.
*

*

Kyllä kaikki järjestyy, huomaan vakuuttelevani milloin tyttärelleni, milloin miehelleni ja välillä itsellenikin. Ja järjestyyhän ne,  joskus se vaan vaatii enemmän sisua, päättäisyyttä ja organisointia. Ei passaa jäädä odottelemaan, mitä universumi on suunnitellut, vaan ottaa aktiiviinen  ote omaan elämäänsä. Päärooleja kun on jokaiselle varattu vain tämä yksi, käsikirjoitus on usein elokuviakin ihmeellisempää.
*

*
Jokainen ikä on ollut tähän mennessä se paras. Ikäriisit syntyvät usein omista odotuksista suhteessa elämäntilanteeseen. Ajattelenkin,  että kriisin ehkäisyyn on kaksi tapaa: elää elämäänsä niin, että odotukset toteutuvat mahdollisimman hyvin. Ja sopeutua siihen osaan, johon ei voi vaikuttaa. Antaa vaan ropista lisää vettä ja vuosia, kyllä täällä kestetään! Ja nautitaan. Huipulle on vielä matkaa.

Kuvauspaikka: Puerto Marinan satama, Benalmadena
Minun (maksimaalisen ihana!) maximekko: Ommellinen
Laukku: Mulberry
Sandaalit: Rieker
Tyttären mekko: Pomp de lux