Minne aika katoaa? Lapsen kasvusta huomaa sen tosiasia, että vauva-aikana valvotut yöt ovat vain silmänräpäys elämän ketjussa. Äitinä sitä iloitsee jokaisesta etapista ja uudesta taidosta, niitä jopa odottaa mielenkiinnolla; ”sitten kun hän osaa tämän ja tämän…”. Nyt jo tiedän, että ei ole mitään kiirettä. Se on ihan sama, tuleeko ensimmäinen sana kymmenkuisena vai puolitoistavuotiaaana tai milloin ne maagiset ensiaskeleet otetaan. Jokainen ne oppii ajallaan, silloin kun lapsi on siihen valmis.
Kun lapsi kasvaa, myös tarpeet muuttuvat. Siinä missä hatara-askelinen yksivuotias kaipaa turvaa teraviltä kulmilta ja pistorasioilta, topakka kolmevuotias jo nauttii toiminnallisuuksista. Pikkuinen lapsi voi saada saman elämyksen viimeisen päälle pedagogisesti testatusta lelusta kuin vaikkapa pakasterasiasta. Sympaattinen piirretty Hertta-tyttö on todennut: ”lapsen paras huvitus on mielikuvitus”.
Asuntomessuilla näimme tutun turvallisia lastenhuoneita, jotka kasvavat ajattomasti lapsen mukana taaperovuosista teini-ikään. Niiden lisäksi saimme nauttia väri-iloittelusta, kuten Omatalo Uniikin (kaksi ensimmäistä kuvaa) inspiroivissa lastenhuoneissa. Hyvä lastenhuone on asukkaansa näköinen antaen iloa ja inspiraatiota leikkeihin. Toisaalta, jos nukkuminen tapahtuu samassa huoneessa, oli hyvä että illan tullen oma huone on hyvä paikka rauhoittumiseen.
Tyttäreni täyttää pian viisi. Hän on edelleen hirmuisen pieni, mutta samalla jo (vähintääkin omasta mielestään) iso tyttö. Haluaisin, että hänen huoneensa olisi toiminnallinen, iloinen ja inspiroiva. Rakkaimpia leluja ei tarvitse laittaa kaappiin, vaan asioilla ja esineillä olisi omat paikkansa. Tällä hetkellä suurin osa säilytystilasta on korkeassa liukuovikaapissa, jossa hyllyt ovat liian korkealla. Usein leikki alkaa sillä, että lapsi joutuu pyytämän aikuista ojentamaan tarvitsemansa tavarat.
Huoneen ei tarvitse olla suuren suuri tai temppuratamainen, mutta tilaa leikkien levittämiseeen pitäisi olla. Cube 170:n lastenhuoneissa ajattomiin ja harmonisiin seiniin saatiin ripaus viilliä viidakkoa vain kiinnittämällä muratti lintuhäkissä lastenhuoneen kattoon. Kiipeilevä pehmoapina viimeistelee tunnelman. Yksinkertainen, mutta toimiva idea!
Lastenhuoneen sisustuksessa on minusta tärkeää kuunnella myös asukasta. Se ei tarkoita sitä, että seinälle pitää saada kolmevuotiaan toiveesta jättikokoinen monsteri tai kattoon kiinnitetään liaaneita pikku-tarzanille. Ideoita voidaan jalostaa ja toteuttaa pienemmässä mittakaavassa. Uskoisin, että aika moni lapsi nauttii siitä tunteesta, että on saanut vaikuttaa oman tärkeän tilansa ulkoasuun. Jos tyttäreni saisi kokonaan päättää, hänen huoneensa olisi tällä hetkellä pinkki-kultainen, eikä pitsirimpsuissa säästeltäisi. Sisustusprojektissa me molemmat saamme opetella kompromissin tekemisen jaloa taitoa 😉
Kuten sanottu, aika kiitää. Se tarkoittaa sitä, että lastenhuoneen kalusteita voi saada hyvinkin käytettynä. Ajattomat klassikot, kuten vaikka Artekin, Lundian ja Muuramen kalusteet säilyttävät arvonsa ja palvelevat parhaassa tapauksessa seuraavankin sukupolven tarpeita. Toisaalta suhteellisen lyhytkäyttöikäisissä kalusteissa myös Ikea antaa oivan budjettivaihtoehdon. Meillä on ruotsalaisen sisustusjätin pikkuinen pöytä tuoleineen ja ennen seuraavaa käyttäjää on kyllä maalisudille töitä. Suunnitellessani tyttärelleni vähän isomman tytön huoneen sisustusta, tulen sekoittamaan ajattomia sisustusklassikoja kierrätyslöytöihin ja Ikeaan.
Olisi kiva kuulla, mitkä asiat teillä vaikuttavat lastenhuoneen sisustukseen? Kuka päättää? Mennäänkö uudella, vanhalla vai kierrätetyllä teemalla?