”Paljon värei ja mieluiten pinkkii”, laulaa Jukka Poika ja osui meidän synttärijuhlinnoissa naulan kantaan. Tytär on nyt viisivuotias ja iän karttumisesta on otettu ilo irti sekä eilen että tänään. Sunnuntaina juhlimme perheidemme ja sukulaisten kanssa, kun taas tänään talo täyttyi tyttöenergiasta prinsessajuhlien merkeissä.
Säät suosivat myös ulkokattausta ja sukulaissynttäreillä täyttyivät pöydät sekä sisällä että ulkona.
Etsin ensin pinkkejä ruusuja, mutta herkät vaaleanpunaiset neilikat sopivat mainioisti pikkutytön juhlien koristeeksi.
Viirit ovat Hemtexistä, valitsin ne osana blogiyhteistyötä viime keväänä. Yhdellä pätkällä ei vielä pitkälle pötkitä, niinpä solmin rusetilla yhteen kolme noin metrin mittaista viiriä.
Aluksi ajattelin, että vanha terassipöytämme näyttäisi liian kulahtaneelta uutta laatoitusta vasten, mutta huoli osoittautui turhaksi. Jatkoaikaa vanhalle ja tuunatulle terassiryhmälle on anottu ja myönnetty, uusitaan vasta sitten kun joku oikein mieluinen tulee vastaan.
Sukulaissynttäreillä pöydässä oli Marimekon pöytäliina. Viisi kynttilää puhallettiin vadelma-suklaatäytekakusta. Tein pari suolaista piirakkaa, joista toinen oli Marian suosittelema feta-tomaattipiiras. Maistui kyllä meillekin, kiitos reseptistä!
Ekat juhlat sujuivat Blogikirppikseltä Piipadoon Piialta ostamassani Marimekon mekossa. Tämän päivän look olikin sitten pinkki pitkä mekko ja kruunu. Niin, pitäähän prinsessojen talossa yksi kuningatar olla 😉 Todistusaineisto löytyy Instagramista, jos ette usko!
Tänään sitten kertakäyttöliina pöytään ja totaalinen pinkkiöverikattaus. Prinsessateema oli kyllä loistava, sillä neidit ruokailivat todella kauniisti ja tarjoilivat vielä söpöt hoviniiaukset herkuttelun jälkeen.
Puolitoista tuntia osoittautui kymmenen tytön kaverisynttäreille varsin sopivaksi ajaksi. Lahjojen avaaminen, herkuttelua ja muutama ohjattu leikki / ohjelmanumero. Sopivassa sokerihuumassa oleva tyttöjoukko liputettiin omaa pihaan aarrejahtiin juhlien lopuksi. Toimi!
Katsokaa nyt näitä, en ehkä kestä <3 On niin huippua asua alueella, jossa lapsella on paljon kavereita. Kun juhlat hiljenivät ja tytär keskittyi leikkimään uusilla leluillaan, palasin ajassa viisi vuotta taaksepäin. Siihen valtavaan määrään onnea ja huolta, joka meille silloin annettiin. Vuodet ovat opettaneet ja olemme saaneet kasvattaa toinen toistamme. Onneksi hän on vielä niin pieni ja niin lähellä. Ajatus siitä, että jossain vaiheessa on vain päästettävä irti ja annettava mennä, tuntuu vielä sydäntä musertavalta. Seuraavat vuodet annetaan niitä elämän eväitä, joiden kanssa olisi sitten pärjättävä, kun äiti tai isä eivät enää kuljekaan vierellä jokaisen suojatien yli.
Elämä on onneksi tässä ja nyt. Yhtään murhetta ei voi murehtia ennakkoon. Kasvukipuja ei voi välttää, ei matkalla tytöstä naiseksi tai naisesta äidiksi. Hyvää syntymäpäivää rakas pieni tyttäreni.