Ajatuksia ja inspiraatiota lastenhuoneen sisustuksesta

Täällä kommentoi ensimmäistä kertaa 20-vuotias vakkarilukijasi! Sisustus ja arvonsa pitävät & aikaa kestävät design-esineet ovat sydäntäni lähellä. En muista minkä ikäisenä aloin sisustamaan, mutta ihan alaluokilla siinä vaiheessa vielä mentiin. Vanhempani olivat hankkineet osan huoneeni kalusteista käytettynä, osan taas hankkineet uutena ja isäni oli tehnyt osan. Kun olin lapsi, sain valita meidän usean makuuhuoneen omakotitalosta sen huoneen, missä halusin oman huoneeni olevan. Muutamaan otteeseen oman huoneen sijainti vaihtuikin. Huonekalut pysyivät pitkälti samana. Jo kymmenen tai yhdentoista vanhana vaihdoin itse huoneessani sängyn, työpöydän ja kirjahyllyn paikkoja puolilta toisille. Korise-esineet, julisteet ja taulut vaihtoivat myös paikkaa ja olivat hyvin tärkeä osa sisustusta. Vanhempani eivät halunneet puuttua sen tarkemmin huoneeni sisustukseen kunhan vain seurasivat, että kaikki oli turvallista. Huoneeni ei ehkä ollut sisustuslehden esimerkki tyylikkäästä lastenhuoneesta, mutta se oli minun näköiseni ja muuttui hiljalleen samaan tahtiin kuin minäkin. Katon pimeässä loistavat tähdet olivat minulle tärkeä juttu. 7. luokalla isäni teki minulle toiveideni mukaiset huonekalut ja remontoi yhden huoneista juuri sellaiseksi kuin itse sen halusin. Isän kanssa pohdittiin järkeviä ratkaisuja yhdessä. Se huone oli yläasteelaiselle tytölle kyllä kovin tärkeä paikka. Erityisen ylpeä olin siitä, että huoneeni seinällä ei ollut yläasteella yhtäkään julistetta – ainoastaan mummoni tekemä kanavatyö. Ensimmäinen oma kotini on itseni näköinen ja kuulemma tyylikäs kokonaisuus. Sisustuslehtiä ja -blogeja tulee kyllä selailtua päivittäin. Vaikka oma tyyli sisustaa onkin 6 vuodessa muuttunut niin into siihen ei ole kadonnut minnekään. Kiitos tästä kuuluukin vanhemmilleni, jotka antoivat minun oikeasti sisustaa juuri sellaisen huoneen kuin halusin – tyylikkyydestä viis. Tosin kun peruspilarit olivat kunnossa niin helppo oli nuoren innokkaan sisustajan lähteä toteuttamaan visioitaan. Jos minulla joskus omia lapsia on niin vaikutan varmaan aika paljon lastenhuoneiden sisustukseen, sillä jos tämä into pysyy edes puoliksi yhtä voimakkaana kuin nyt, minun taloni jokainen huone on juuri perheensä ja sisustajansa näköinen 🙂

Meillä vaikutti se, että halusimme antaa lapsille sananvallan omien huoneiden sisustuksen suhteen koska tämä koko messuprojekti on heidän näkökulmastaan kestänyt jopa kohtuuttomasti. Vanhempi lapsemme on elänyt tätä raskastakin rakentamisvaihetta jo yli puolet elämästään ja odottanut, milloin se oma huone onkaan valmis. Samoin nuorempi on seurannut tätä vaihetta koko elämänsä. Lapset siis saivat täysin osallistua omien huoneiden sisustukseen sekä huomioimme vanhempina myös heidän persoonansa sekä mieltymyksensä. Esimerkiksi seinän värit he valitsivat muutamasta vaihtoehdosta, samoin Marimekon tekstiileistä mieluisimmat. Lisäksi mm. valaisimia etsittiin yhdessä. Tiedän, että monia kauhistuttaa huoneiden värikylläisyys, mutta toisaalta pari seinää on aina helposti maalattavissa ja tekstiilit vaihdettavissa. Ajatelkaas, minulla äitinä ainoat unettonat yöt tuli miettiessä lastenhuoneiden sisustamista koko asuntomessuprojektin aikana! Kaikkein pahinta olisi ollut, jos lapsi olisi valmiin huoneen nähdessään kääntynyt kannoillaan ja todennut ettei tämä ole hänen huoneensa. Se, että lapsien toiveet nyt täyttyivät, se oli myös meille vanhemmille palkitsevinta. Hullua, ehkä 😉 Meidän koti siis Omatalo Uniikki, josta nuo kaksi ylintä kuvaa.

Anna-Leena

Ps. Kiitos Kerttu tästä mainosta blogista!