Odotettu ja mieleinen hetki koitti viime viikolla, kun pääsimme aloittamaan kesämökkikauden suunnitellusti hieman ennen pääsiäistä. Se, mitä ei oltu varsinaisesti suunniteltu, oli se että tein itse pari päivää etätöitä mökillä yksin ennen muun perheen saapumista pääsiäisen viettoon. Ja se oli kummallista ja ihanaa!
Eikö sua pelota yksin mökillä, kysyi moni tuttu. Monessa paikassa saatan tuntea turvattomuuden tunnetta, mutta en mökillä. Siellä on niin omassa rauhassa luonnon keskellä, mutta kuitenkin tietäen, että ihmisiä on lähettyvillä jos jotain sattuisi.
Mökillä vastassa oli korvia hivelevä hiljaisuus. Tai ensin se tuntui siltä, että olen yksin omien ajatusteni kanssa. Hetken päästä hoksasin, kuinka luonto on jo herännyt äänineen kevääseen. Linnut lauloivat kovalla äänellä, sulava vesi taputti rytmitmikkäitä pisaroita maahan. Tikka koputti nokallaan puuta ja sai minut hymyilemään; en todellakaan ole täällä yksin.
Eikö sua pelota yksin mökillä, kysyi moni tuttu.
Vaikka kevät ottaa kovaa vauhtia niskalenkkiä talvesta, oli maisema edelleen valkoinen ja järvi jäässä. Jotenkin hauskaa aloittaa mökkeily näin, sillä oli pakko ottaa ihan rauhassa, pihahommiin ei vielä päässyt. Päivällä lämpötila nousi auringossa lähes kymmeneen, mutta yö veti pakkasen puolelle.
Mökissä oli ihana nukkua. En osaa sanoittaa hirren salaisuutta, mutta hengittävyys ja hiljaisuus lienevät avainsanoja. Myös lämpötila oli optimaalinen, yöllä juuri sopivan viileä ja päivällä tarkeni hipsutella sisällä kesämekossa.
Mitään suuria pääsiäiskoristuksia en mökille vienyt. Keltaiset tulppaanit johdattivat tunnelmaan ja päiväkodissa kasvatettu rairuoho oli toki tärkeä juttu. Pajunkissoja oli tarkoitus käydä keräämässä, mutta se jotenkin jäi, olemmehan omat rannan pajupuskat pistäneet matalaksi.
Yksi iso juttu oli ikioma avanto. Koko talven jatkunut uimakausi pääsi jatkumaan omassa rannassa. Avanto varmasti palvelee vielä useamman viikon, jään paksuus oli 30 senttiä, eikä kovin nopeasti ole sulamassa.
Ekoina iltoina lämmitin saunan ihan itselleni. Mieleeni tuli Eeva Kilven runo pienestä urheasta naisesta, joka lämmittää itselleen saunan, kutsuun iltateelle ja puhuttelee ystävällisesti. Saunan kosteassa lämmössä on jotain meditatiivista ja tuntui, että ajatuksetkin napsahtelivat paikoilleen kuin palapelin palat.
Mökkitie oli toki aurattu, mutta kaikkialle muualle sai tehdä polkuja hankkeen, jos meinasi päästä etenemään. Etätyöpäivien tauot lapioin aurinkoisessa säässä. Kymmenessä minuutissa sai tehtyä pitkän pätkän polkua, syke kohosi ja saman tien näki kättensä jäljen. Terapeuttista sekin, sanoisin.
Mökiltä saunalla, saunalta laiturille ja nuotiolle. Samoja reittejä kulkevat kesällä rakennettavat puiset kävelypolut.
Muutaman päivän yksinolon jälkeen oli ihana saada perhe mökille! Heidän oli kiva tulla, koska olin ehtinyt tehdä kevätsiivoukset sun muut hommat valmiiksi, pääsimme suoraan nauttimaan lomasta ja pääsiäisestä. Munajahdissa piilotimme mökkiin 18 pääsiäismunaa, ihania uusia perinteitä.
Mökkielämälle leimallista on se, että vaikka ei kovin ihmeitä tekisikään, aika menee aina valtavan nopeaan. Tällä kertaa pidin kunnolla lomaa, myös somesta. Aikavarkaiden eliminoiminen on yksi hyvä keino hidastaa ajankulkua. Loma teki hyvää monella tavalla, sillä ensimmäisinä öinä näin hyvin seikkailullisia työunia, kunnes muutaman päivän kuluttua tajusi alitajuntakin rauhoittua.
Näin se on startattu, mökkikausi 2021! Jouluna kävimme edellisen kerran, joten totaalista taukoa tuli 3 kuukautta. Tämä teki hyvää. Välillä pohdimme sitä, haluaisimmeko mökkeillä ympäri vuoden, mutta tähän mennessä olemme tulleet samaan lopputulemaan. Tauko tekee hyvää myös kivoista jutuista. Kun päivä on lyhyt ja lunta paljon, on mökkielämäkin hyvin erilaista. Nyt olemme saaneet tehdä muita talvitouhuja ja hieman ikävoidäkin. Se tunne kun pitkän odotuksen jälkeen pääsee taas mökille, on odotuksen arvoinen!
Ja onhan tässä taas pitkä kausi edessä.
Kunhan lumet sulavat, totuus paljastuu. Meillä on edessä aikamoiset pihatyöt; kunttaa, nurmikkoa, hyötypuutarhaa ja istuksia tulossa.
Ja minä en malttaisi odottaa.
Ps. Kiitos viesteistä liittyen tämän vuoden aprillipilaan! Ihana kuulla, että se sai monella hymyn huulille. 🙂