Jos elämä olisi pörssiyhtiö, olisi tuossa maaliskuun lopulla otettu vuoden 2019 kvartaalikatsaus. Onneksi ei kuitenkaan ole, mutta tuntuu silti hyvältä pikkuisen kurkistaa, mitä tuli alkuvuodesta luvattua ja suunniteltua.
Usein tammikuu painetaan täysillä tipattomalla, sokerittomalla, hiilarittomalla (tai muuten vaan ilottomalla) ja sen jälkeen elämä lipuu sinne missä se oli ennen kuin koko hössötys alkoi. Huhtikuussa ei enää muistella miltä tuntui vuoden ensimmäisenä päivänä.
Yksi tämän vuoden teemoistani on selkeys, järjestelmällisyys ja priorisointi. Aloitin tammikuun ensimmäisinä päivänä juhlallisesti kuivakaapin organisoinnista ajattelematta, että se oli vasta alkusoittoa. Olen pyyhkäissyt uuteen uskoon työni, vuorokausirytmini, ruokavalioni ja liikuntaharrastukseni. Kaikki selkeyden, järjestelmällisyyden ja priorisoinnin nimissä, mutta myös hyvinvointia ja balanssia hakien.
Vaikka vauhti on ollut kova, voin paremmin kuin pitkään aikaan. Toki tähän vaikuttaa myös kevät, josta ammennan aina valtavasti energiaa. Koska kalenteriin ei ole ilmestynyt lisää päiviä tai tunteja, niin fakta on se, että kun johonkin uuteen panostaa, niin se on jostain toisesta kohdasta pois. Säännöllinen liikunta sekä mökkiprojektin edistäminen vievät tällä hetkellä aikaa ja se näkyy kotona.
Odotan, koska ehtisin rauhassa häärätä ja sisustella, sillä sellaista aikaa ei oikein ole viime aikoina ollut. Sohvanpäällisetkin ovat puoliksi vaihdettu, sillä en enää jaksa iltamyöhällä hommaa suorittaa loppuun. Mutta toisaalta, armollisuuttakin löytyy. Olkoon kesken tai sinnepäin kotihommat, niidenkin aika tulee vielä.
Blogiakin mietin. Tuntuu, että Instagram Story on liian helppo tapa jakaa ajatuksia ja kuulumisia, sillä haluaisin panostaa mieluiten blogiin. Sen sijaan, että alkaisin sokerittomalle, voisin kokeilla storytonta. Ehkäpä ajatukset tulisivat visuaalisina ja jäsenneltyinä kokonaisuuksina tänne blogiin, jossa ne myös säilyvät. Storyt ovat oiva esimerkki kertakäyttökulttuurista, hetken hupi ja sitten ne katoavat. Mitä ajatuksia tämä teissä herättää?
Sen sijaan, että alkaisin sokerittomalle, voisin kokeilla storytonta. Ehkäpä ajatukset tulisivat visuaalisina ja jäsenneltyinä kokonaisuuksina tänne blogiin, jossa ne myös säilyvät.
Kotiin on kuitenkin saatu pikkuisen pääsiäistä. Lasten kanssa tehtiin iso kasa värikkäitä virpimisoksia, mutta olohuoneen paraatipaikalle päätyivät nämä neutraalinväriset koristeet sekä pikkuiset puput. Rairuohokin vihertää ja viime sunnuntaisen virpomisrallin seurauksena pääsiäismunia pursuaa kaapista. Vietän pääsiäisen lasten kanssa Norjassa siskoni perheen luona, sinne on syntynyt toinen prinsessa ja aion mennä lellimään hänetkin pilalle. Tänään siis luvassa pyykkäystä ja pakkausta!
Mitä teille kuuluu? Ovatko uudenvuodenlupaukset tai alkuvuoden tavoitteet vielä voimissaan?