Lempeyttä arkeen ja ennen kaikkea toisille

by Kerttu
Lempeyttä arkeen ja ennen kaikkea toisille

Paljon puhutaan siitä, että lapsiperhe-elämä ei houkuttele uutta sukupolvea. Siitä, kuinka ihmiset uupuvat töissään ja arjessaan. Ja siitäkin, että  elämä on helposti kiireistä ja  suorittavaa puurtamista.

Lempeyttä arkeen ja ennen kaikkea toisille

Ja kun kerron, että harrastavassa vuorotyöperheessämme turvaudutaan silloin tällöin valmisruokaan, saan yllättyä. Innostuneen vastaanoton lisäksi sain myös toisenlaista palautetta: valintani tuomittiin.

Tämän palautteen antoi ihminen, jolla ei ole omia lapsia ja on omien sanojensa mukaan keittiöalan ammattilainen. Hän tuomitsi valintani käyttää valmiita ruokia osana kiireisen arjen ravintoa. Myös muutaman samantyylisen kommentin sain blogiinkin: “Jos ei ole arjessa aikaa tehdä ruokaa, niin joku on pielessä.”

Hämmentää.

Siis ihan oikeasti, on tosi ookoo mennä joskus sieltä, missä aita on matalin tai kiertää koko hiton aita.

Joskus halit ja sylit ovat tärkeämpiä kuin juuri keitetyt perunat. Välillä kiireessä priorisoidaan valmisruokaan, että koko perhe ehtii syödä yhdessä.  Silloin tällöin kannattaa pyytää apua omaan arkeensa ihan vaikka vain siksi, että ehtii nähdä ystävää tai käydä lenkillä. Hyvä syy oikaista on myös se, että haluaa olla ihan rauhassa, ilman yhtään velvollisuutta.

Ei edes tarvitse olla kiireinen. On tosi ookoo olla välillä laiska, heikko tai väsynyt. Itse asiassa juuri silloin on täydellinen aika lämmittää valmisruoka.

Arjessa riittää jokaisella tasapainoilua. Jokaisella meistä on erilainen tie siihen pisteeseen,  jossa nyt on. Voimavarat heittelevät, elämäntilanteet muuttuvat ja prioriteetit vaihtelevat. Haluan uskoa, että jokainen vanhempi tekee parhaansa. Uskon myös, että jokainen joskus oikaisee.  Ja se on tosi hyvä juuri niin.

Jos toisen valinta on erilainen kuin oma, voi pohtia kaksi kertaa, tuomitseeko vai haluaako ymmärtää. Vai antaako ihan vain olla 🙂

Lempein terveisin,  Kerttu

Saatat pitää myös

28 Kommentit

Melkein äiti helmikuu 17, 2020 - 7:48 pm

Minusta on todella hämmentävää, että toisen arki voi olla jonkun toisen sotatanner, jonne voi tulla laukomaan niitä omia totuuksiaan. Ennenkuin se joku on kävellyt edes päivän minun saappaissani, ei sillä jollakin pitäisi olla mitään oikeutta tuomita minun valintojani.

Luin kirjoituksesi valmisruuasta ja huokaisin, vihdoinkin terveellinen ja lisäaineeton vaihtoehto! Minulla ei ole lapsia, vielä, kesällä tilanne on toivottavasti jo eri jos saamme tämän pitkään yritetyn ja toivotun IVF-lapsen syliin asti. Tässä hetkessä meillä on kaksi koiraa, opiskeleva ja vuorotyötä tekevä minä sekä reissutyötä tekevä mies. Vaikka kuinka suunnittelemme arkea ja sitä syömistä, mitä ruokaa tehdään ja sitä tehdään, niin meilläkin ostetaan välillä niitä valmispinaattikeittoja ja roiskeläppäpitsoja. Kun just tänään en jaksa alkaa laittaa ruokaa, olen kaupassa ja nälkä on niin, että pyörryttää, mies on juuri tullut neljän päivän työreissulta ja itse on ollut koulussa koko päivän. Ja se on ihan ok, olen ajatellut, se ei ole meidän joka päivä. Mutta muutamana päivänä kuussa kylläkin. Meillä myös harrastetaan koirien kanssa, mies urheilee aktiivisesti ja myös minulla on kodin ulkopuolisia harrastuksia. Ruuanlaitto on kivaa, mutta se ei ole intohimo ja siksi(kin) meillä mennään joskus sieltä aidan alta ja joskus päältä.

Joskus, kun lapset oli haaveissa vain, ajattelin, että meidän lapsi ei pilttejä sitten syö. Minä olen äiti, joka tekee soseet itse ja nauttii siitä. Tällä hetkellä ajattelen, että teen soseet itse – jos tilanne sen sallii. Tärkeämpää on sylitellä, luoda lämmin vuorovaikutus lapseen ja antaa hälle kaikki se huomio, jonka hän ansaitsee. Ja olla läsnä. Ruoka on tärkeää, mutta se satunnainen valmispiltti ei varmasti pilaa tätäkään lasta.

Reply
Annamari helmikuu 18, 2020 - 9:02 am

Kaikki apu, mitä arjen pyörittämiseen saa ovat arvokkaita mukaan lukien ne Saarioisten ja Kokkikartanon äitien tekemät ruoat. Meillä arkea helpottavat valmisruoat, siivooja, kauppakassipalvelu sekä turvaverkko (ihanat naapurit sekä sukulaiset). Muutoin matkatöitä tekevän arki ei pyörisi kahden harrastavan lapsen ja kahden aikuisen taloudessa. Jokainen rakentaa arkensa siten, että siinä on hyvä ja turvallinen olla. Arvostelijat voivat pitää ajatuksensa sisällään.

Lempeää arkea Kerttu ja tsemppiä päiviin!

Reply
Sarimarjaana helmikuu 19, 2020 - 11:48 am

Todellakin voi käyttää valmisruokia arjessa, suotta niitä kukaan arvioimaan /arvostelemaan toisten puolesta. Jokainen perhe on omanlaisensa, ei perheitä voi verrata toisiinsa, se on myös aivan turhaa. Olen 3:n lapsen äiti ja vaikka teen vain osan aikaa töitä, turvaudun silloin tällöin ja tuolloin valmisruokaan ja se on ihan fine. Käytän todellakin aikaani mieluusti muuhun kuin keittiöjuttuihin:ulkoiluun, käsitöihin, perheen kanssa olemiseen. En ole potenut huonoa omaatuntoa enkä tee sitä jatkossakaan. On hyvä näin.

Reply
Kerttu helmikuu 19, 2020 - 7:58 pm

Kiitos kaikille ajatuksistanne! <3 Onnellisuus ja täydellisyys eivät ole synonyymeja ja jokaisen tulee löytää tapa elää tasapainoista arkea, jossa kaikki perheestä voivat hyvin. Jatkan teemaa vielä blogissa, tästä on niin paljon sanottavaa <3

Reply
Anna-mari helmikuu 18, 2020 - 4:56 am

On aivan todella ok elää omaa ja omannäköistä elämäänsä, jokaisen meistä! Mielessään voi ihmetellä toisten tapoja tai valintoja, mutta ääneen ei kaikkea tarvitsisi sanoa. Niin kauan, kun ne valinnat tai tavat ei ketään vahingoita niin muut olkoot hiljaa. Valmisruoka ei hei vahingoita! Ei tarvitse ihmetellä stressiä ja paineita selvitä ja jaksaa nykymaailmassa, kun totuus on se että toiset arvostelee sun tyyliä elää, valintoja. Sitä tekee kait suurin osa ihmisistä. Voi että kun kaikki vaan pitäis omat jutut kunnossa ja osaisi iloita toisen hyvästä, vilpittömästi. Huoh!

Reply
Kerttu helmikuu 19, 2020 - 8:00 pm

Juuri näin! Stressiä saa joka tapauksessa työelämän paineista, yrityksestä pysyä kunnossa ja skarppina, täydellisen äitiyden paineista puhumattakaan. Entä jos oikeasti olisi “lupa” vähän löysätä? Että se valmisruoka tai jokin einespinaattilettu olisikin merkki siitä, että tänään on priorisoitu johonkin muuhun tärkeään.

Reply
Jonna helmikuu 18, 2020 - 5:53 am

Jos jonkun jutun ulkoistaisin niin ruoan laiton. Asumme Ruotsissa ja tuollaisesta palvelusta mistä edellisessä postauksessa kirjoitit en ole täällä Etelä-Ruotsissa kuullutkaan. Siivooja meillä oli mutta meidän koira puolusti taloa vähän turhan hanakkaan, joten se siivouspalvelu piti lopettaa. Ruokakasseja on kokeiltu mutta meidän nuorimmainen on aika kranttu ja ruoat oli “kummallisia”. Nyt haetaan ruokaa kotiin about kerran viikossa ja välillä yritetään käydä yhdessä ulkona syömässä kuten esim ystävänpäivänä. Kiva lukea näitä sun arkisia postauksia. Jatka samaan malliin.

Reply
Kerttu helmikuu 19, 2020 - 8:02 pm

Kiitos Jonna ja toivotaan, että teillekin löytyy sopivat tavat helpottaa arkea. Kerran viikossa ruokakauppa on varmasti hyvä tahti, meillä käydään ihan liian usein. Feelian ruuat on muuten sitä tahtia vähentänyt, kun on jääkaapissa valmista kunnon ruokaa 🙂

Reply
L helmikuu 18, 2020 - 8:54 am

Jos jotain kovasti ahdisti että yllytetään käyttämään valmisruokia 🤔 Kyllähän näistä hehkutuksista aina vähän sellainen olo tulee, ja kun valmisruoka sanana jo kalskahtaa epäterveelliseltä ja pahanmakuiselta (laiskan ihmisen valinnalta), niin siinä on ollut lukijalla jo valmiiksi hyökkäävä mieli. Eikä sit oo välttämättä hoksannut ettei nämä Feelian ruuat ole yhtään samaa sarjaa einesten kanssa. Ainakin ite mitä olen maistanut niin on mahdottoman hyviä, kana-, liha- ja lohikeitot erityisesti. Myönnän olleeni aluksi itsekin epäluuloinen näitä kohtaan. Mutta kiitollisin mielin muistan ne muutamat kerrat kun nuo ruoat ovat pelastaneet pahat tilanteet – jääkaapin uumenista löytyi keittoa joka oli hetkessä valmis, ja vieläpä niin hyvää! Eli arjen kamalasta hetkestä tulikin juhlahetki.

Reply
Kerttu helmikuu 19, 2020 - 8:08 pm

Kiitos L ja sinulla tässä oikein hyvä pointti! Eri asia syödä / antaa lapselle vaikka jotain rasvaisia / suolaisia / lisäaineisia eineksiä päivittäin, kun taas Feelian ruuassa ja toki on muitakin, jotka ovat aidosti kuin kotiruokaa. Se, kuka sen ruuan on juuri tänään on tehnyt, ei lopulta ole niin suurta väliä. Kiva on, kun ehtii koko perhe pöydän ääreen yhdessä.

Reply
Jonna helmikuu 18, 2020 - 10:14 am

Ihan kuin olisi olemassa jokin taso, jonka alittaneita saa vapaasti lytätä. Vaikka marttailu on arvostettua ja tavoiteltavaa, on arjessa muitakin arvoja. Niiden kanssa jokainen tekee just omat valintansa. Itse saatan hallita viikon ajan sujuvasti kaikki ruokailut marttaideologian mukaisesti. Sitten luova työ vie ajatukset muualle ja arki on kaoottista seuraavat kaksiviikkoa. Silloin Feeliat ym ovat aarteita.

Reply
Kerttu helmikuu 19, 2020 - 8:15 pm

Siis ihailen niin marttailijoita; äitini, anoppini ja siskoni mukaan lukien. He leipovat ja nyhjäisevät tyhjästä jääkaapista yhtäkkiä aterian. Poimivat marjoja ja paikkaavat suit sukkelaan rikkoontuneen housun polven. Toki itsekin teen, mutta ne todellakaan ole niin suveriini näissä asioissa. Vahvuuteni ovat ehkä jossain muualla ja siksi arkea rakennan myös sen varaan, missä olen hyvä ja missä nautin. Lapset ovat ihan onnellisia, kun saavat kokkailla kanssani vaikka banaanilettuja (1 banaani, 2 kananmunaa: lapsikin todellakin osaa). Mies kokkaa paljon arkiruokaa ja on meidän makaronilaatikko- ja kiusausmaestro. Jokaisella juttunsa arjessakin 🙂

Reply
Martta helmikuu 18, 2020 - 10:42 am

Olipa tosiaan kommentteja tuohon edelliseen postaukseen, huhhuh! Voin sanoa itse marttana ja martan lapsena, että henkilökohtaisesti en tunne yhtäkään marttaa, joka tuomitsisi valmisruokien käytön, päinvastoin. Marttailussa on kyse jostain ihan muusta kuin kaiken tekemisestä alusta saakka itse. Siinä on kyse nimenomaan rennosta arjen hallinnasta, jossa saadaan tulokseksi hyvää elämää, omien voimavarojen mukaan. Sitten kun aikaaon, tehdään yhdessä ja itse.

Ainoa pieni parannusehdotus juuri tähän Feelian systeemiin omalta osaltani olisi, että voisi olla enemmän muita kuin keittoruokia. Keitot ovat muutenkin niitä ruokia, joita ainakin meillä nyhjäistään joskus tyhjästä aika helposti, joten kaipaisin enemmän niitä monimutkaisempia ruokia valmiina. Mutta tosiaan, kaiken kaikkiaan lostava idea!

Reply
Mermar helmikuu 19, 2020 - 5:26 pm

Kylläpä aihe on kuumentanut tunteita. Ottamatta kantaa varsinaiseen asiaan eines-tai kotivalmisteisen ruuan puolesta, voisi miettiä seuraaviakin asioita. Miksi ruokaa kuluu maanantaisin kouluissa eniten? Miksi lapsia ei voisi ottaa mukaan ruoanlaittoon? Miksi jokunen arvosteleva kommentti on niin kauheaa? Miksi vanhemmat antaa rahaa pikaruokaan? Miksi lapset ei syö koulussa tarjottavaa ruokaa?

Reply
Kerttu helmikuu 19, 2020 - 8:20 pm

Kiitos ajatuksistanne <3 Toki tässä on myös Mermarin esiinnostama puoli: ihan jokaiselle lapselle viisi ateriaa päivässä ei ole itsestäänselvyys. Kouluruoka on meillä iso etu, jota ei kyllä riittävästi arvosteta. Siskoni asuu Norjassa, jossa jo taaperoille pakataan päiväkotiin omat eväät ja sama meininki jatkuu koulussa. Siellä naurettiin meidän valitukselle parin päivän kouluruokalakosta, mutta kouluruoka on oikeasti meillä valtavan iso asia lasten ja nuorten elämässä.

Reply
jenni helmikuu 18, 2020 - 12:05 pm

Todellakin syödään välillä valmisruokia (ja ihan lisäaineellisia), pinaattiletut ja maksalaatikko on sitä paitsi meidän lasten lempiruokia 😀 Ja aika usein syynä ei ole etteikö ehdi, vaan äiti ei nyt jaksa keksiä ja tehdä… Jos jollekulle tämä on ongelma, niin antaa olla vaan.

Reply
Kerttu helmikuu 19, 2020 - 8:21 pm

Pinaattiletut pelastaa kyllä monesti meilläkin 🙂 Ja Saarioisen lihaperunasoselaatikko!

Reply
Leena Tolonen helmikuu 18, 2020 - 2:49 pm

Hei,
Olen perheellinen 15 v. Lapsen äiti. Harrastamme aktiivisesti ja meillä on koira. Arkeen ei todellakaan mahdu ruoan valmistusta, mutta haluamme syödä yhdessä. Aikoinaan kun rakensimme taloa ja opiskelin korkeakoulussa, söimme taaperon kanssa valmisruokaa ja sitten leikittiin yhdessä tai lähdettiin metsäretkelle tai rautakauppaan. Nyt suosimme arkisin marketin kotikeittiötä. Viikonloppuisin kokkaan tai syömme ulkona. Nyt fanitan Feeliaa ja laitoin heti blogisi luettuani tilauksen vetämään. Sain myös pari työkaveria samalta käytävältä innostumaan tilauksesta. Olen lukenut blogiasi jo kauan ja olen saanut siitä paljon iloa ja oivalluksia elämääni. Ihana Kerttu, tsemppiä sulle!

Reply
Kerttu helmikuu 19, 2020 - 8:24 pm

Kiitos ja ihanalta kuulostaa teidän arjenne! <3

Reply
Leena helmikuu 18, 2020 - 2:52 pm

Hei,
Olen perheellinen 15 v. Lapsen äiti. Harrastamme aktiivisesti ja meillä on koira. Arkeen ei todellakaan mahdu ruoan valmistusta, mutta haluamme syödä yhdessä. Aikoinaan kun rakensimme taloa ja opiskelin korkeakoulussa, söimme taaperon kanssa valmisruokaa ja sitten leikittiin yhdessä tai lähdettiin metsäretkelle tai rautakauppaan. Nyt suosimme arkisin marketin kotikeittiötä. Viikonloppuisin kokkaan tai syömme ulkona. Nyt fanitan Feeliaa ja laitoin heti blogisi luettuani tilauksen vetämään. Sain myös pari työkaveria samalta käytävältä innostumaan tilauksesta. Olen lukenut blogiasi jo kauan ja olen saanut siitä paljon iloa ja oivalluksia elämääni. Ihana Kerttu, tsemppiä sulle!

Reply
Hope helmikuu 18, 2020 - 5:57 pm

Usein tuomitsevat kommentit elävät toisenlaista arkea ja elämää.. Itsekin hyvinvointialalla voin sanoa, että ns. einekset ovat joskus ihan ok eikä todellakaan mikään mittari miten elämänhallinta ja muu sujuu. Asioita on pakko priorisoida, ja oikeastaan asiat on tosi hyvin jos tällä tasolla pyöritään..
Se, että lapset ja me aikusietkin syö PÄÄSÄÄNTÖISESTI säännöllisesti ja monipuolista ruokaa on hyvä juttu, mutta kaikessa kohtuus ja hyvä muistaa tuo armollisuus niin itseä kuin toisiakin kohtaan 😉 <3

Reply
Kerttu helmikuu 19, 2020 - 8:26 pm

Kyllä, samaa mieltä kanssasi <3 Ymmärrän pyrkimyksen vaikkapa kotiruokaan, sehän on todella hienoa, jos ehtii ja osaa laittaa kaikki ruuat. Mutta eri ihmisten aika- ja voimavarat vaihtelevat ja siksi on ihanaa, että omaa arkea voi tarvittaessa helpottaa. Sen ajan voi käyttään johonkin muuhun tärkeää. Kuten vaikka joskus lepäämiseen tai yhdessä oloon tai harrastuksiin 🙂

Reply
E helmikuu 18, 2020 - 6:34 pm

Vaikka itsellä jo lapset isoja (toinen intissä ja toinen opiskelemassa 400km päässä) ja vain satunnaisesti kotona ja kaksi aikuista kotona niin en minäkään jaksa arkisin pahemmin laitella ruokia. Mies on yrittäjä ja aina töissä ja itse esimiestehtävässä ja paljon töissä niin kyllä sen vähän vapaa-ajan mieluusti käyttää muuhun kuin ruoanlaittoon. Tätä Feeliaa en ole kokeillut, mutta mielestäni kaikki mikä helpottaa arkea, on ihan ok. Kun on aikaa niin on myös ihanaa laittaa itse ruokaa.

Reply
Life with Satu helmikuu 19, 2020 - 12:32 pm

Todellakin on ok turvautua valmisruokaan, antaa itselleen armoa. Aina ei myöskään ole pakko siivota tiptop tai muutenkaan olla kaiken kuin sisustuslehdessä. Ei tietenkään ole. Tärkeämpää lapselle on se syli ja halaus ja läsnäolo kun se että teenkö hernekeiton liottamalla herneistä vai kaadanko kattilaan vaan sen Toisten Äitien tekemän murkin ja hämmennän sitä sen 5min.

Ihana ja tärkeä postaus tämä!

Reply
Kerttu helmikuu 19, 2020 - 8:27 pm

Kiitos <3 Iloa ja voimia sinne arkeen!

Reply
Tuuli helmikuu 19, 2020 - 8:12 pm

Voi hyvä ihme sentään. Olin lukenut edellisen juttusi Feeliasta, ja vaikutti sen verran hyvältä, että jäin pohtimaan kokeilemista. Eikä paha hintakaan. Lasten muuttamisesta omilleen on useampi vuosi aikaa, mutta meillä on kahden hengen taloudessakin elämänhallinta tosi pahasti pielessä – töistä tullessa saattaa olla hirveä nälkä, eikä välttämättä huvita alkaa kokkaamaan. Pakastetut makaronilaatikon jämät taas eivät ole koskaan oikein uponneet meidän perheessä, ja vähän rohkenen epäillä makaroni-jauhelihayhdistelmän ravintoarvoakin.

Mielenkiintoisia kyllä nämä kommentit, joissa kerrotaan miksi ja millä tavalla toisen tapa tehdä jotain on virheellinen, ja sitten paljastetaan ainoa oikea totuus “itse teen niin että….”. Mitä ihmeen merkitystä sillä kenellekään on, miten joku toinen arkensa järjestää ja laittaako ruokaa, surffaako netissä, katsooko netflixiä vai tekeekö jotain muuta?

Reply
Kerttu helmikuu 19, 2020 - 8:29 pm

Kannattaa kokeilla, hinta-laatusuhde hyvä ja saa joskus luvan kanssa rentoilla töiden jälkeen, kun ruoka on valmiina. Meitä yhdistää se, että syömme noin 4-5 kerta päivässä, muuten arki rytmeineen, haasteineen ja iloineen on jokaisen oma. Siispä lempeyttä siihen, kuinka vatsat täytetään <3

Reply
Hanna helmikuu 21, 2020 - 1:05 pm

Mielenkiinnolla luin kommenttejanne aiheeseen liittyen. Hieman kärkkäästi aihetta oli pari kirjoittajaa kommentoineet. Toisaalta ajattelen että edelliseen postaukseen kriittisesti kommentoineet lukijat toivat esiin tärkeitä näkökulmia. Kirjoittajat antoivat vinkkejä esimerkiksi ruuanlaittoa helpottavasta organisoinnista. Itse kaipaisin näihin blogeihin enemmän ajatusten ja mielipiteiden vaihtoa ”kriittisen ystävälliseen” tapaan. Jos keskustelu pyörii vain oman näkökulman puolustamisen ympärillä, se harvoin on rakentavaa.

Olen pohtinut miksi meidän länsimaalaisten ihmisten elämä on yhä kiireisempää, vaikka arjen helpotuksia on käytettävissämme yhä enemmän? Yksi selkeästi asiaan vaikuttavista asioista ainakin omassa perheessäni on ruutuajan ja somen valtautuminen arkeen. Tämä muutos on ollut niin nopea, ettei ihmismieli pysy sen perässä. Ironisesti olen itsekin nyt ruudun äärellä. Ajattelen, että kiireen aiheuttaa ihminen itse ja itse siitä pääsee myös eroon. Perheessämme tämä on tarkoittanut esimerkiksi lasten harrastusten karsimista ja perheen yhteisen, mahdollisimman kiireettömän kotiajan lisäämistä menojen sijaan.

Mielestäni vinkkisi Feelian palvelusta oli mielenkiintoinen. Toisinaan tällaisen ruokapaketin tilaaminen helpottaisi arkea, vaikkakaan se palveluna ei ole kovin ilmastoystävällistä.

Reply

Jätä kommentti