Viikko uudessa kodissa

Sitä ei voi olla hämmästelemättä, kuinka nopeasti ihminen sopeutuu ja kotiutuu. Viikko uudessa kodissa on mennyt nopeaan ja mukava arki on astunut myös uuteen osoitteeseen.  Asiat, joita muutoksessa erityisesti odotin, ovat lunastaneet paikkansa. On ollut supermukavaa pyöräillä töihin kahdeksan autoriippuvaisen vuoden jälkeen. Tässä taitaa pienenneiden asumisneliöiden lisäksi olla vuoden paras ilmastotekoni; autoa en tarvitse enää lähellekään päivittäin. Kaikki palvelut ovat niin lähellä.

Kaksi kerrosta tuntuu myös toimivalta. Yläkerrassa on olohuone, keittiö, eteinen, wc ja aikuisten makuuhuone. Illalla tai aamulla lasten nukkuessa yläkerrassa voi elellä huoletta ilman pelkoa jälkikasvun herättämisestä.  Toki nyt vielä rampataan kerrosten välillä normaalia enemmän, koska tavarat hakevat vielä osittain paikkaansa.

Pienentyneet neliöt yläkerran oleskelutilassa on myös tuntuneet kotoisilta. Kun toivoin muuton tuovan panostusta perheen yhteiseen aikaan, sitä tarjoilee myös yhteiset tilat. Sohvalla istuskeleva kun on paremmin läsnä vaikkapa ruokaa laittavan henkilön kanssa.

Tavarat vielä etsivät osittain paikkojaan. Tätä postausta varten olisin mielelläni kuvannut kotia kunnolla, mutta ponnekkaista etsinnöistä huolimatta en löytänyt muistikorttia. Kännykkäkuvilla siis mennään taas, mutta toisaalta: ehkäpä tämä rennompi tapa tuottaa blogipostauksia myös toimii. Kertokaa toki, jos kuvalaatu särkee silmiä. Toki pääpaino edelleen blogissa tulee olemaan järkkärikuvissa, mutta välillä näin.

Vanhat olohuoneen huonekalut sopivat tänne mainiosti. Myös HT Collectionin Como-sohva, jonka ensin pelkäsin olevan a) liian iso b) divaaniosaltaan vääränkätinen. Taulu vielä odottelee pääsyään seinälle.

Ehkä se suurin pelkoni – tuntuuko uusi talo kodilta – on osoittanut vääräksi. Tämä on ihana ja kodikas koti, paikka jossa on hyvä olla koko perheellä. Koti on siellä missä sydän, sanotaan.  Olkoon kuinka vain klisee, mutta niin totta.