Ensin haluan sanoa kiitos! Te avasitte lukkoja kommenteillanne ja ilostutitte mieltäni. Bloggaaminen on tavallaan yksinäistä hommaa, vaikka ruutujen toisella puolella tietääkin olevan ison joukon ihmisiä. Ehkä se on myös ihan tervettä silloin tällöin kaikessa tekemisessä kysyä ja kyseenalaistaa, muuten pyörii samaa uraa, vaikka etsisi jotain uutta. Sain myös kommenteistanne vahvistusta siihen, että tätä hommaa ei voi tehdä mitenkään muuten kuin sydän sanoo. Sisältö elää intressieni ja elämäntilanteiden mukaan, toki heijastellen maailmaa ja sisustuksen trendejä. Liikaa mietin, että blogini on sisustusblogi, enkä voi kirjoittaa siitä tai tästä aiheesta, vaikka oikeastaan ainoa kriteeri on oma inspiraatio. Moni myös kiteytti hyvin, että on varsin helppoa jättää sellaiset postaukset lukematta, joiden aihepiiri ei kiinnosta. Harva meistä lukee sanomalehteäkään etukannesta takakanteen, vaikka olisikin lähtökohtaisesti kiinnostunut sen uutisista 🙂
En siis ainakaan vielä perusta sisustusblogin rinnalle lifestyleblogia, vaikka siinä mielessä vähän harmittaa, kun minulla olisi ollut sille jo mainio nimi valmiina 😀 Uudessa blogissa houkuttelee vapaus; ei ole olemassa mitään odotuksia millainen sen pitäisi olla. Yritän nyt päästä samaan fiilikseen Modernisti kodikkaan kanssa. Annetaan elämän kuljettaa.
Tänään on ollut tehopäivä. Aamu alkoi terassin verhojen asennuksella (tästä lisää pian). Sitten sain Melinan lapset meille hoitoon omasta toiveestani, sillä halusin vapauttaa ystävälleni aikaa tehdä töitä keskellä päivää, eikä vain myöhäisillalla ja yöllä. Itselleni tällaisia luksushetkiä järjestyy isovanhempien avulla, olen siitä niin kiitollinen ja tiedän niiden arvon. Kaksi yksivuotiasta poikaa ja neljä- ja kuusivuotiaan tytöt olivat kyllä ihana ja touhukas porukka, onneksi nuorin siskoni oli täällä apuna. Mainitsinko jo mahtavasta tukiverkostosta <3 Neidit leikkivät koko päivän leikkiä, että olen heidän perhepäivähoitajansa ja antoivat ryhmän nimeksi Kultasäihkeet. Meidän poika on vihdoin oppinut sanomaan kunnolla äiti ja sitä tuleekin ihan jatkuvalla syötöllä. Tällä hetkellä se on vielä maailman suloisinta, mutta kysykää viikon päästä uudelleen jos sama nauha pyörii edelleen 😀
Illan harrastuskuljetusten välissä ehdin pistäytyä vielä puutarhamyymälässä, ostaa sekä jopa istuttaa kukkaloistoa ja vihreyttä sisäänkäynnille. Palataanpa näihinkin kuviin ja tunnelmiin vielä tarkemmin uudelleen! Nyt sukellan vielä hetkeksi VALOn hommiin, huomenna julkaisen teille kuvat myytävästä tyylikkäästä jyväskyläläisestä yksiöstä. Nyt moikkamoi!
5 Kommentit
Näin! Eikö tunnu hyvältä, kun saa asiat tietyllä tavalla ’järjestykseen’ omassa päässä :)?
No tuntuu! Ja ne ajatuksetkin tuntuvat paljon järkevimmiltä, kun ne saa kakistettua ulos, eikä vain yksi pyörittele mielessään 🙂
Hitsi, kun haluaisin vastata jokaiseen eiliseen kommenttiin välittömästi, mutta pakko mennä nukkumaan. Huomenna on päivä uusi <3
Yep. Asioista puhuminen, ja varsinkin, ääneen auttaa niiiiiin paljon!! Turha niitä on yksin pyöritellä ja aina löytyy joku joka tietää just mist sä puhut 🙂
Moikka
Ihailin tekemiäsi kukkaistutuksia. Yksinkertainen on kaunista.
Ihanat istutukset teidän etupihalla. Muistatko mistä olet hankkinut nuo ruukut? Ovatko tämänvuotisia? 🙂
Kiitos kaikin puolin inspiroivasta blogista, tätä lukiessa tulee aina hyvälle tuulelle!