Uuden kodin ruokailutila

Voi rakas, keskeneräinen kotini. Siinä, missä ennen päivitettiin blogiin suunnilleen jokainen keittiöpyyhkeen vaihto, nyt pitäisi olla jotenkin niin valmista ja innovatiivista. Ja höpsis! Itsekin tajusin, että mitä tässä alan kotikuvia panttaamaan kun ei ole valmista. Ainakin itse ajattelen, että on mielenkiintoista nähdä tilojen rakentuvan pikkuhiljaa ja sisustuksen kerrostuvan ajan myötä. Hittejä ja huteja oman kodin laittamisen matkalta.

Niinpä niitä kotikuvia on sitten tulossa, sellaisena kun meillä tällä hetkellä on.

Meillä on ensi kerran vuosikymmeneen suorakaiteen muotoinen ruokapöytä. Vanhassa kodissa ensin keittiössä oli iso neliöpöytä ja sen jälkeen pyöreä, joten tämä malli tuntuun raikkaalta vaihtelulta. Monissa sisustusvalinnoissa pyrin nyt entistä hanakammin klassisuuteen.

Kuvien pöytä on meillä vain lainassa, kunnes tilaamani Gazzdan Fahn-pöytä saapuu Vepsäläiselle. Se on samankokoinen eli pituudeltaan 200 cm, mutta muotokieli on hieman kevyempi. Odotan innolla, miltä pöytä näyttää paikoillaan.

Tuolit ovat vanhasta kodista; yhden Seiska-tuolin vain ostin lisää, jotta saimme niitä yhteensä neljä. Y-tuoli näyttää kauniilta pöydän päässä. Toivoisin näiden tuolien olevan aikaa ja kulutusta kestäviä klassikoita, niitä koko elämän huonekaluja.

Tajusin myös hauska yksityiskohdan, joka ilahduttaa minua sisustuksessa. En ole vielä koskaan (lapsuudenkotia lukuunottamatta) asunut kodissa, jossa ruokapöydän takana on ehjä seinä. Siis ei saareketta tai ikkunaa, vaan pelkästään seinä. Tämä näky on rauhoittava ja saa myös kattaukset usein kauniimmin esille.

Myös vanhasta kodista uuteen keittiöön siirtyi Louis Poulsenin PH5-valaisin. Sen yksinkertainen muotoilu sopii myös uuden kodin tyyliin ja mittasuhteisiin. Ruokailutilaa dominoivatkin tanskalaiset designklassikot niin valaisimen kuin tuolienkin muodossa.

Ruokailutilaa dominoi tanskalaiset designklassikot niin valaisimen kuin tuolienkin muodossa.

Kuvassa pilkistää myös ranskalainen parveke, josta voi tuulettaa sekä murusia että pääkoppaa. Simppeli idea, mutta tuo olohuone-keittiöömme käytännöllisen ja hauskan yksityiskohdan.

Nämä kuvat otin sunnuntaina, jolloin sateli vettä ja maisema muuttui kuin utuiseksi vesivärimaalaukseksi. Tämä taulu jaksaa ilahduttaa joka ikinen päivä ja erityisesti ilta, jolloin seuraamme kun aurinko painuu metsän taa.

Annetaan kodin ja sisustuksen rakentua pikkuhiljaa. Yhtään taulua ei ole vielä seinällä, sillä haluan rauhassa katsella niille juuri oikeita paikkoja. Sillä tiedättehän, uuden kodin neitseelliset seinät ovat hetken vaalimisen arvoiset. Ekat reiät ja kolhut tuntuvat aina pahimmalta, kunnes niihin pian tottuu ja muistaa, että koti on elämää varten, eikä toisinpäin.