Alkuun pitää palata edelliseen Sisustuskokeilu keittiössä -postaukseen, jossa siis siirsin terassimme pöytäryhmän keittiöön. Varsinainen kahdeksan hengen ruokapöytämme oli kuvauksen aikana keskellä olohuonetta, siellä myös nurkassa nököttivät kahvinkeitin, leivänpaahdin ja vedenkeitin. Halusin raivata keittiön tasot minimalistisen tyhjiksi, sillä se oli osa visiotani pyöreän pöydän ympärillä. Pistin laturit, tutit, hiuspompulat ja kauhat laatikkoon piiloon. Siirsin pöydän, imuroin rikkaimurilla pahimmat roskat ja pyyhkäisin tasot puhtaaksi mikrokuituliinalla. Roudasin painavan pöydän ja tuolit hipihiljaa terassilta keittiöön, jotta en herättäisi nukkuvaa vauvaa. Olin utelias näkemään, miltä pyöreä pöytä Panton-tuoleineen näyttäisi keittiössä, sillä sisustaminen on minulle kivaa puuhastelua ja visuaalista leikkiä.
Kun jumppaosio eli tavaroiden kantaminen oli tehty, oli aika alkaa valokuvaamaan. Kokeilin kuvauksessa molempia objektiivejani, se on harjoittelua ja testaamista, mitä kannattaa milloinkin käyttää. Kameraan säädän aina manuaaliset asetukset, mutta tällä kertaa en käyttänyt jalustaa. Se kun oli unohtunut vaatehuoneen nurkkaan, enkä halunnut ottaa riskiä että vauva heräisi makuuhuoneessa jalustaa etsiessä. Stailaus- ja kuvausaika loppui siihen, kun pikkuinen heräsi. Tässä vaiheessa siis keittiö edelleen minimalistisen yksinkertaisena, mutta varsinainen keittiönpöytä tuoleineen olohuoneessa. Laitoin vauvan syöttötuoliin katselemaan, kun nostelin tavarat takaisin terassille ja neliöpöydän tuoleineen paikoilleeen Secto-valaisimen alle. Laitoin myös pienet kodinkoneet paikoilleen ja nostin laatikosta esille päivittäisiä käyttötavaroita.
Omaa aikaa, rentoutumista, leikittelyä, oli mitä hyvänsä mutta näin käytin sen ainoan hetken päivästä, jolloin saan tehdä 30-90 minuutin ajan mitä haluan. Tytär tulee kotiin eskarista ja vauvan unet ovat takana, alkaa aika lasten kanssa ruuanlaittoineen, lautapeleineen, pyykkeineen ja harrastuskuskaamisineen.
Miksi halusin kertoa tämän? Joskus ehkä unohtuu se, että se mitä blogin kautta näkyy, ei ole koko elämä ja totuus. Yleensä en sisusta blogia varten vaan kotia varten, mutta joskus on hauska heittäytyä kokeiluihin ja stailauksiin. Meillä ei eletä tahrattomassa minimalistisen eleettömässä kodissa. Kaksi lasta, oikeasti aika suurpiirteinen äiti, pieni koira josta lähtee karvoja ja iskä, joka on välillä pitkiä päiviä töissä elävät tässä ”blogikodissa” maailman tavallisinta, perusonnellista arkea. Perheenäiti nyt vaan sattuu rakastamaan rymsteerausta ja visuaalisia virikkeitä ja on vielä höpsähtänyt kirjoittelemaan niistä muutamalle kymmenelle tuhannelle ihmisille joka kuukausi. Joku fiksumpi ehkä lukisi päiväuniajat maailmanpolitiikkaa tai paikkailisi univelkojaan vauvan vieressä. Minusta on vaan niin kiva tehdä itselleni ja teille tätä blogia 🙂
Nyt kuulostan muuten ihan draamakuningattarelta, jolta on jäänyt päiväunet väliin ja eväät syömättä. Se ei ollut ollenkaan tarkoitukseni. Halusin vähän valottaa tätä bloggaamisen toista puolta, sitä kaikkea mitä ei yleensä näy kun lukee tuoretta postausta aamun ruuhkabussisa tai töiden kahvitauolla. Näissä stailauksissa voi myös vähän revitellä ja itse asiassa, kaikenlaisia rohkeita kokeiluita pitäisi tehdä enemmänkin! Ja kuten muuhunkin sisustukseen, on näihin visuaalisiin leikkeihin kiva saada heijasteita ja ajatuksia lukijoilta ja muilta bloggaajilta.
Olikohan minulla jotain ihan oikeaakin asiaa tähän postaukseen? 😉
No oli! Katsokaapa tuota maitokahvin sävyä. Paitsi että rakastan kahvia, eikä päivä käynnisty ilman sitä, sen tämän ihmejuoman sävy miellyttää silmääni tänä syksynä erityisen paljon. Kun aloin katselemaan ympärilleni, bongaan maitokahvia niin Nikarin December XL-tuolista, Everyday Designin tarjoiluvaunun pyöristä ja Artekin jakkarasta.
Ja aavistuksen kuivahtaneista kanervista. Avotakan trendi-numero on täynnä mielenkiintoista luettavaa. Sen kanteen on painettu maitokahvin värinen otsikko.
Myös koira on sävy sävyyn uuden väri-ihastukseni kanssa. Mutta mitä mieltä olette asteikolla yhdestä kymmeneen: kuinka ressukka Hugo on istuessaan tarjoiluvaunussa sen jälkeen, kun sen lempinojatuoli myytiin? 😀
Nyt uusi päivä käyntiin, milläs muullakaan kun kupillisella houkutelevaa maitokahvia! Mukavaa tiistaita!
14 Kommentit
Oi ihana Hugo <3
Se kaipaa kyllä nyt oman pehmeän tarkkailupaikan ikkunan eteen ihan ehdottomasti.
Reppanahan se on kun istuu tuolla tarjoiluvaunun tasolla. =)
Ihanaa keskiviikkoa ja loppuviikkoa sinne täältä remontin keskeltä.
Heh, todellinen ressukka 😀 Ulkona on märkää, kylmää ja pimeää ja tuolikin vietiin. Hänen ylhäisyydellään ei ole enää kuin kaksi sohvaa, yksi nojatuoli ja kaksi omaa pehmeää petiä, joista valita. Ja sitten joutuu tekemään vahtihommia kovalla alustalla, raukka <3 😀
Ihania kuvia taas! <3
Tämä kirjoittamasi aihe lukeutuu niihin ikuisuuskysymyksiin, vaikka on minun mielestäni täysin turha. En ymmärrä, miksi ihmiset vuosi toisensa jälkeen kritisoivat bloggaajia tästä samasta aiheesta. Miksi on niin vaikeaa ymmärtää, että blogi tosiaan on vain pintaraapaisu bloggaajan elämästä ja varmasti ainakin sisustusblogin kirjoittaja rakastaa sisustamista ja haluaa myös antaa lukijoilleen silmäniloa. Sitä tuskin ovat pyykkivuoret, leivänmurut, likaiset astiat pöydällä ym. Niitä näkevät jokainen omassa kodissaankin (me siisteimmätkin), blogeihin tullaan hakemaan juuri sitä silmänruokaa ja rentoutumaan.
Tätä klisheetä voisi verrata siihen, että kuka ehdoin tahdoin pyytäisi vieraita kylään silloin, kun koti on arkipommin jäljiltä (yllätysvieraat ovat erikseen)? Tuskin kukaan haluaa näyttää kodistaan sitä puolta, edes läheisilleen. Miksi bloggaaja haluaisi siis näyttää sitä koko lukijakunnalleen?!
Itse ainakin ymmärsin tekstistäsi heti, että kyseessä oli kokeilu, ei se, että olisit heivannut varsinaiset keittiökalusteet mäelle ja ottanut terassikalusteet sisälle vakikäyttöön. Ja kuten ko. postaukseen kommentoinkin, vaikka somistus oli minimalistinen, en nähnyt siinä silti steriliyttä.
Taas kerran, kaunis kiitos ihanasta blogistasi, minulle se ainakin tuottaa suurta iloa ja nautintoa kiireisen arjen keskelle! <3
Kiitos Minä vaan! Tämä on kyllä sisustusblogien kestoaihe, joskin oikeassa olet, että välillä tuntuu vähän loppuunkalutulta 😀 Mutta toisaalta on kiva joskus raottaa vähän ”kulisseja”, eihän sitä helposti hahmota mitä postauksen syntymiseen vaaditaan, jos ei bloggaa. Se on ihan ymmärrettävää. Eikä sisustusblogin tarvitse yltiörealistinen ollakaan, jos vaikkapa nyt julkaisisin kuvan kodinhoitohuoneesta, niin sinne lähtisi muutama sata lukijaa vähän kauniimpien blogikuvien perään 😀
Kommenttini ei ollut missään nimessä kritiikkiä sinulle postauksen aiheesta, ei ollenkaan, ja ymmärrän hyvin syyt sen kirjoittamiseen! ”Kritiikki” oli kohdistettu lähinnä lukijoille, en vaan pysty käsittämään, miksi tästä aiheesta jaksetaan jauhaa, sen kun luulisi olevan täysin selvä…Vaikka välillä onkin hauska lukea bloggaajien ”reaalipostauksia” kaikkine sotkuineen (siis niitä, jotka on ihan tarkoituksella laadittu näyttämään myös sitä sotkua, joka jokaisen meistä kodista välillä löytyy) luulisi jokaisen ymmärtävän, että pääasiassa susustusbloggaaja varmasti haluaa julkaista kauniita kuvia kodistaan.
No niin, se siis siitä aiheesta 😉
Omaan silmääni teillä on todella kaunis ja lämminhenkinen koti eikä elämäntyylinne millään muotoa kuulosta steriililtä, kuten joku taisi edelliseen postaukseen kommentoida!
Meillä jokaisella bloggaajalla on blogia luodessamme ajatus siitä mitä sen tulisi sisältää. Kuten yrityksellä on liikeidea, meillä on jokin idea jonka pohjalta tahdomme perustaa blogin ja jokin visio jonka voimalla jaksamme sitä tehdä. Sinun blogissasi olet päättänyt keskittyä sisustukseen ja jakaa meille kuvia kotisi sisustuksesta. On täysin sinun valintasi tahdotko jakaa sen sotkuisena vai siistinä. On aivan sinun valintasi kummalla tavalla esitettynä se sopii sinun blogisi visuaaliseen imagoon. Huomaan että me bloggarit otamme helposti vähän liikaakiin murhetta toisten ajatuksista. Tämä on sinun blogisi ja sinulla on oikeus esittää se kuinka tahdot. Joten jatka samaan malliin. Blogisi on ihana.
Kiitos Saana! Näinhän se menee, eikä voi tavoitella sellaista tilaa, jossa miellyttää kaikkia. Silloin katoaa se oma ote 🙂
Ihana postaus <3 onni onnettomuudessa, kun eksyin ensimmäistä kertaa kunnolla sivuillesi "epäonni-taulun" myötä. Jäin lukijaksi!
Moi Anna! Jotain hyvää sentään siitä episodista! Kiitos kun laitoit minulle postia <3
Voisithan joskus repäistä ja näyttää miltä teillä oikeasti näyttää kotona. Antaisit arjen näkyä kuvissa. Onko paha?
Moi Satu! Onhan niitä arkirealismihaasteita ollut minunkin blogissani. Snapchatissa jaan kuvia arjestani sellaisenaan, mutta jotenkin sotkuja tuntuu vähän turhalta laittaa tänne blogiin. Toki voisin jonkun päivä kanssani -tyylisen postauksen tehdä, jossa arki näkyisi eri tavalla?
Kiva postaus. Mä olenkin seurannut mielenkiinnolla, miten ripaukset puunsävyjä ja maitokahvia ovat maustaneet teidän kotia sun blogiuran aikana. Ja aina vaan paremmalta näyttää. Olet tosi taitava kuvaaja ja stailaaja, uskon että lisäkseni moni muu on iloinen siitä, että käytät omat hetkesi juuri tällä tavalla. 🙂
Kiitos Suvi! Onneksi tämä on innostavaa homma, jossa saa muuttaa mieltä ja myös kehittyä 🙂
Hei
Aika tuoreena blogien lukijana en voi kuin hämmästellä, miten taitavia kuvaajia, jutunkertojia sisustajia ja stailaajia te bloggaajat olette, niin kuin sinäkin Kerttu. Olen myös oppinut monia asioita blogiasi lukemalla. Osaltani haluan kannustaa sinua jatkamaan juuri omalla tyylilläsi ja sellaisena kuin olet, blogihan on sinun. Arvostan. Niin, ja Hugolle tekee hyvää välillä istuskella
kovemmalla alustalla, taitaa herra kuitenkin oleilla juuri siellä missä milloinkin huvittaa.
Hyvää viikonloppua!