Puoli vuotta uudessa kodissa – miltä nyt tuntuu?

Reilu puoli vuotta elämää uudessa kodissa takana, aika summata miten menee. Kun elokuussa pakkasin omakotitalon irtaimistoa laatikoihin ja kirppiksille, oli olo odottava ja jännittynyt. Olimme punninneet muuttopäätöstä pitkään ja monelta kantilta. Sain niihin aikoihin valtavan määrän viestejä lukijoilta, jotka pohtivat omaa asumismuotoaan ja siksi haluan palata asiaan.

Meillä muuttopäätöstä pohtiessa vaakakupin molemmille puolille asettui asioita – niitä plussa ja miinuksia – kunnes uuden kodin plussat lopulta kallistivat päätöksen. Niistä miinuksista ja kompromisseista kirjoitinkin, joten nyt keskitytään hyviin puoliin ja onnistumisiin.

Lisää aikaa arkeen: Ajomatkat töihin ja harrastuksiin

Me odotimme muuton tuovan meille lisää aikaa arkeen. Sitä  se on todella tehnyt ja olen ollut todella kiitollinen ja onnellinen siitä. Aikaa tuo ennen kaikkea lyhyempi välimatka, no melkein joka paikkaan. Siinä missä työmatka oli ennen 20 minuuttia, nyt se on 5. Tämä tarkoittaa sitä, että joka päivä säästän puoli tuntia autossa istumista (kuukaudessa 10 tuntia!). Koska olemme aktiivinen ja harrastava perhe, ei työmatka ollut suinkaan ainoa ajo keskustaan. Siksi näitä puolituntisia on säästynyt niin paljon, että se on jo merkittävää, uskoisin että kuukausitasolla ainakin 20 tuntia lisää aikaa arkeen.

Hyötyliikunta

Nyt pääsen pyörällä töihin ja aika moneen kyläpaikkaan sekä kävellen kauppaan ja muille asioille. Olin vanhassa kodissa sidottuna auton rattiin. Kuljin töihin, kuskasin lapset harrastuksiin, kävin isommilla ostoksilla ja jopa kuntosalille menin autolla. On ollut i-ha-naa saada lisää hyötyliikuntaa elämään. Nyt luovumme toisesta autosta.

Kodin työt

Iso omakotitalo ja piha vaativat oman panostuksensa; haravointia, huoltoa, siistimistä, siivoamista, lumitöitä, ruohonleikkuuta, rikkaruohojen kitkentää jne… Monet jutut ovat toki  myös mukavia ja arkeen kuuluvia. Kun päätimme panostaa perheen vapaa-aikaan mökin rakentamisella, alkoi kahden pihan ja kiinteistön ylläpito tuntumaan pikkuisen turhalta. Pienemmässä kodissa on vähemmän siivottavaa ja tavaraa, joten sen ylläpitäminen on helpompaa ja nopeampaa. Uuden kodin piha vaatii meiltä tänä keväänä hieman panostusta, mutta luvassa on helppohoitoista terassia ja simppeleitä istutuksia. Jatkossa meillä jää aikaa touhuilla enemmän mökillä (joka muuten tässä maailmantilanteessa tuntuu taivaalta, uskoisin että ulkomaan matkustaminen tulee vähenemään, mutta se on jo toisen tarinan paikka).

Yhdessä oleminen

Kun keittiö-olohuone – tilan kutistui 53 neliöstä 35:een, pohdin tosissani kuinka se elämään vaikuttaa. No, vaikutus on se, olemme perheenä enemmän yhdessä. Kun olemme kaikki kotona, touhuamme usein yläkerrassa. Joku kokkaa, toinen istuu keittiön pöydän ääressä läksyjen kanssa, kolmas rentoutuu sohvalla ja neljäs neppailee pikkuautoilla pitkin lattioita (haha, voitte miettiä tässä mielikuvassa, kuka tekee mitäkin).  Ja oikeasti ihanaa, että istun enemmän sohvalla, usein lapsi ja kirja kainalossani.

Sosiaaliset suhteet

Uusi koti ja uusi asuinalue, miten käy sosiaalisten suhteiden? Löytyykö lapsille leikkikavereita? Saako itse lenkki- tai kahviseuraa? Onneksi nämä asiat ovat loksahtaneet paikoilleen mukavasti. Tyttärellä on usein ystäviä kylässä koulun jälkeen ja pojan päiväkotikavereita asuu lähettyvillä. Itsellä oli jo valmiiksi kavereita alueella ja niitä on tullut lisää. Kivaa on myös aktiiviset What´s app-ryhmät, joista löytyy lenkkiseura, kiertää kirppistavara ja saa vastauksia kysymyksiin.

Yhtä tärkeänä kuin uudet suhteet, ovat vanhan kodin kaverisuhteet. Olen sydänjuuriani myöten onnellinen, että sieltä ne tärkeimmät ovat säilyneet, myös lapsilla. Tyttärellä on kerran viikossa vakioitu kaveripäivä, jolloin hän usein menee vanhan  kodin seudulle tai bestis tulee tänne. Poikaa kutsutaan entisten päikkykavereiden  synttäreille  ja olemme saaneet myös vieraita uuteen kotiin.

Kaksi kerrosta

On tuntunut luontevalta asua kahdessa kerroksessa. Siinä missä pikkulapsiajassa arvostin yhtä kerrosta, nyt tuntuu kivalta saada lapset alakertaan. Siellä he touhuavat jonkin verran keskenään, molemmilla käy kavereita ja tavaratkin alkavat pysymään kohtuullisen hyvin omissa huoneissa. Kun lapset illalla nukkuvat, voi yläkerrassa jatkaa eloa normaaliin tapaan ketään häiritsemättä.

Maisema

Ilman tätä maisemaa emme välttämättä asuisi tässä. Mutta se, että heti aamulla näkee metsän yli kauas horisonttiin, tuo minulle niin paljon iloa. Luonnon näytös jatkuu iltaan saakka ja nyt kevään tullen olemme jo päässeet nauttimaan upeista auringonlaskuista.  Myönnän, että kaamosaika ilman tätä maisemaa oli raskas, mutta nyt nautin siitä senkin edestä. Meille saattaa olohuoneen maiseman puolelle nousta taloja, mutta pidän sitäkin ihan positiivisena juttuna. Ekstrovertti ilahtuu uusista ihmisistä lähellä, toivon tietysti lapsiperheitä naapuriin. Olemme onneksi sen verran korkealla, että metsänäkymä ei häviä.

Lattia

Jos jonkin yksittäisen sisustusvalinnan nostan esille, niin se on tämä Novafloorin kalanruotoparketti. Se ilahduttaa ulkonäöllään, mutta myös samettimaisella fiiliksellään ja uskomattomalla hiljaisuudellaan. Edellisessä kodissa oli laminaatti, josta tykkäsin kyllä, mutta nyt en enää mielelläni puulattiasta luopuisi.

Nyt tässä tilanteessa haaveilen kyllä työhuoneesta, jonne voisi vetäytyä etätöihin. Mutta kyllä näissä pienemmissä (117 m2)  neliöissä mahtuu nelihenkinen perhe hyvin elämään ja tiedän, että moni asuu vielä paljon ahtaammin. Ihan pian alkaa mökkikausi ja sitten vasta saamme testata koti-mökki – kombon toimivuuden. Uskon, että balanssi toimii.

Asumiseen saa aina liittyä haaveita, mutta nyt on oikein hyvä näin.

Ps. Haluan kirjoittaa blogissa myös kevyitä ja positiivisia juttuja tässä maailmantilanteessa. Se ei tarkoita, ettenkö tiedostaisi asioita, vaan haluan tarjota omalta osaltani hengähdyshetkiä, inspiraatiota ja muuta ajateltavaa.