On alkanut tehdä mieli vihreää. Lautasen lisäksi sitä on siunaantunut myös sisustukseen, pienin ja maltillisin lisäyksin. Vielä pari vuotta sitten taloa suunniteltaessa sanoin, etten halua uuteen kotiini puunväriä. Samaan hengen vetoon totesin (ehkä aavistus pilkettä silmäkulmassa), että viherkasvit ovat niin ”last season”. Niitähän kasvattelee vaan mummot ja hortonomit, eivätkä muut oikein osaakaan. Sillä jotain mystistä on niiden hengissäpitämisessä on ollut.
Sitten kun nainen on kolkyt ja risat, hän alkaa kaivata keittiöön essua ja kauhanalustaa, mummojen juttuja nekin. Samassa hengenvedossa hän ymmärtää, että harva juttu tässä maailmassa on niin trendikäs kuin mummot. Kun kehtaa, niin niiltä voi tiedustella täydellisen kastikkeen koostumuksen ja ohjeet sukan parsimiseen. Eikä tarvitse olla edes oma mummo, mummous on universaali käsite ja kunnianimi. Mummous on elämänasenne. Ja nykymummot – ne kuulkaas rokkaavat!
Ja kun näillä puheillani olen saanut teidät täysin vakuutetuksi, että olen hyvinkin trendikäs villasukkineni, voin esitellä teille myös kasvini nimeltä puupapu. Wikipedia suhtautuu sen elossapitämishankkeeseeni varsin kannustavasti: ”Puupapu on kohtalaisen helppohoitoinen huoneessa viihtyvä kasvi. Jos kasville antaa tilaa ja sitä hoitaa hyvin, saa siitä komean pikkupuun. Kasvi tarvitsee paljon valoa (muttei suoraa kovaa auringonvaloa), ja tasainen kastelu on hyväksi.”
Jos työhuone alkaa vaikuttaa liian hämärältä, niin siirrän kasvin olohuoneeseen. Kasva, kasva, pikkuinen! Tuo iloa, happea ja eloa päiviin, kun aaneloset kyllästyttävät ja ajatukseni sieppaa joku alhainen aikavaras. Työpöydän ääressä pitäisi usein syntyä parhaat ideat. Eikö juuri siksi sen pitäisi olla yksi kodin kauneimmista paikoista?
Elämään tulee just sopivasti jännitystä, kun seuraa miten uusi viherkasvi pärjää 😀
0 Kommentti
Kaunis kasvi tuo Puupapu!
Meillä on aina ollut viherkasveja. Ne luovat viihtyisyyttä kotiin ja puhdistavat huoneilmaa. Ehkä olen sitten mummumainen, kun tykkään viherkasveista. Pidän kyllä puutarhan hoidostakin ja sisäkasvejakin on hoidettava jotta kasvavat ja voivat hyvin.
On minullakin ollut viherkasveja, vähän huonolla menestyksellä vain. Jospa nyt saisin pidettyä tämän hengissä 🙂 Puutarhanhoidosta olen oman pihan myötä pikkuhiljaa innostunut ja niitä puupintojakin näkyy sisustuksessa. Näin se elämä muuttuu ja hyvä niin 🙂
Mä näin just yks päivä kassajonossa, kun joku oli ostamassa tuollaista puupapua. Teki mieli kysyä siltä henkilöltä, että onko tuollaisen hengissä pitäminen vaikeeta. Mutta en sitten kysynyt, kun aattelin että jos se pysyisi hengissä minun hoidolla, niin viimeistään kissat tappaisi sen.
Toivottavasti sinun puupapu kasvaa ja voi hyvin 🙂
Ja tää mummoutuminen on kyllä ihan kauheeta. Minulla on tullut mielihalu virkkaamiseen, vaikken edes osaa virkata…
Minäpä raportoin jossain vaiheessa, miten puupavun kasvatus etenee. Ja mummoutuminen ei ole kauheaa, vaan ihanaa! 😀
Tsemppiä kasvatushommiin ;)! Mun tekisi mieli ostaa töihin muutama viherkasvi, mutta en kehtaa kun juuri tapoin edelliset…
Heh, osta kaktus. Sitä ei ainakaan tarvitse kovin usein kastella 😀
Muuten hyvä idea, mutta meidän työpaikalla kaikki piikikkäät kasvit ovat turvallisuusriskejä 😀 .
Puupapu? Koskaan kuullutkaan, mutta onpas hauskan näköinen 🙂
Mummoutumisesta tuli mieleeni, että mä niin rakastan olla 4kymppinen. Jotenkin ei tarvitse enää olla mitään muuta kuin on, rehellisesti olla oma itsensä, eikä aliarvioida ja kyseenalaistaa omaa itseään, niin kuin nuorempana. Ole myös huomannut, että kaikki mitä nuorempana piti hölmönä kukkahattuiluna, on niin siistii! Vapauttavaa!
Just näin Tuija! Saa olla sitä mitä on ja arvostaa myös pieniä ja yksinkertaisia asioita (viherkasvit ja villasukat, noin niin kuin esimerkiksi. Hyvä ruoka ja oma koti). Minäkin kutsuin kasvia sujuvasti pari päivää papupuuksi, kunnes tajusin tarkistaa nimen 😀
Ompa hauskan näköinen! Onko ruukun pinnalla olevat vihreät osat puun juuria? Ja miten ihana mummo-teksti, you rock! <3
Kiitos Syhi! Joo kai, tässä sen näkee, että en ole aito mummo, kun en tiedä mitä ne ovat. Sellaisia pallukoita kuitenin 😀
Sitten kun ollaan oikeasti mummoja niin luvataan olla tosi rock, ja tiedetään melkein kaikesta melkein kaikki! Leivoin äsken sämpylöitä, kuten kunnon mummon kuuluu 😀
Mummot ja mummoilu rules 🙂 Itsekin olen alkanut jopa pitää viherkasveista, hassuu. Kivalta näyttää, tuohan kasvit kuitenkin vähän eloa sisustukseen.
Heitin sua Kerttu höppänällä haasteella. Siinä pitäisi listata kaikki käyttämänsä merkit, kuten hammastahnamerkki jota käyttää tai puhelin jota käyttää jne. Mun blogista löytyy lista.
Hei, höppänät haasteet ovat just hyviä! Minä olen ollut aika surkea näihin vastaamisessa, jospa nyt parantaisin tapani! Kiitos paljon 🙂
Mummoilu rokkaa!!
Ja vitsit sä Kerttu kirjoitat kivasti näitä juttuja! Aina mukava tulla niitä lukemaan 🙂 Ja täytyy sanoa, että kiinnostuin kasvista – wikipedian lohdullisen kommentin vuoksi; Myös minä siis voin kyetä pitämään sen hegissä 😉
Kiitoksia JuttaEmilia! Ostahan sinäkin oma puupapu, voidaan pitää kisa kumpi pitää sen kauemmin hengissä 😉
Luin jostain satunnaisesta blogista ajatuksia kommentoinnista ja kommentteihin vastaamisesta. Vaikka itse en ole tähän blogiin hirveän montaa kertaa kommentoinut (ehkä viisi kertaa kokonaisuudessaan jos sitäkään) haluaisin sanoa että on todella mukavaa kun jaksat vastata kaikkiin kommentteihin, myös sellaisiin joissa ei ole mitään varsinaista asiaa. Se luo lämmintä tunnelmaa, joka on yksi syy siihen miksi seuraan blogiasi. Vaikuttaa siltä että kommentit ovat aidosti tervetulleita, eikä vain teennäisesti haluttuja (kuten ’jätäthän merkin käynnistäsi! -oho en taaskaan ole ehtinyt vastaamaan kommentteihin sorisori’). Ylimielisen tuntuisten kirjoittajien blogit jää mulla jatkossakin lukematta, ja keskityn näihin hyvän mielen blogeihin 🙂
Kiitos Mava! Minulle on tärkeää vuorovaikutus eli kommentteihin vastaaminen. Välillä vanhoihin postauksiin hautautuu kommentteja ja jää vastaamatta, se on vähän sääli. Yleensä vastaan aina sen yhteydessä, kun kirjoitan uuden postauksen. Jos vain millään ehdin. Jokainen menee tyylillään, onneksi blogeja on niin paljon, että kaikille löytyy varmasti mieluista luettavaa 🙂
Täällä on havaittu välillä samoja oireita, mitä ”ei koskaan” pitänyt ostaa, tehdä yms.. On tää vaan mukava ja ihmeellinen ikä 🙂 Mitähän sitä myöhemmin vielä tulee tapahtumaan 🙂
Viisaus ja kokemus se vaan karttuu -älä ole huolissasi 🙂
Auts. Taas tuli pistos, meillä ei ole lokerikko vieläkään paikalla. Terveisiä Tallinnasta. Laukku meni kevyesti pitkin sataman ja hotellin käytäviä, kun sisällä ei ollut yhtä Kerttua. Robbie oli aivan niin ihana kun unelmissa edes kuvittelin. Paljosta jäit vaille.
Mummoutuminen ? Vinkki ! Mene Robbien konserttiin, änkeä kaikkien teinien kanssa lähes eturiville ja vietä siellä mukava 8 tuntinen. Mummoilut lähtivät taivaan tuuliin vaan joukossa kovasti vaan juortui.
t ikiteini
Jos sulla tulee pistos lokerikosta, mä pyörittelen puukkoa haavassa Robbiesta! Se oli varmasti ihan huikea keikka. ja mummoutuminen on vain hyvä juttu! Katsoitko muuten miten nykymummot rokkasi Robbiessa? Luulenpa, että siinä jäi teinit kakkoseksi 😀
Juuri tänään saavuimme samaiselta keikka reissusta. Olihan se huikea konsertti ja Tallinnakin yllätti positiivisesti.
Seuraava haave olisi Adelen keikka….edes Tukholmaan 🙂
Katsos kun mä olin siellä edessä, ei sinne kerenneet muut kuin ne teinit + minä ja mun ystävä. Edessä oli vain alle 20 vuotiaita. Lisäksi mä näin vain ja ainoastaan Robbien :).
Kiva fiilis oli paluussa, kun iso tie oli suljettu ja ihmiset valtavana massana kävelivät kohti keskustaa. Aina välillä joku porukka lauloi. Ihmiset ympärillä hymyilivät ja hyvä olo oli kaikilla.
Konsertin ajan oltiin ystäväni kanssa t-paidat päällä, niin kova hiki tuli pomppiessa ja ihmiset ympärillä hehkuivat lämpöä. Kylmä tuli lähdettiin alueelta pois.
Voithan sä aina silitellä sitä sun lokerikkoa… 🙂
Lennu: lucky you!
lanttuleikkuri: heh, kiiiiitos 😀
Olipa ihana postaus 🙂 Mummot niin rokkaa!!!
http://sweettasteofliving.blogspot.fi/2013/08/mustikoita-mummoja.html