Heippa!
Tässäpä tätä keittiötä, jonka olette nähneet niin monta kertaa ennenkin 🙂 Bloggaamisen alussa on suurta salaisuuksien paljastamisen taikaa; tadaa, tätä ette olekaan ennen nähneet! Ajanmittaan nurkat tulevat pikkuhiljaa tutuksi, kaikille. Mutta sehän omassa kodissa onkin juuri parasta, tutut ja rakkaat nurkat.
Kotoilu on nyt niin trendikästä! Viime viikonlopun keikuin trendien aallon harjalla käynnistämättä autoa kertaakaan. Oikeastaan havahduin asiaan vasta sunnuntaina etsiessäni työkalenteria. Siellä se oli nököttänyt etupenkillä perjantaista lähtien. Meillä kävi useammatkin vieraat, mutta itse sain olla lähtemättä. Se oli ihanaa.
Kotoilu ei ole minulla suuria käsityösaavutuksia tai tuntikausien ruuanlaittomaratoneja. Se ei ole myöskään sohvalla makoilua tai lorvailua. Kotoilu on minulle aktiivista elämää, normaaleja juttuja. Sitä, kun kolmevuotias ei päästä äitiään silmistään ja tahtoo osallistua ihan kaikkeen. Se on kellonvilkuilua kesken nukkekotileikin, ei hitsi että en meinaa malttaa leikkiä sellaista. Se on järjestelyä ja siivoilua. Se on pysähtymistä pieniin kauniisiin hetkiin. Se on läsnäolemista.
En jaksa pipertää pieniä yksityskohtia, en taitella joutsenia kattauksiin. Soittelen vieraille, että toisitteko maitopurkin tullessanne. Teen rehtiä ruokaa ilolla, heittäydyn Afrikan tähtipelin tuoksintaan. Unohdan pyykit koneeseen ja innostun siivoamaan vaatehuonetta, kun pitäisi jo lähteä ulos. Tärkeintä on aika ja yhdessä olo, se että jokaisella on jotain mukavaa. Leivon tytön kanssa mokkapaloja sadatta kertaa vain siksi, että hän rakastaa sen taikinaa.
Ei se elo kotoilua kummallisempaa yleensä ole. Arki ja elämä on niin hektistä, että kaikesta tavallisesta on tullut trendikästä laatuaikaa.
Siitähän tämä bloginikin kertoo; rakkaudesta omaan kotiin. Sen emännästä, joka etsii asioiden kauniit puolet ja rakastaa sopua. Kuukausien vieriessä blogista tulee kaveri, jolle jakaa tietynlaisia juttuja. Sitä jotenkin toivoisi, että oma blogi voisi olla jollekin ”kaveri”, sellainen paikka, jossa voi käydä kuulumiset lukemassa ja tuntemassa pienen hengähdystauon kiireisen päivän keskellä. Saamassa uuden idean tai pyörittelemässä päätään.
Toivottavasti siellä on sellainen kaveri, joka ei hermostu, jos joskus täällä pyörii sama kasetti 😉
Kaunista päivää, ystävät!
28 Kommentit
Kauniisti kirjoitit : )
Sitähän ne parhaat viikonloput usein on, kun ei
tarvitse lähteä kotoa yhtään minnekään. Puuhaillaan
yhdessä perheen kanssa ja välillä jokainen touhuaa
omia juttujaan. Kaikkea riittävästi, mutta ei mitään liikaa : )
Ja tämä oli ihan uusi kasetti, joten ei hätää : ) Mukava on lukea sun mietteitä.
Kivaa viikon jatkoa!
Ps. Pärekori keittiön tasolla on ihana 🙂
Kiitoksia Päivi! Ihana kommentti 🙂
Kaunis on keittiönne! Minä olen myös valitettavan huono leikkimään Barbietalolla… Muutenkin kuulostaa tutulta.
Kiitos Vekarus! Mikähän siinä onkin, että nuo barbi -ja nukketaloleikit eivät ole niitä aikuisten suosikkeja 😉
Teillä on niin ihana koti! 🙂 Toimii hyvänä inspiraattorina tulevaan taloomme. 😉 Ja sulla ihana tapa kirjoittaa! Jatka samaan malliin!!
Suurkiitos eimii! Tsemppiä suunnitteluun, se on ihanaa aikaa 🙂
Tämä onkin kyllä tämmöinen pieni pysähdyshetki 🙂
Kiva kuulla <3
Sun tyyli kirjottaa on aivan ihana:) hienoa!
Kiitos paljon MuistelMia! Tulipas hyvä mieli 🙂
Ihana postaus! 🙂 Keittiö on myös ihana 🙂
Kiitokset Oona <3 Keittiö on ihana, mutta aina aika samanlainen 😀
Kerttu sä oot niin herttainen, että tänne on jo pelkästään sen takia palattava aina uudelleen 🙂 Juuri tuolla reseptilläsi elämä on ihanaa, itse yritän mennä samaan tyyliin.
Kiitos ihanasta kommentista Anne Malia! Mukavaa, jos onnistun levittämään hyvää mieltä. Elämä on ihanaa, kun siitä ei tee turhaan vaikeaa 😉
Kiinnitin huomiota että teillä ei ole saarekkeessa lattialistoja joka on tosi kauniin näköistä! 🙂 Onko teillä saareke asennettu lattian päälle vai lattia saarekkeen ympärille? Meille kerrottiin ettei saareketta voi asentaa lattian päälle lattian elämisen ja rakoilun vuoksi (kyseessä pitkä 3m saareke) mutta mietin että onko tosiaan näin. Osaatko antaa tähän jotain neuvoa, miten voi saarekkeen toteuttaa ilman listoja niin että se tulee kauniisti?
Mintsu; meillä on juuri sama vaihe rakentamisessa meneillään ja tulossa 260cm saareke. Meille tulossa laminaatti ja sanottiin, että saarekkeen voi asentaa laminaatin päälle, mutta aiomme tehdä seuraavasti: keittiökalusteemme seisoo säädettävillä jaloillaan betonin päällä ja laminaatti laitetaan jalkoihin saakka. Kaapistoon tulee myös sokkeli, joka peittää laminaatin rajan alleen/taakseen eli näyttää kuin laminaatti olisi saarekkeen alla. Itse en myöskään halunnut listoja.
Voi kiitos tästä! 🙂 Näin me teemme tai ainakin yritämme 😉 Lattian rakoilusta en haluaisi ottaa riskiä.
Mahtavaa, asia ratkesi ilman minua 🙂
Kaunis valaisin 😉 Tämä blogi on nimenomaan pieni rentoutushetki kauniiden asioiden parissa, jatka samaan malliin! Ja kysymyskin, mistä keittiönne mahtaa olla peräisin ja ovatko nuo kivitasot? Täällä omaa kovasti suunnitellaan.
Kiitoksia, mukava kuulla 🙂 Meidän keittiömme on paikalliselta puusepänverstaalta, samoja kaapinovia on mm. Keittiömaailman mallistossa. Tasot ovat tosiaan kiveä, tosi helppo ja kestätä ratkaisu 🙂 Minulle kivitaso oli yksi keittiösuunnittelun lähtökohta.
Ihana Kerttu! <3 Piipahdan jatkossakin! 🙂
Ihana kuulla, Iisa!
Sinähän sen sanoit! <3 Samasta syystä itsekin bloggaamisen aloitin, että voi toivottavasti tarjota jotakin iloista ja inspiroivaa kera kahvikupposen!
Sitä iloa saan muiden blogeista, joten on mukavaa jos joskus onnistuu samanlaista iloa tarjoamaan muillekin 🙂
Kauniita sanoja 🙂 olen lukenut juttujasi jo pidemmän aikaa, kirjoitat niin kivasti ja sinulla on mukavia juttuja täällä aina. Kiitos mahtavasta blogista! Yritän kommentoida ahkerammin jatkossa 😉
Lämmin kiitos E! Sait hymyn huulille heti aamusta 🙂
Moikka Kerttu! Tiedustelisin onko saareke tehty parketin päälle? Kaunis on 🙂 T. Riikka
Moikka! Nyt en kyllä enää muista, sen verran on aikaa rakentamisesta ja kotikin on jo uusilla omistajilla 🙂