Kesäkukkia ja -fiilistä

Nyt se kesä sitten tuli, aivan ihanaa! Olen viikonlopun aikana lukenut kymmeniä ellei satoja viestejänne Kiireen loppu-postaukseen liittyen. En ole yli viisivuotisen blogiurani aikana koskaan saanut näin paljon palautetta ja tarinoita yhteen viikonloppuun. Olen jokaisen lämmöllä lukenut ja toivottavasti myös kaikkiin vastannut. Kiitos kaikille, tätä on bloggaaminen ja sen vuorovaikutus parhaimmillaan.

Viikonloppuna pyhitin blogiajan viesteihinne vastaamiseen, siksi parin päivän postaustauko takana. Eilen koitti vihdoin se päivä, kun pääsimme mökkitontille talven jälkeen. Menimme isommalla porukalla paikalle ja olin lasten ja Hugo-koiran kanssa perillä noin varttia ennen muita.

Aurinko paistoi kesäisesti, miten onkin sellaiset muistikuvat viime kesältä, että aina oli jotenkin enemmän tai vähemmän märkää ja sateista. Koko paikka näytti auringon hellimänä erilaiselta, toki myös vasta heräilevä luonto vaikutti asiaan. Kun päästin Hugon irti kuljetusboksista, se juoksi mökkitietä edestakaisin kuin nuoruuden vimmassa -meidän kymmenenvuotias papparainen! Sama fiilis taisi olla meillä kaikilla. Kuljin rantaan, jossa vedenpinta oli todella korkealla. Katselin järveä ja kuuntelin lintujen uskomatonta konserttia.

Tänne saisimme mökin rakentaa! Kulkiessa visiot vilisivät silmissä ja samaan aikana myös hommien lista, mutta olo oli pitkästä aikaa levollisen rauhallinen. Hyvä siitä tulee ja asioita tehdään yksi kerrallaan. Tällaisessa projektissa on turha asettaa itselleen liian kireitä aikatauluja, sillä asioiden eteneminen on monen tekijän summa.

Tontilla merkkasimme paikat maastoon mökille ja saunalle. Mittanauhan ja merkkikeppien kanssa hosuessa asiat metri metriltä konkretisoituivat. Enää pari viikkoa ja hommat konkreettisesti alkavat maatöillä! Sitä ennen vielä harvennetaan ja kaadetaan pari puuta. Tai ”pari” puuta, ymmärrätte varmasti.

Sunnuntain sopiva joutilaisuus ja yllättävä lämpöaalto sai minut suuntaamaan kesäkukkaostoksille. Väreiksi valitsin tuttuun tyyliin valkoista ja vihreää, hassua että voin hyvin vetää ylleni värikkään kukkamekon, mutta ympäristössä huomaan olevani usein aika värirajoittunut.

Isoihin ruukkuihin tulee valkoista hortensiaa ja kasvatusaltaiden edessä olevaan penkkiin angervoa. Kävin ostoksilla Plantagenissa, mutta pyörähdys Tokmannilla osoitti, että hortensiat olisivat olleet siellä paljon edullisempia. Toisaalta sain Jyväskylän Plantagenin nuorelta mieheltä niin loistavaa palvelua, että siitä ilosta maksoin muutaman euron enemmän.

Angervoja ostin pari isoa taimea ja neljä pienempää, kärsivällisyys kun ei ole se valttikorttini mitä tulee puutarhanhoitooon(kaan). Hyvin suunniteltu on todellakin vasta puoliksi tehty, sillä kukkaset jäivät vielä istuttamatta. Mutta päivä se on tänäänkin – ja kaunis sellainen!