Meillä oli viikonloppuna hääpäivä, seitsemäs sorttiaan. Tällä kertaa minä olin reissussa ja mies töissä, joten mitään juhlallisuuksia emme päässeet järjestämään. Meille ei ole kyllä syntynytkään sen kummempaa hääpäiväperinnettä, vaikka olen ehdottomasti sitä mieltä, että kaikki syyt juhlaan kannattaisi käyttää hyväksi!
Romanttisesti kaupan kassajonossa ilmoitin, että seuraavaksi mennään ostamaan meille hääpäiväkukat. Olin jo päättänyt, että haluan liljoja. Näistä muuten taas vinkkaan, että liljalajikkeista värililjat ovat niitä, jotka eivät tuoksu. Värililjoja saa nimestään huolimatta myös valkoisina.
Arvoin hetkisen vaaleanpunaisen ja oranssin välillä, mutta jotenkin oranssi on viehättännyt minua viime aikoina erityisesti. Siinä on syksyn energiavärin aineksia. Nyt odottelen nuppujen aukeamista.
Maljakkovalikoimassani oli kirkkaan, korkean ja pyöreän vaasin mentävä aukko. Sokoksen valikoimista ei mieleistä löytynyt, vaikka katselin kaikki hyllyt tarkkaan. Näin siinä usein käy silloin, kun on tarkka mielikuva etsimästään asiasta. Meinaisin jo sijoittaa useamman kympin ”ihan kivaan”, mutta muistin periaatteeni. Kaupasta ulos mielummin tyhjin käsin kuin kompromissin kanssa.
Muutenkin kotiinpaluu on mennyt varsin arkisissa merkeissä. Työt kutsuivat samantien ja kotona odotti liuta hommia. Mutta olen kyllä priorisoinutkin, tyttösen kanssa on pelattu lautapeleja ja päivitetty hänen syysvaatteensa. Tänään kauppareissun yhteydessä hän avasi taas sanaisen arkkunsa ja pyysi korvakoruja: ”äiti pliis, jos saisin korvikset annan sulle puolet mun karkkipäivän karkeista”. Sitä pelattiin siis kovilla panoksilla 😀
Koska olin poissaloloni jälkeen varsin hövelissä mielentilassa, myönnyin parinkymmenen minuutin tehokkaan maanittelun jälkeen. Jos hän olisi ihan varma asiasta ja kestäisi reiítyksen aiheuttaman pienen kivun, olkoon sitten. Viisivuotias vakuutteli olevansa jo iso ja reipas tyttö. Kai se on äidinkin jo uskottava. Ja niin se kävi, hetkeä myöhemmin urhean tytön hymy ylsi timantista timanttiin. Ei kai se niin nöpönuukaa ole, kuka perheestä hääpäivän kunniaksi kartuttaa koruvarastoaan.
Tämän onnellisen tytön kanssa poikkesimme Minimanista hakemaan unohtuneita pesuaineita ja siellähän se minua odotti. Täydellinen pyöreä, kirkas ja korkea maljakko. Hintalappu sai myös minun hymyni korviin ja autoon poistui kuuden euron vaasin uusi omistaja.
Matkalla tyttö lauloi antaumuksella takapenkillä timantit on ikuisiaaa-aa. Hyvä olla kotona.
18 Kommentit
Hyvää hääpäivää! Liljat on ihania, mutta se tuoksu on joskus jopa liian pökerryttävä 🙂 Hyvä tietää, että on olemassa myös tuoksuton liljalajike. Leikkokukat tuovat kyllä aina ihanaa tunnelmaa kotiin.
Kiitos Kaisa! Minulla on käynyt muutaman kerran niin, että liljat joutuvat avauduttuaan tuoksun vuoksi terassille. Siksi olen nykyään tarkka tästä lajikkeesta 🙂
Ensi tilassa Minimaniin siis, multakin puuttuu just tollanen maljakko! 🙂 Onnea hääpäivän johdosta 🙂
Sieltä niitä löytyy!
Meillä 6v otti urheasti korvikset, mutta kun oli aika vaihtaa harkkakorvikset toisiin iski pelko ja paniikki eikä uusia korvikset ikinä saatu korviin. Reiät jatkoivat umpeen.
Oi voi! Meillä on motivaatio niin kova, että en usko noin käyvän. Ja kerroin, että jos reiät pääsevtä umpeen, pitää laittaa uudet reiät. Sitä riskiä neiti tuskin ottaa 😉
Onnea hääpäivän johdosta! Viime kesänä me juhlimme hääpäivää vain ihmettelemällä sitä, miten kaksi onkin nyt kolme. Vauvassa on juhlaa meille joka päiväksi. Juhlamieli, se on tärkein. Kukat maljakossa ja lapselle korvikset kuulostaa juuri hyvältä tavalta juhlia hääpäivää. 🙂
Kiitoksia Heidi! Juuri näin, ihan täydellinen hääpäivä 🙂 Vaikka kiva se on käydä vaikka kahdestaan syömässä tai kokata kotona jotain spesiaalimpaa.
Voi mikä urhea viisivuotias. Saa nähdä uskaltaako meidän viisivuotias vielä kymmeneen vuoteen. Ja tosiaan hyvää seitsemättä hääpäivää, ollaan saman vuoden morsiamia! Timantit tais mennä teillä nyt sille, joka niitä selvästi eniten tarvitsi :).
Eihän niissä korviksissa kiire ole. Ja kun motivaatio on kohdallaan, sen pienen nipistuksen kestää 🙂 Timantit ovat joka tapauksessa oikeassa osoitteessa. Ja riemu tyttären kasvoilla on tietysti parasta!
Ihana hyvälle tuulelle saava kirjoitus 🙂
Kiva kuulla, kiitoksia Sammakkoprinssi!
Oi kiitos liljavinkistä: minuakin häiritsee näiden upeiden kukkien voimakas tuoksu.
Olepa hyvä! Nyt vaan tarkkana ostoksilla, että tulee oikeita versioita.
Ihana tarina 🙂
t. Merja
Voi kiitoksia Merja!
Voi kuinka ihana 5- vuotias. Myöhästyneet Onnittelut! Meillä harvemmin juhlitaan merkkipäiviä, mutta olisihan se ihanaa. Ehkä sitten ensivuonna kun on 20- vuotishääpäivä.
Kiitos paljon Lisa! Todellakin, 20 v on syy suurempaankin juhlaa <3