Tänään on elokuu viimeinen ilta. Jotenkin haikeaa luopua taas yhdestä kesästä. Ajankulu on niin valtavan nopeaa, että ihan hirvittää. Sitä yrittää vain tallentaa sydämensä lokeroihin muistoja tärkeistä hetkistä, juuri niistä joista on helppoa ammentaa voimaa pimeässä ja kylmässä talvessa. Ja toisaalta, miten voi olla iloinen siitä, että on saanut taas kokea tämänkin kesän. Valoisat yöt, linnunlaulun, paljaat varpaat ja itikanpistot. Pitkät illat ystävien seurassa, kikattavan lapsen uudet kokemukset ja hikikarpalot hellepäivän illan lenkillä.
Olen saanut jälleen aarteita vaarin vintiltä. En tiedä kuinka monta vuosikymmentä vanhoja nämä Marimekon tyynyt ovat, mutta monta. Ne ovat jo edesmenneen mummoni ompelemat, rakkaus Marimekkoon on ilmeisesti periytyvää sorttia. Tuntuu niin mukavalta ajatella, että mummoni kädet ovat mittailleet tätä kangasta. Tyynyjä on kolme ja kaikki pääsivät terassia kaunistamaan. Jokainen kankaista olisi sellainen, että en tänä päivänä niitä pakasta valitsisi, jos olisin tyynynpäällisiä ostamassa. Juuri siksi, ne ehkä näyttävätkin niin kivoilta! Jotain erilaista, historian havinaa nykypäivän tvistillä.
Turkoosin kaveriksi sopii vastaväri oranssi. Tyyny on kuin iloinen huutomerkki sohvan nurkassa, joka kutsuu pötkähtämään. Ruskea tyyny se vasta retro onkin. Sympaattinen ja vaatimaton, päätyikin tuonne koriin pohtimaan paikkaansa.
Hei hei kesä ja kiitos! Olit ihan mahtava! Samaan hengenvetoon toivotan tervetulleeksi pitkän ja lämpimän syksyn, värikkäät lehdet, kirpeän aamukasteen ja pikkuhiljaa muuttoon valmistautuvat linnut. Kyllä me kuule syksy sinustakin selvitään, on ennenkin selvitty. Aseina takkatuli, villasukat, teekupit, pihavalot, kynttilät ja tietysti myös ne muistot. Niin eletystä kesästä kuin niistä rakkaista, joista on aika jo jättänyt. Kun saa painaa päänsä perintotyynyyn, se voi olla kuin oman mummon halaus.
Sitä paitsi ennenkin on katsottu vuodenaika lämpömittarista eikä kalenterista 😉
0 Kommentti
Ihanaa kesän viimeistä päivää ja mukavaa syksyä 🙂
Täällä ollaan mukana kanssasi syksyn tuulissa ja tuiskeissa
t.Sanna
Kiva kuulla Sanna! Sateisena tämä syyskuu alkoi ainakin täällä meillä. Mutta ei se mitään, täsmäaseet on olemassa 😉
Voih! Mielelläni pötkähtäisin tuonne oranssin tyynyn seuraksi elokuun viimeistä viikonloppua viettämään 🙂
Tänne vain 🙂
Eriparisuus on just hyvä 🙂 Tuo mukavasti särmää ja kotoisuutta. Olkoon syksy helppo ja aurinkoinen!
Samaa itsekin ajattelin: ei aina tarvitse olla niin viimeisen päälle harkittua 🙂
Vanhat esineet ovat kyllä oikeita aarteita:)! Ja jos vanhan esineen takaa löytyy jokin linkki omaan elämään (esim. juuri isovanhempien vanha esine), niin se kyllä antaa aarteelle vielä lisää arvoa <3
Juuri näin. Tunnearvoa ei voi rahalla korvata!
Raahasin myös oman isoäitini hankkimia Eero Aarnion suunnittelemaia UPO-tuoleja 2 kpl kotiimme loppukesästä. Samoja fiiliksiä ollut, kun on miettinyt esim. että itsekin pidän Aarnion tuotteista ja esim. miksi hankki juuri ne tuolit? Ne muistuttaa olemassaolollaan hänestä, edesmenneestä rakkaasta ihmisestä. Jostain kuulin että syyskuusta olisi tulossa poikkeuksellisin lämmin, toivotaan niin 🙂
Hienoja löytöjä sinullakin! Vanhat asiat kotona tuovat kerroksia ja tarinoita, niistä minä pidän 🙂
Ihania aarteita olet löytänyt! Tuollaset on kai niitä parhaita ja vielä isovanhempien vanhoja!! Ihanaa syyskuun ensimmäistä!! 🙂
Kiitos Ruut! Aika syksyisen sateisena tämä syyskuun eka valkeni, mutta ei se mitään. Mukavaa sunnunaita sinnekin!
Ihastuttavat aarteet! Mielestäni nuo yllättävät väriyhdistelmät ja kuosit tuovat mukavasti tunnelmaa ja kodikkuutta terassille! Ja matto – se on upea! Olen käynyt lähes päivittäin blogissasi puhelimella, silloin kommentointi meinaa jäädä, pitää ryhdistäytyä.
Kiitos Paula! Näissä on tosiaan vähän historian havinaa mukana ja tietysti tärkeimpänä ne muistot!
Tuo metallilankakori on kyllä kehnon hieno! Vähän pidemmälle jos selailen niin saatanpa löytää täältä varmaan lisääkin kuvia siitä…Miusta tuli heti fani. 😀