Etsin juuri omaa blogiani hakusanalla ”podcast” ja ihmettelin, miksi tuttua kirjautumiskenttää ei näy. Tämä ehkä kiteyttää tämän sunnuntain tunnelmat. Takana on heittämällä kevään kiireisin, antoisin ja myös jännittävin viikko ja kuukausi.
Blogissani ei vietetty #hyvänolontoukokuuta, vaikka lupasin. Olisin nimittäin surkein esimerkki ikinä. Kahtena päivänä tällä viikolla lähden aamiaisen jälleen liikkeelle ja syön seuraavan kerran hampurilaisen klo 18-19 välillä illalla. Aivan kamalaa ja kaikkien ohjeiden vastaista, mutta nyt ei ole vain pystynyt parempaan. Liikunnasta ei edes kannata aloittaa.
Tavallaan tiesin, että näin saattaa käydä, olinhan aikaoptimistena luonteena palannut 100 % työaikaan päivätyössäni, aloittanut podcastin, järjestänyt 200 hengen kutsuvierastapahtuman, yrittänyt kirjoittaa blogia ja suunnitella mökkiä sekä tehnyt pari työmatkaa. Sanomattakin selvää, että kaikki tämä pienten lasten ja mieheni vuorotyön ohessa.
Kaiken tämän keskeskeneräisyyden ja tekemisen keskellä uusi motto on löytänyt minut. Minä en en ole sitä ehtinyt tieteenkään etsiä, mutta huomaan sanovani sekä itselleni että läheisilleni hyvin usein:
Asia kerrallaan.
Mikä ihana ajatus! Multitaskingista huolimatta hommat hoituvat asiakokonaisuus kerrallaan. Miksi suotta stressata sitä, mikä tapahtuu illalla, huomenna tai ensi viikolla? Toki tässä elämänmotossa auttaa kummasti vähintään kohtuullinen stressinsietokyky sekä Mauno Koiviston elämänviisaus: jos emme varmuudella tiedä miten käy, olettakaamme että käy hyvin.
Tämä pieninä välikuulumisina täältä, kaikki on oikein hyvin, vaikka blogissa hetkellisesti onkin vähän hiljaisempaa. Ensi viikolla on luvassa muutama päivä lomaa päivätöistä, sillä suuntaan blogityömatkalle Lofooteille ja nauhoitan podcasteja. Hyvä tästä tulee, asia kerrallaan.
Kuvat ovat perjantaisesta #BSFestival17 -tapahtumasta Savutuvan Apajalta. Puitteet siellä ovat ainutlaatuiset ja kunhan saan lisää kuvia, niin toivottavasti pääsen näyttämään lisää kevätjuhliemme kattausta ja somistuksia teillekin. Kiitokset vielä kerran Piialle avusta, hän muun muassa huruutteli satoja metrejä juhlaviiriä kattoon.
Mukavaa ja leppoista sunnuntaita!
hame: Muotikuu
pitsitoppi: Drama
kampaus: Naps Jyväskylä
meikki: Velvet
silmäpussit: omat
12 Kommentit
Hyvänolon Toukokuun alle sopii hyvin myös taito olla soimaamatta itseään tekemättä jääneistä asioista sekä armollisuus itseään kohtaan ❤️?
Olet kyllä ihan oikeassa <3 Ja onneksi tiedän, että tämä on poikkeutilanne.
Toi asia kerrallaan on kyllä hyvä. Joskus kun tulen vapaapäivältä töihin, joku latoo kaikki tapahtuneet asiat heti kättelyssä ns. pöydälle. Silloin sanon usein, että palataan asiaan, kun olen käsittelemässä tai tekemässä kyseistä asiaa. Johan sitä dementiakin sen verran vaivaa, ettei muista mitään jostain asiatulvasta.
Totta, kuka sitä kaikkea muistaa kerralla! Asia kerrallaan pysyy hommat paremmin hanskassakin 😉
Siis ihan asu ja voi vitsi millaisen tapahtuman järkkäsit. Ja niin, päivä kerrallaan on just hyvä <3
Henna
http://www.stoori.fi/pakkomielteita
Kiitos Henna!
En toki yksin järjestänyt, meitä oli neljän hengen ydintiimi ja paljon talkoolaisia ja yhteistyökumppaneita. Kiitos heistä jokaiselle!
Ihana sinä! Ihan alkoi itseäkin melkein hengästyttää 😀 Hyvä motto! Samaa olen itsekin opetellut soveltamaan, kun nykyinen työ on niin hektistä, että ei paljon ehdi miettiä vielä seuraavan päivän juttuja. Vapaa-ajan menot olenkin sitten yrittänyt karsia minimiin. Lofootit kuulostaa hyvältä 🙂 Ps. Ai mitkä silmäpussit?! 🙂
Kiitos Emilia! <3 Välillä hommat kasaantuu, mutta onneksi myös sitten kohta tasoittuu. Kiireessä on pakko tinkiä omasta ajasta. Lofootit tulee kyllä hyvään saumaan, vaikka aika tehoreissu on sekin! Silmäpussit osaa onneksi taitava meikkaaja piilottaa 😀
Hyvä motto! 🙂 Minulla on myös ollut kovin kiireistä tänä keväänä. Työn ja kodin lisäksi on kuoron kanssa keikkailtu ja kaikenlaista muutakin projektia on ollut. Bloggaus on jäänyt vähemmälle kuin olisin halunnut. Mutta kaikkeen ei vain voi revetä. Pääasia että tekee parhaansa. Kun on kovin kiireistä, oppii myös arvostamaan sitä kun löytyy rauhallinen hetki perheen kanssa oleskeluun. 🙂
Juuri näin. Ei voi tehdä kaikkea mahdollista 100 prosenttisesti, vaan pitää priorisoida ja jättää jotain pois. Blogi on minulle rakas, mutta pieni poikani vielä rakkaampi. Kun hän on hereillä, ei äiti voi istua koneella, joten blogiaika on tiukassa. Mutta mikään ei kestä ikuisesti ja itselleen on annettava anteeksi, jos kaikkeen ei voi panostaa koko ajan täysillä.
Sä oot kyllä jotenkin mahtava ja aikaansaava ja suhtaudut itseesi ihanan humoristisesti! Voisit lisätä itsesi tuohon ”inspiroivat naiset”- gatekoriaan 🙂 ei voi kuin ihailla…
Voi kiitos Kaisu <3 Olen tekijätyyppiä ja innostun helposti, niinpä sitä huomaa olevansa aika monessa mukana. Eikä näille omille hommille voi kuin välillä nauraa ;D
Tärkeintä on kuitenkin balanssi <3