Voiko oman asenteen elämään valita?
Kamala kiire!
vs.
Ihanaa, että on töitä.
Ei mitään omaa aikaa, illat menevät taksikuskina lapsia viedessä ja hakiessa.
vs.
Mahtavaa, että lapset ovat innostuneita harrastuksistaan.
Taas mokasin.
vs.
Paljon tekevälle sattuu enemmän myös mokia, mutta toisaalta myös asiat edistyvät vauhdikkaasti.
Lihakset ovat ihan jumissa, sattuu joka paikkaan.
vs.
Upea juttu, että on päässyt urheilemaan.
Herrajestas, kun meillä on likaiset ikkunat!
vs.
Vihdoin paistaa aurinko!
5 Kommentit
Oman asenteessan voi onneksi valita. Vuosien varrella olen keskustellut aiheesta lukemattomia kertoja mieheni kanssa. Oman lapsuuden perheen tyyli puhua asioista on ollut (ja on edelleen) positiivinen.
Miehen perheelle on ominaista puhua hyvinkin negatiiviseen sävyyn kaikesta, mikä on tuntunut jossain määrin raskaalta, kun asiat ovat NIIN huonosti ja ”huonosti” meneviä asioita vielä paisutellaan jossain määrin.
Olen ollut mieheni kanssa 15 vuotta yhdessä ja onnekseni olen huomannut ja mieskin ihan ääneen sanonut, että hän on oppinut positiivisemman asenteen asioihin ja hänestä itseäänkin on alkanut ärsyttämään omien vanhempien tyyli.
Oli myös hauska huomata kun lapset joululomalla leikkivät yhdessä, ja leikin aikana kumpikin tsemppasi vuoron perään toistaan ja totesivat että tuo asia voi olla kyllä hankala, mutta kyllä sinä osaat. 🙂
Hyvä saada aina silloin tällöin muistutus siitä että ajattelutapaansa voi muuttaakin!
Aika vähän siihen kai oikeasti voi vaikuttaa, temperamentti on mikä on. Yrittää voi ja muistutella itselleen. Kuvittelin aina että näihin voisi vaikuttaa mutta oonkin optimisti 😀 , 20 vuotta pessimistin kanssa ja asioista lukeminen on avannut silmät.
Olipa ihanasti kirjoitettu ja niin totta! Välillä toki tulee päiviä kun ei vaan pysty olemaan kovin positiivinen ainakaan koko aikaa, mutta pääsääntöisesti se on minusta juurikin valinta. Tämä valinta helpottaakin eniten ehkä sitä omaa fiilistä. Oikein ihanaa viikon jatkoa sinulle Kerttu!
Ihanaa lukea näin mahtavaa tekstiä ,valituksen sijaan.Itse olen jo aikuisten kahden tyttölapsen äiti,minusta on ihailtavaa lukea teidän nuorten äitien elämästä.Iso KIITOS teille,saatte tämmösen viisikymppisenki pirteämmälle tuulelle monessa mielessä.Teillä on niin hieno ote elämään.