Mukavaa lauantai-iltaa!
Täällä on nyt sellaiset fiilikset, että iso kivi on pudonnut pois sydämeltä ja apina harteilta. Tämän syksyn olen tehnyt päällekkäin kahta työtä ja meno on ollut aikamoista. Katsoin elokuussa kalenteriin ja ympyröin sieltä päivämäärän 9.11.2013. Siinä on vedenjakaja ja tietynlainen päätepiste. Hetki, jolloin saan kalenterin kuriin ja pääsen riivaavasta riittämättömyyden tunteesta. Ja se päivä on tänään.
Eilen työpäivän päätteeksi vietimme uuden työn pikkujouluja, jotka osaltani päättyivät jo ennen iltakahdeksaa. Tänä aamuna aikaisin piti olla tikissä niiden vanhojen töiden merkeissä. Ilmassa on helpotusta ja haikeuttakin. On aina luovuttava jostain, jotta saa uutta tilalle. Vielä hetkinen mennään vanhaa ja uutta työtä yhdistellen, mutta nyt toivottavasti hallitummin.
Tässä matkalla olen yrittänyt pitää huolta omasta henkireiästä eli blogista. Ajan ja valon puute on ehkä näkynyt, mutta into ei ole laantunut. Kiva, että olet vielä siellä. Sisustussormet syyhyävät ja huomenna nappaan aikaa rakkaalle harrastuksellekin. Tavoitteena on luoda makuuhuoneelle talvisempi ilme. Näytän sitten teillekin.
Tänään kävimme jo juhlistamassa pappaa vähän ennakkoon ja nappasin kuvan Hugosta Instagramiin. Tunnelma kuvassa on täydellisen kuvaava tähän olotilaan. Onneksi on vasta lauantai.
Onko ruudun takana joku toinenkin, joka aikoo tänä iltana vähän huokaista? 🙂
0 Kommentti
Onnittelut päätöksistä, vanhan loppumisesta ja uuden alkamisesta! Selkeästi hyvä hetki huokaista. 🙂
Kiitos paljon Irina! Tämä on ihan luonnollinen muutos työelämässä, yksi loppuu ja toinen alkaa. Mutta nämä välivaiheet tuppaavat olla vähän normaalia ruuhkaisempia 🙂
Hyvä päätös. Samaa suunnittelen itsekin. Ei pidäajaa itseään liian ahtaalle. Ainakin itsestä välillä tuntuu, että oma koti ja perhe menee vasemmalla kädellä ja kaikki muu (työ, opiskelu yms..) vie (liian) ison siivun elämästä. Aion tehdä saman ratkaisun pikkuhiljaa – hiljentää – että paukkuja jää niille jotka ovat ne rakkaimmat. <3
Hei SH! Itse asiassa työtunnit eivät tule vähenemään, mutta tekeminen kohdistuu pian kahden fokuksen sijaan yhteen. Jo se rauhoittaa ja tasapainoittaa ajanhallintaa ja arjen suunnittelua 🙂
Kyllä, minäkin. 🙂 Täällä on ollut kaksi päivää tupa täynnä vieraita. Vaikka juhlat ihania onkin, täytyy todeta, että onneksi niitä ei ole ihan joka viikonloppu, eikä kuukausikaan. Nyt voi huokaista! 😀
Vieraat ovat ihania ja tärkeitä, mutta usein pidemmän vierailun jälkeen on tarve vähän huokaista. On siinä isännillä tekemistä, että kaikki viihtyvät ja vatsat pysyvät täysinä 🙂
Just nyt istahdin ja huokaisin, takka tuli, kynttilät, lasi Magnersia ja pari lehteä, jos vähän blogejakin selaisi. Meilläkin juhlittiin tänään jo pappaa ja maha on niin pullollaan, että huhhuh. Ihanaa iltaa sinne! Ottpa tosi ahkera, kun kahta työtä, blogia ja kotia siellä pyörität!
Kuulostaa hyvältä Hanna! Nyt on kieltämättä sellainen hektisempi vaihe ollut, mutta en tiedä ahkeruudesta. Näkisitpä taas vaikka meidän kodinhoitohuoneen… 😉
Oho olipa vähän hutikirjoitusta tuolla aiemmassa :).. juuri tuskailin samaa miehelle, että milloinhan saisin tuon kodarin taltutettua. Mutta eihän aina kaiken tarvitsekaan olla tiptop, senkun muistaisi ja antaisi itselleen pientä sekasortoa anteeksi.
Heh, lohdullista on, että on joku muukin, jolla ei ole lakanat viivotinsuorassa pinossa 😀 Itse muistutan itselleni, että juuri siksi kodarissa on ovi, että sen voi vetää kiinni kun tarpeeksi stressaa 😉
Minun ikäiseltäni on tuo kiireisin lapsiperheen arki jo ohi kauan sitten. Nyt on aikaa tehdä kaikkea mitä haluttaa, tai olla tekemättä. Nautin tästä, mutta toisaalta haikeana myös muistelee niitä aikoja jolloin lapset olivat vielä pieniä ja kaikki oltiin yhdessä. Lasten aikuistumisen jälkeen oli huoli omista vanhemmista ja heidän auttamisestaan; nyt hekin ovat jo poissa. Mutta: vielä on odotettavaa; eläkepäivät runsaan vuoden päästä ja se vapaus sitten! Viisaasti teet Kerttu, kun vähän hellität! Hyvää jatkoa sinulle ja perheellesi.
Jokaisessa elämänvaiheessa on hyvät puolensa ja varmasti aina parhaalta tuntuu juuri se, jota saa elää. Nyt on arki täynnä touhua, mutta kyllä minä nautin. Työtahtia en ole varsinaisesti vähentämässä, mutta fokusoimassa ajankäyttöä ja tekemistä. Ihanaa syksyn jatkoa sinullekin!
näin sinut messuilla tänään ja yllätyin. oletko sinäkin opetusalalla? t. liisu
Hei Liisu! Toimin koulutuksen kehittämistehtävissä ja niissä puitteissa olin messuilla 🙂
Hieno juttu, että hellittää! Ja tuohon sisustamiseen uppoutuminen.. oikein hyvä rentoutumiskeino 🙂
Ai että kun oli kiva pedata ja kaivella sisutustavaroita kesäsäilöstä 🙂 Siinä todellakin ajatukset irtoaa!
Itselläni on jo hetken aikaa ollut hieman väsy olo, mutta onneksi se johtuu tästä meidän rakkauspakkauksesta <3 Kun pitäisi samaan aikaan hoitaa kahta pientä lasta, bloggailla, rakentaa taloa.. Tuntuu, että nyt on hieman liian paljon asioita mietittävänä, mutta eiköhän se kohta ala helpottamaan 🙂
Arvaa vaan, kuinka paljon olet ollut mielessäni! Ja uskon, että välillä on väsynyt olo kahden pikkuisen ja raksaprojektin kanssa. Ihailen asennettasi <3 Kohta se helpottaa ja muista pyytää apua ja pitää huolta itsestäsi.
Minulla kanssa samantyylinen tilanne – viikonloput yritän lepäillä perheen kera ja yritän olla stressaamatta kodin ”seka sorrosta”. Voima halauksia ja mukavaa isänpäivää
Kiitos Sanna! Viikonloppuna tosiaan on hyvä ladata akkuja arkiviikon tarpeisiin. Ihanaa alkavaa viikkoa sinulle 🙂
lepäilty on ja on muuten tehnyt todella hyvää! 🙂
Ihana kuulla! Mukavaa uuden viikon aloitusta 🙂