Viime päivien uutisten valossa kodin merkitys korostuu. Tekee mieli halata rakkaita entistä enemmän, sisustaa kotiin turvallisia pesiä ja sytyttää kynttilöitä hämärtyvään iltaan. Oma koti on maailman paras turvasatama.
Joskus ihmetellään, kuinka jaksan touhuilla kotona sisustellen, siivoillen ja tavaroita siirrellen. Välillä istahdan sohvannurkkaan ja katse viipyy jossain kohdassa tavallista kauemmin, silloin mieheni tietää, että ideoita syntyy. Ideoista monikaan ei päädy toteutukseen tai toteutuman viive voi olla kuukausia tai vuosia. Joskus taas alkaa tapahtumaan samantien, vaikka olisi jo kiire jonnekin tai nukkumaanmenon aika.
Parhaita hetkiä kotona sisustaessa ovat ne, jolloin saa kaikessa rauhassa luoda uusia tunnelmoita ja toimintoja. Usein muutokset ovat hyvin pieniä, eikä niihin liity mitään hankintoja. Tunnen suurta iloa, kun lapset saavat aikaan hyvän leikin uudelleen järjestetyissä huoneissaan tai kylpyhuoneen kaappi muuttuu sotkukasasta kotispa-henkiseksi.
Ilo sisustamisesta herää henkiin silloin, kun asia alkaa toimimaan käytännössä.
Tyttäreni usein kysyy nukkumaan mennessä, jäänkö siivoamaan keittiötä tai touhuamaan jotain. Hänestä tuntuu turvalliselta nukahtaa kodin ääniin. Vaikka kuinka väsyttäisi, laitan ilolla kipot ja kupit astianpesukoneeseen ja keräilen lelut koreihin.
Voin laittaa lapset keskenään omaan pihaan leikkimään.
Olen unohtanut avaimet yöksi oveen.
Naapurit pitävät silmällä kotiamme, kun olemme poissa. Ja sama toimii toisinpäin.
Koti on niin paljon enemmän kuin sisustus. Lopulta se on vain jäävuoren huippu siihen, miltä kotona tuntuu olla. Mikä fiilis tulee, kun työpäivän tai reissun jälkeen avaa kotioven? Mikä on illan viimeinen ajatus ennen nukahtamista?
Kotiin voi aina tulla hyvällä mielellä, myös vieraat ja lasten kaverit. Ei ole aina siistiä tai hienoja tarjoiluita, mutta ihan aina on turvallista.
Se että koti on turvasatama, ei tarkoita sitä, etteikö pitäisi välillä lähteä seilaamaan.
Ja sitten taas tulla kotiin.