Kaupallinen yhteistyö: Attendo
– Onko minun äitini täällä?
Rouvan kysymys hätkähdyttää. Olemme jutelleet hyvän tovin keväästä ja muista kevyistä aiheista, sellaisista joista hetki sitten kohdanneet ihmiset keskustelevat. Hänen katseensa porautuu silmiini, kun en heti saa muodostettua vastausta. -Ei, sinun äitisi ei ole täällä. Tämän oven takana on hoivakodin johtajan huone, vastaan. Nainen katsoo minua ja toistaa sen, mitä juuri sanoin. -Niin tietenkin, hän tokaisee ja jatkaa matkaansa.
Kukaan meistä ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Se on yhtä aikaa vapauttavaa ja pelottavaa. Mielikuvissani olen virkeä mummo, joka vie lapsenlapsia teatteriin. Ehkä olen siihen mennessä löytänyt puutarhainnostuksen tai matkustan ihaniin kohteisiin, jossa ei palella varpaita. Naputtelen tätä yhä blogia hymynkare suupielessä, kukapa uskoisi että takana on jo vuosikymmenten taival. Katselen miestäni, joka harmaantuneenakin yhä jaksaa innostua SM-liigan finaaliotteluista.
On asioita, joiden en usko muuttuvan silloinkaan, kun askel jo hidastuu. Kodin merkitys ei vähene, vaikka ikää tulee lisää, eikä oma sisustusmaku tule radikaalisti muuttumaan.
Entäs jo kunto ei sallikaan omassa kodissa asumista? Entä jos muisti alkaa pätkimään? Muistan lapsuuteni vierailut isomummon luona vanhainkodissa, sillä nimellä sitä silloin kutsuttiin. Aikuisena seurasin mummoni muistin heikkenemistä ja sen seurauksena tullutta pakkosiirtoa pois omasta kodistaan. Hänen kuntonsa romahti vain muutama kuukausi muuton jälkeen. Muistot eivät tunnu hyviltä, vaikka tiedän, että kaikki tehtiin parhaalla mahdollisella tavalla niissä hetkissä. Kuinka tärkeää onkaan, että ihmisellä on oma paikka – koti, jossa saa elämää omannäköistä elämää – vaikka olosuhteet eivät enää soisikaan asumista itsenäisesti.
Sain kutsun tutustumaan Attendon hoivakotiin ja lähdin paikalle uteliain mielin. Luvattiin, että nämä talot eivät ole laitoksia, vaan koteja ja mummoloita. Halusin nähdä, millaista on elämä hoivakodissa ja ennen kaikkea miltä siellä näyttää.
Attendon tilat koostuvat asukkaiden omista huoneista tai huoneistosta sekä yhteisistä tiloista. Tiloissa on kaikin keinoin pyritty unohtamaan laitosmaisuus ja korostetaan viihtyvyyttä. Toki puhtaanapito, esteettömyys ja monet muut seikat luovat raameja tilankäytölle, mutta kodinomaisia valintoja vaalitaan aina kuin mahdollista.
Yksi konkreettinen esimerkki on se, että huonekalut eivät ole erityisiä vanhus- tai hoivakotikalusteita, vaan tavallisia laatuhuonekaluja, joissa on kiinnitetty huomiota esimerkiksi siihen, että tuolissa on helppoa istua ja nousta.
Jokainen saa sisustaa oman huoneistonsa juuri niin kuin haluaa. Kodin sisäänkäynnillä on taulu, jossa on asukkaan lyhyt esittely ja hänelle tärkeät asiat. Näin uusikin henkilökunnan jäsen saa heti vinkit siitä, millainen asukas huoneessa on.
Oli kiva käydä kylässä, kun asukas ylpeänä esitteli omaa kotiaan. On kirjahylly, jossa tärkeimmät teokset ja valokuvissa rakkaimpien kuvat, oma pieni keittiö ja nojatuoli, jossa saa kuunnella klassista musiikkia.
Yhteiset tilat ovat kuin isoja olohuoneita tai kotoisan hotellin loungeja. Siellä vietetään viriketuokioita ja kohdataan muita, silloin kun kaipaa seuraa. Tämä herra koirineen sulatti sydämeni, parhaat kaverit asuvat tietenkin yhdessä.
Palveluasumiseen liittyy varmasti iso nippu sellaisia koukeroita, joista en vielä tiedä mitään. Ajattelisin kuitenkin optimistisesti, että siirtyminen hoivakodin turvalliseen ympäristöön ja virikkeiden ääreen olisi hyvä tehdä ennen kuin tilanne on jo huono. Varmasti tämä on kustannuskysymys, mutta mikä voisi olla tärkeämpää kuin turvalliset senioripäivät?
Jos kunto sallii, voisi kävellä keskustaan kahville tai hurauttaa illalla konserttiin. Illan tullen tarkistetaan, että kaikki ovat palaneet kotiin ja aamulla nautitaan ravitseva aamiainen.
Mummola-konseptin hoivakodit sopivat kodiksi niin omatoimisille, kevyttä apua tarvitseville ikääntyneille kuin tehostettua, ympärivuorokautista hoivaa tarvitseville ikäihmisille. Paikkoja on ympäri Suomea ja kuulema myös sisustuskonseptia kehitetään koko ajan. Ei voi ajatella, että tietyn ikäisillä olisi kollektiivinen sisustusmaku, joten ympäristö pyritään luomaan aika neutraaliksi ja skandinaaviseksi. Kodinomaisuutta luodaan kalustuksen lisäksi esimerkiksi suurilla maisematauluilla, puuviiluseinillä tai tapeteilla.
Vierailu Attendon Mummolassa sai mietteliääksi. Vaikka omien vanhuuspäivien ajatteleminen ei ole ihan ajankohtainen asia, täytyy ajattelua pitää avoinna. Omat vanhemmat kun vanhenevat samaa tahtia kun itsekin. Kun se aika alkaa lähestyä, että täysin itsenäinen asuminen ei ole enää turvallista, on hyvä hahmottaa mitä vaihtoehtoja on.
En tiedä mikä voisi olla parempi vaihtoehto silloin, kun kodinomainen ja turvallinen paikka, jossa saa elää juuri itselleen sopivaa elämää. Harrastaa yhä itselle tärkeitä asioista ja tehdä ympäristöstään juuri niin mieleisen kun haluaa. Voisin kuvitella, että omat huonekalut ovat yksi elämänlaatua nostava tekijä. En minä ainakaan haluaisi asua maalaisromanttisessa ruusulinnassa vanhanakaan. Olisihan se mukavinta hörpätä aamukahvit siinä rakkaassa designnojatuolissa, joka on kulkenut mukana vuosikymmenet.
Attendo Mummoloiden elämää voi seurata Facebookissa ja lisätietoja hoivakodeista ja niiden palveluista löytyy osoitteesta attendo.fi. Viimeisten tätä kirjoitusta roskia silmissä, sillä kävin lukemassa Attendo Mummolan blogista kirjoituksen siitä, kuinka kohdata muistisairas.
”Kiireettömyys luo turvallisuuta. Läsnäololla on hyvin suuri merkitys.” Kohtaaminen käytävällä palaa mieleeni. Onneksi meillä oli aikaa jutella keväästä.
Kuvat ovat Attendo Mummoloista
Jyväskylästä, Mikkelistä ja Kouvolasta.