Klo 03.15 Vauva itkee parisänkymme vieressä olevassa vuoteessaan. Ängen käden pinnasängyn pinnojen välistä ja silittelen poskea rauhallisesti, jotta poika nukahtaisi. Nukahdamme molemmat ja herään tunnin kuluttua käsi puuduksissa jumissa pinnasängyssä.
Klo 05.15 Kuuluu jokeltelua, se on huono merkki. Unisen itkun saa vielä usein taannutettua uneen, mutta virkeä jokeltelu merkitsee päivän alkamista. Rise and shine vaan, ei paljon naurata. Miksi en menen aikaisemmin illalla nukkumaan?
Klo 06.00 Puuroa vauvalle ja kahvia ja ruisleipä itselle, jospa se päivä tästä käynnistyisi. Vauva on selvästi väsynyt ja kiukuttelee, äidillä sama vika.
Klo 07.15 Lapsi menee ensimmäisille päiväunille. Ihanaa, oma rauhallinen aamuhetki! Ei nyt sentään, nyt on aika herättää eskarilainen aamutoimiin.
Klo 8.30 Eskarilainen on eskarissa.
Klo 9.00 Kodinhoitohuone on kiireindikaattorini, joka näyttää hälyyttäviä lukemia. Alan järjestelemään viikon aikana kertyneitä puhtaita ja likaisia pyykkejä, laitan pahvit, sanomalehdet, kierrätyspullot, lasipurkit sun muut kierrätettävät materiaalit eri kasseihin ja kodinhoitohuoneen ovesta autokatokseen odottamaan.
9.30 Poika on painellut pesukoneen nappeja ja lakanapyykki pyöriikin kuudenkympin sijaan kolmessakympissä. Hän saa asennettua lapsilukon päälle ja joudun googlettamaan käyttöohjeet, jotta saan lukituksen pois ja oikeat asetukset takaisin. Vauva ei viihdy sylissä, mutta kun lasken hänet lattialle, hän kiipeää roikkumaan lahkeessa. Aika paljon kitinää, selitän kymmenkuiselle, että kyllä näitä kotihommiakin on joskus tehtävä. Hän näyttää siltä, että ei kiinnosta.
Klo 10.30 Koti alkaa näyttää taas ihmimilliseltä paikalta elää. Mies ottaa pojan ja lähtee hänen kanssaan ulos. Minulla odottaa tammikuun laskujen tekeminen sekä tilinpäätöksen ja veroilmoituksen valmistelut. Inhokkihommia, otan kahvin ja Kismetin tsemppiavuksi. Mikä siinä on, että kun flunssa estää liikunnan, niin sitten herkkuja kuitenkin tekee mieli kaksinverroin?
Klo 11.30 Sisälle tulee punaposkinen ja hyväntuulinen poika, taisi pieni pulkkailu tehdä hyvää. Alan valmistelemaan lounasta ja mies lähtee hakemaan tyttären eskarista.
Klo 12.30 Lähden hoitamaan valokuvauskeikan tulevaa postausta varten. Kotimatkalla mietin, miten mahtaviin tyyppeihin ja mielenkiintoisiin keskusteluihin tämä blogi on minua vienytkään.
Klo 15.00 Taas kotona ja näen hetkeni koittaneen ja suuntaan torkuille vauvan kanssa. Päiväunet eivät sovi minulle, mutta joskus ei muu auta. Lähes tunnin unien jälken olen aivan töttöröö. Otan tyttären matkaan ja lähdemme lenkille Hugon kanssa, jotta saan taas silmäni auki.
17.00 Päivällistä koko porukalle, tarjolle arkiklassikko eli pasta bolognese.
17.30 Mies lähtee viemään tyttöä harrastukseen ja jään kotiin vauvan kanssa. En edes yritän tehdä mitään kotihommia, vaan istun lattialla leikkimässä pojan kanssa ja lähetän pari What´s up-viestiä siskolle Osloon ja Melinalle. Pikkutyyppi pudottaa palikoita laatikkoon, hihkuu heitellessäni palloa hänelle ja työntää Everyday Designin tarjoiluvaunua kuin ralliautoa ympäri olohuonetta. Voi seinät ja kulmat, olette kovalla koetuksella!
Klo 18.30 Saan idean tehdä pannukakkua iltapalalle ja googletan reseptiä. Päätän kokeilla Helsingin sanomien sivuilta löytyvää uutta ohjetta. Vauvaa ei huvittaisi olla enää lattialla, eikä leipominen onnistu yhdellä kädellä. Niinpä laitan hänelle viiden minuutin jakson Ukia ja saan sekoitettua ainekset ilman huutokonsettia.
19.00 Vauvalle iltapuuroa ja iltapesut.
19.30 Tytär tulee harkoista ja pannari uunista. Maistamme palaset mansikka-vadelmahillon kanssa ja ai että kun on hyvää! Suosittelen! Siivoilen keittiötä ja lattialle päivän ainana levittäytyneitä leluja. Onhan se kiva, että lapsiperheessä on siistiä edes yöllä 😉
20.00 Vauva alkaa olla valmis yöunille. Imetän hänet ja mies menee nukuttamaan, hän kun luulee että poika nukkuu silloin paremmin. Heh, kaikki keinot on otettava käyttöön. Välillä yö menee mainiosti ja välillä taas heräillään sen kymmenen kertaa. Olen aina sanonut, että vauvat ovat epäluotettavaa sakkia, koskaan ei tiedä miten käy.
20.15 Tyttären iltapesut, iltasatu ja laulu. Rutiinit toistuvat joka ilta samalla tavalla, eikä uni tule jos kaavasta poiketaan.
20.45 Kuulostelen taloa, ihanan hiljaista. Mies menee iltapalalle ja itse istahdan koneelle. Luonnoksissa on monta postausaihetta, mutta päätän kirjoittaa ihan tavallisesta arjesta. Tämä päivä on ollut siinä mielessä leppoisa, että miehellä on ollut vapaata. Pian edessä on taas pitkiä päiviä lasten kanssa kolmestaan ja organisointi- ja delegointitaitoja saa käyttää.
21.15 Mietin, olihan tämä nyt sitten yhtään hyvä postausidea, ketä kiinnostaa päiväunet ja puuron keitot? Olen kuitenkin jo hyvässä vauhdissa, enkä viitsisi millään aloittaa alusta. Fiiliksellä mennään taas niin kuin niin monet kerrat tässä blogissa.
21.45 Tulee mieleen, että tuo kuvissa näkyvä tarjoiluvati olisi ollut hyvä saada jotenkin luontevalla tavalla tekstiin mukaan. Sain sen Habitatin yhteistyöstä, mutta se ei näkynyt makuuhuoneen stailauspostauksessa. Enää ei oikein säteile, ehkä vain laitan linkin verkkokauppaan.
21.50 Valmista. Oikoluen tekstin läpi ja mietin, mikä voisi olla hyvä otsikko. Koska postaukseen valikoitui jo viikonloppuna otetut päiväkahvikuvat, päätän nimetä tämän Arjen pullamuruiksi. Aika tavallista, eikä mitenkään erityisen hehkeää. Mutta ei se pulla ja tuore kahvi ole huono yhdistelmä, varsinkin jos seura on hyvää.
22.00 Julkaisen tekstin ja linkitän sen Facebookiin. Selaan muutaman lempiblogin läpi ja surffaan matkailusivuilla. Matkakuume on kovassa nousussa. Päätän mennä ajoissa nukkumaan.
23.15 Ei helkkari, miten mä oon vieläkin hereillä….!