Jos meillä ei olisi tauluja seinillä, koti tuntuisi alastomalta. Sana ”taide” kuulostaa helposti hienostelevalta ja kalliilta, kuin joidenkin pienten piirien yksinoikeudelta. Sisustusblogeissa suositaan paljon printtejä ja julisteita, jotka sujautetaan kaupan valmiskehyksiin. Siellä ne mallinaiset tuijottavat seinillä intensiivisine katseineen tai yksinkertaiset kirjainprintit toistavat samaa tarinaa. Toisaalta, eivät hittiprintit ole mikään pahe, vaan vaihtelunhaluiselle sisustajalle hyvä tapa sisustaa kotia. Ja totta on, että usein taide on arvokasta, mutta se ei tarkoita, että se olisi aina kallista. Intohimoiset sisustajat ovat valmiita panostamaan designhuonekaluihin, mutta jääkö taide sivurooliin suomalaisten kotien sisustamisessa?
Lapsuudessani olen kulkenut 11 vuotta kuvataidekoulussa taiteen perusopetuksessa, vaikka en todellakaan ole mikään lahjakkuus. Äidilläni on tekeleitäni edelleen seinällä kehystettyinä ja niitä on varmaan vintit ja laatikot pullollaan. Kauhulla odotan, milloin hän kyllästyy säilömään niitä ja tuo ”kokoelman” meille. En olen aktiivinen käsillätekijä, enkä taidenäyttelyiden suurkuluttaja. Kiasman nykytaidekin sujahtaa yleensä ohi hilseen korkealta ja kovaa. Niiltä vuosilta jäi kuitenkin arvostus taidetta ja taiteilijoita kohtaan sekä jonkinlainen pieni käsitys siitä, millaisia työprosesseja teoksen takana on.
Kun aikoinaan valmistuin, päätin että ensimmäisellä kuukausipalkallani haluan ostaa jotain kestävää. Ja niin päätin ostaa taulun, kuvataiteilija Riitta Uusitalon orkidea-aiheisen kukkapuupiirroksen. Se on suuri ja värikäs, ei ehkä enää niin tunnistettavasti tyyliseni, mutta sillä on minulle tunnearvoa. Sillä on tarina. Kun muutimme tähän kotiin, halusin uniikin teoksen olohuoneen seinälle. Taulu, tarina ja taiteilija -postauksessa kerroin, millaisin ajatuksin kuvataitelija Minja Revonkorpi lähti tilaustyötä toteuttamaan. Uskon, että taulu tulee olemaan meillä aina. Vaikka koti vaihtuisikin, taide seuraa perässä. Nyt olohuonetta koristaa myös Galleria Beckerin taidelainaamosta oleva taitelija Jaakko Valon teos; taulu jota en taida raaskia palauttaa.
Avotakan päätoimittaja Kari-Otso Nevaluoma sanoi viime kesän Asuntomessuihin liittyneessä haastattelussa, että taideteoksia ei kannata valita sen perusteella, mikä sopii kodin arkkitehtuuriin tai muuhun sisustukseen. Hänen mukaansa silloin taiteelta tavallaan riistetään sen arvo ja mahdollisuus tehdä vaikutus, jos se sekoittuu liikaa tapettiin tai mattoon tai valinta on muuten tehty selkeästi vain sisustuksen ehdoilla. Tärkein kriteeri tulisi olla se, mitä itse saa irti teoksesta.
Olen täsmälleen samaa mieltä, mutta silti olen todella nössö valitsemaan taidetta. Kun vaihtoehtoja on satoja ja tuhansia, en osaa heittäytyä vain tunteen vietäväksi, vaan yritän löytää aikaa ja katsetta kestävää vaihtoehtoa. Vieraillessani Helsingin Kivipainossa ennen joulua, sain mahdollisuuden valita teoksen kotiimme. Ihailin taidokkaita litografiatöitä ja koin suurta mahdottomuutta tehdä päätöstä eri töiden välillä. Kun taidegraafikko Kaisu Sirviö kertoi teoksistaan, pysähdyin mustavalkoisen Puun tarinan äärelle. Puun oksat kurkottavat taivaaseen ja valuvat kohti maata, juuret tiukasti paikoillaan rungon painosta huolimatta. Oksilla istuu lintuja, turvassa ja samaan aikaan vapaana. Tiesin, että siinä on meidän taulumme.
Kun samaan aikaan ihailin Matti Hintikan abstraktia litografiateosta, Kaisu päätti yllättää ja antoi senkin minulle. Se päätyi meillä keittiön seinälle kahden niin nähdyn huonekalun eli String-hyllyn ja Ikean lipaston kaveriksi. Taulu tuo tilaan mielenkiintoa ja mielestäni se myös istuu sisustukseen ja kodin tyyliin aukottomasti.
Minulle taide kotona tuo persoonallisuutta sisustukseen. Toki iloitsen myös siitä, että teosten arvo todennäköisti säilyy tai jopa kasvaa. Kaksi uutta litografiatyötä käsissäni aloin pohtimaan niiden kehystyttämistä. Mielessäni oli muutama kysymys: Mikä on oleellisin ero kaupan kehysten ja ammattilaisen tekemän kehystyksen välillä? Miksi ja milloin kannattaa panostaa kehystämiseen ammattilaisella? Mikä kehystämisessä maksaa? Mitä asioita pitää huomioida, kun hän valitsee teokselle kehystä? Päätin kysyä ammattilaiselta, joten kehystyksen merkityksestä osana sisustusta sekä taulujen ripustusvinkkejä on tulossa pian omassa postauksessaan.
Mikä on sinun suhteesi taiteeseen osana sisustusta? Löytyykö kotoasi taidetta, suositko edullisia printtejä vai puhtaita seiniä?
30 Kommentit
Meillä taide on löytänyt tiensä kotimme seinille mieheni taitelijauran myötä. Uusia tauluja valmistuu usein ja osa on seinällä kodissamme vain jonkun aikaa, kunnes ne löytävät uuden kodin itselleen. Taiteessa kodin seinillä saa olla väriä ja niiden pitääkin olla katseen kiinnittäjiä, teoksia jotka puhaltavat sielun kotiin. Mieheni tauluja voi muuten käydä ihastelemassa täällä: http://www.heikkisivonen.com
Vau, miehesi on todella lahjakas! Jäin vain selailemaan hänen sivujaan ja maalauksiaan!
Olin ennen aika innostunut printeistä, mutta omalla tavallaan ne ovat aika kertakäyttöisiä – niitä tulee ja menee. Olen alkanutkin tekemään printtini itse, joskus täysin omalla idella, joskus lainatulla. Niin kauan kun tulevat omaan käyttöön, en näe siinäkään mitään pahaa. 🙂
Vähän olen maalannutkin, mutta pitäisi siinä kehittyä vielä paljon!
Teillä on kyllä kaunista taidetta esillä ja hienosti olet osannut valita teoksia, jotka miellyttävät silmää ja joissa kuitenkin on itsellesi syvempikin merkitys – ei pelkkää sisustuksen taustakohinaa siis!
Tuo onkin kiva, jos osaa itse tehdä, saa ainakin taatusti uniikkeja tauluja! Ja kiitos kauniista sanoista, olen iloinen jokaisesta meidän taulusta 🙂
Voisin jaaritella taiteen merkityksestä kodeissa, niin ettei kukaan sitä jaksaisi lukea, mutta totean vain, että olen täsmälleen samaan mieltä Nevaluoman kanssa. En halua kotiini sisutustaidetta, vaan töitä jotka oikeasti puhuttelevat minua jollain lailla. Täysin kodin sisustuksen ehdoilla valitusta taiteesta jää päälle liimattu olo. Kenelle se on valittu? Vieraille? Meillä taulut saavatkin puhua täysin omaa kieltänsä, sisustuksesta viis. Julisteita tai postereita meillä on vain muutama. Yhdyn Minnan mielipiteeseen, että ne ovat jotenkin kertakäyttöisiä, eivätkä kerro minusta mitään. mIelummin vaikka maalaan tai valokuvaan itse tauluni.
Hauska episodi blogissani tapahtui muuten kerran, kun postauksessa esittelin taulun, jonka olimme valinneet meille taidelainaamosta. Sinä päivänä blogini menetti usean lukijan 🙂 Kertooko se enemmän minusta vai niistä lukijoistani, mene ja tiedä!
Hei Tuija, todella mielenkiintoista! Tässä olisi sinulle oiva postausaihe! Olisi todella kiinnostavaa lukea ajatuksiasi taiteesta osana sisustusta ja ehkä jotain analyysia tuosta lukijoiden menettämis-casesta. Ehkä taide onnistui tehtävässään ja herätti ajatuksia ja tunteita! 😉
:d Luin äsken eilen kiireessä kirjoitetun kommenttini ja voi jessus miltä besseswisseriltä kuulostan 😀 En osaa näemmä yhtään pehmentää sanomisiani, mutta joo, pointtini taisi tulla selväksi. Olen joskus aiemmin postannutkin taiteesta monta kertaa, nyt viime aikoina pitkät kirjoitukset ovat jääneet kokonaan. Aika ei vain riitä ja enkä motivaationkin puute ajoittain vaivaa.
Mukavaa talven jatkoa sinulle Kerttu 🙂
Taidetta on kotimme seinillä myös! Keräilemme puuaiheista taidetta, joten tämä postauksesi kolahti :). Tosin kehyksiin kiinnitin ekana huomiota, ehkä hieman liian pelkistettyä ja kliinistä omaan makuuni. Tulee mieleen ikean valmiit posterit :). Joku väri esim kehyksissä voisi tuoda teosta paremmin esille.
Hei Adeelia! Kehykset on laitettu kehystämössä ja tarkoituksella halusin valkoiset, kerron niistä lisää siinä kehyspostauksessa 🙂 Tuo puu-litografia on minusta todella kaunis, en ihmettele että olette ihastuneet teemaan enemmänkin!
Hei
Mielestäni molemmat esittelemäsi taulut ovat mielenkiintoisia, sellaisia, jotka voisin itsekin valita. Taulu voi tietenkin puhua omaa kieltään, mutta eihän se haitaksi ole jos se sopii hyvin myös sisustukseen. Arvotyöt, joita nuokin molemmat ovat, kehystyttäisin ilman muuta ammattilaisella. Siten saa juuri oikein mitoitetut paspat ja kehykset ja työ on eniten edukseen.
Olen taiteen suurkuluttaja jos niin voi sanoa. Käyn usein kaikenlaisissa taidenäyttelyissä ja
pikkuhiljaa on löytynyt myös itseä eniten miellyttävä tyyli. Meillä on osa arvotaidetta ja osa halvempaa, mutta ei printtejä. Ne eivät niinkään miellytä, mutta niille sopivia koteja kyllä löytyy. Olen myös tilannut ammattilaiselta pelkät kehykset ja paspan ja sommitellut niihin omia ”taideteoksia”.
Olen kanssasi samaa mieltä, että koti kaipaa taidetta ollakseen viimeistelty.
Odotan innolla tulevia taiteeseen liittyviä postauksia. Tämä on mielenkiintoinen aihe.
Kiitos Raili ja mukava kuulla! Nämä työt ovat kehystetty ammattilaisella, kerron niistä lisää siinä seuraavassa taidetta käsittelevässä postauksessa 🙂 Uskoisin, että kunhan ruuhkavuodet helpottavat, minutkin bongaa yhä useammin taidenäyttelyistä.
Meillä on kyllä taidetta ihan oikeina tauluina, mutta se ei ole päässyt vielä seinille kun ollaan vasta hiljan muutettu ( vuosi sitten). 😉 Jos sitä vähitellen kunnostautuisi myös tässä asiassa. Se kertoo paljon ihmisistä ja talon asukkaista mitä seinille on ripustettu.
Löysin juuri kirjastosta kirjan missä kerrotaan ja opastetaan taideasioissa. Vielä en ole kerinnyt lukea. Kiinnostava aihe mistä haluan kuulla lisää.
Tiedän tuon tunteen, kun uuden kodin seiniä ei raaskisi reiíttää. Mutta kun pari taulua saa paikoilleen, se menee ohi 🙂 Mikä kirja sinulla on lainassa? Minullakin on yksi kesken, sen nimo on Koti + taide.
No juurikin se sama. 😉 En eilen muistanut kirjan nimeä.
Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta!
Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Taide tekee kodista persoonallisen ja kodin isolla koolla. Minä olin jo vuosia metsästänyt meille sopivaa taulua. En oikein kuitenkaan tiennyt mitä etsin kunnes sattumalta törmäsin täydelliseen teokseen. Viime viikolla meille sitten kotiutui jyväskyläläisen graafikon Kirsi Neuvosen teos Lumi Haltijattaret-sarjasta. Joskus asioilla on vain tapana loksahtaa kohdalleen ja niin tapahtui meille tuon teoksen myötä. Se on kuin kotiimme tehty, värit osuvat täydellisesti ja se ikäänkuin sitoo olohuoneen ja ruokailutilan muun sisustuksen yhteen. ”Maagisen” teoksesta tekee vielä se, että meidän silmäterämme on neljävuotias Lumi-tyttö. <3
Oi ihanaa, tällaista taiteen ostamisen pitäisi ollakin! Ja varmasti taulu tulee seuraamaan teitä loppuelämänne 🙂 Kirsi Neuvosen työt ovat upeita ja voin vain kuvitella, miten työ viimeistelee sisustustuksen!
Uskon itse niin, että monet pitävät kyllä taiteesta ja sitä arvostetaan, mutta aidon taiteen hankkimisessa on omat kynnyksensä. Taidetta voidaan pitää kalliina, voi olla vaikeuksia löytää omaa tyyliään ja joskus myös sopivaa kokoa tiettyyn tilaan.
Meilläkin on printtejä, toisinaan omia tuunauksia ja toisinaan lasten tekemiä. Itse olen törmännyt siihen, että olen ”sen täydellisen taidetyön etsijä”. Ikäänkuin niin kauan pidän seinällä vaikka sitä printtiä tai valokuvasuurennosta kunnes löydän sen just oikean napakympin. Oikeasti pitäisi vain heittäytyä ja päättää valita itseään miellyttävä taideteos ja tuoda se tilaan.
Mutta ehdotomasti aito taide on positiivinen asia ja hienoa että postasit aiheesta 🙂
Taiteella on vähän sellainen ”vaikea ja kallis”-leima. Onneksi taidetta voi ostaa myös edullisetsi ja taidelainaamot mahdollistavat taiteesta nauttimisen pienin kustannuksin ja sopii myös niille, joiden mieli muuttuu usein. Ja ehkä tässäkin pätee se, että mitä enemmän kiertelisi ja katselisi, sen enemmän taide toisi iloa ja inspiroisi. Siinä sivussa voisi löytyä sitten ne oikeat työt sinne omaankin kotiin 🙂
Olen itsekin kuvataiteilija, joten tuntuu todella hienolta, että tätä aihetta nostetaan esiin 🙂
Minulla on varastot pullollaan itse tekemiäni maalauksia, jotka ovat täynnä omia muistojani ja tunteitani. En niitä halua kuitenkaan yleensä omille seinilleni laittaa, koska en halua päivittäin muistella asioita, jotka maalauksiin liittyvät, vaikka ne olisivat positiivisiakin. Mielelläni myisin omia teoksiani niille, joita ne myös puhuttelevat, ja ostaisin muilta taiteilijoilta minua koskettavia teoksia tilalle.
Se on kyllä minullekin tärkeää, että taiteen kuuluu puhutella, että taideteos kotiin valitaan sen perusteella, mikä tuntuu hyvältä ja koskettaa. Vaikka toisaalta, jos joku haluaa valita kotiinsa teoksen vaikka sisustuksen värien perusteella, on se mielestäni ihan yhtä hyvä perustelu valita taidetta kotiin 🙂 Pääasia, että taide edistää viihtyvyyttä ja hyvää oloa. Taiteen pitäisi kuitenkin olla ihan arkinen ja jokaisen kiinnostuneen saatavilla oleva asia.
Aivan ihania vesiväritöitä blogistasi löytyy. Varsinkin Kivi-tuikut tuli heti lemppariksi.
Kyllä, samaa mieltä! Kukaan ei voi ulkopuolelta sanoa, millaista taidetta kenenkin pitäisi hankkia ja millä kriteereillä. Visuaalinen syy on ihan yhtä hyvä syy kuin tunne tai tarina. Silloinhan taide tuo iloa, kun se viehättää visuaalisesti. Ja se on jo oiva syy kiinnittää taulu seinään 🙂
Heh, minä se taas mietin, että mitä se Lanttuleikkuri vitsailee, mutta viittasitkin Kaisan upeisiin töihin 😀
Meiltä löytyy seiniltä kaikkea mikä on meille tärkeää. Isäni on maalannut tauluja ja niitä meillä on peräti 3 kpl, kaikissa on iso pala minun elämääni, viimeinen on tilaustyö ja en tietenkään voi luopua niistä ikinä. Onneksi ei tarvitsekaan.
Muutenkin kotimme ei ole ns kuvauskelpoinen, yhtä seinää hallitsee iso ryijy, jonka mieheni edesmennyt eno on tehnyt ja kuuluu taatusti monen inhokkeihin. Meidät on taas vihitty ryijyn päällä ja tämänkin vuoksi on ehdoton kodin ikuinen asukas.
Olohuoneessa on myös kuva Sydneystä, joka on kehystetty liikkeessä, juliste kun on lähes metrin leveä ja vain n 30 cm korkea, valmiskehyksiä kun ei niissä koossa löydy. Olemme käyneet Sydneyssä 2 kertaa ja kummatkin ovat olleet ihan mielettömiä matkoja, vaikka kaikki matkat ovat olleet hyviä, ne nousivat kaikkien matkojen kärkeen yhdessä häämatkan kanssa.
Lapseni rakastaa aakkosia, hän on laulanut niitä vuosikausia ja harjoittelee niitä mielellään eskarissa vaikka muuten ei kynällä tykkää tehdä mitään muuta. Joten kiitokseksi ahkerasta treenauksesta hän sai Ikeasta Aakkostaulun, todella ison joka hallitsee osaltaan olohuoneen seinää ryijyn kanssa .
Kyllä, ei mitenkään sisustusbloggaajan koti, mutta se että jokainen taulu, joka koristaa seinää on merkityksellinen, ei sekään pöllömpi juttu ole.
Jos sinulla olisi sisustusblogi, silloihan sinulla olisi sisustusbloggaajan koti. Ei ole mitään määritelmää, miltä sisustusbloggaajan kodin tulisi näyttää 😉 Ihana juttu, että teidän taulut ovat teille tärkeitä ja tuovat muistoja!
Jokin printtitaulu saattaa jollekin olla hyvinkin merkityksellinen, ei taulun arvo ratkaise sitä millainen tunnelataus siihen tulee. Pelkästään kodin kuvia katselemalla ei voi tietää millä perusteella taulut on seinälle valittu, eivätkä kaikki halua syvempiä perusteluita muille avata. Toisaalta minusta siinäkään ei ole mitään pahaa, että haluaa jotain kaunista seinälle vain sen kauneuden takia. Jos se rentouttaa ja tuo asukkaalle hyvää mieltä, siinä on merkitystä jo tarpeeksi.
Tietysti taiteilijan tyttärenä (ja muutenkin) olen sitä mieltä, että taiteeseen kannattaa panostaa, mutta en pidä siitä että siitä pitäisi tehdä liian ”vaikeaa”.
Tottakai printtikin voi olla merkityksellinen! Mielestäni kommentiboksissa onkin ollut tosi hyvää keskustelua siitä, miten monilla eri tavoilla taulut voi tuoda iloa. Mutta onko se ”massaprintti” taidetta sen varsinaisessa merkityksessä? Mielestäni esine, huonekalu tai taulu lunastaa hyvinkin paikkansa vain sillä, että se viehättää visuaalisesi, sillä silloin se tuo asukkailleen iloa.
Minusta olisikin huippua, että taiteesta tulisi kansainomaisempaa. Että ehkä sen massaprintin sijaan löytyisi joku ihan omanlainen juttu, joka voisi tuoda kotiin tullessaan muutakin kuin ”kivan kuvan”.
Muistan hyvin, kuinka ensimmäistä isoa taulua ostaessa arvelutti, että jaksaako sitä katsella vuodesta toiseen. Onneksi ostimme sen taidelainaamosta, joten sitä sai sovittaa kotiin ennen varsinaista ostopäätöstä. Ihana taidelainaamon täti myös sanoi, että hän itse vaihtelee seinillä olevia tauluja ja osa lepää välillä varastossa 🙂 Minulle on ollut aina itsestäänselvää, että haluan seinille aitoa taidetta, vaikka seassa olisi myös jokunen juliste. Sisustuskuvia katsellessa suomalaiskodit erottuvat usein joukosta juuri taiteen puutteen vuoksi, vaikka muuhun sisustukseen olisi panostettu ihan kunnolla…
Saanko kysyä, mikä on tuo harmaan sävy seinällä? Se näyttää kuvassa aivan tavattoman kauniilta ja oikeasti harmaalta.
Niin että kysyä saa ainakin!
Hei!
Anteeksi, kysymys oli unohtunut tänne vanhaan postaukseen. Täältä löytyy lisätietoa sävystä: https://www.idealista.fi/modernistikodikas/2013/11/08/taydellinen-harmaa-savykoodi/