Vappuna skoolasimme yhdelle isolle etapille mökinrakennusprojektissa, sillä saimme rakennusluvan! Jotenkin tämä byrokratian rattaiden pyörähdys taas konkretisoi asiaa ja toi sen lähemmäksi toteutumista. Pakko tunnustaa, että viimeiset viikot ovat tuntuneet myös pikkuisen epätoivoisilta; osaammeko, ehdimmekö ja herrajestas, mitä tästä tulee!
Epätoivon ja -uskon hetkiin ei ole mitään erityistä syytä. Kun asiat alkavat olla erittäin lähellä sitä pistettä, että ne siirtyvät paperilta todellisuuteen, konkretisoituu myös todella moni käytännön asia. Varsinaisen rakentamisen ja budjetin lisäksi mielessä on liuta kysymyksiä; mistä huussi, kuka ajaa hiekkaa rantaan, entäs laituri, kuinka iso terassi, millä aineella hirsi pitää käsitellä ja milloin, pidetäänkö maalaustalkoot… Kaiken kukkuraksi olemme kaksi viikkoa pois Suomesta juuri silloin, kun raksalla pitäisi eniten tapahtua. Hullua, sanon minä, mutta lennot ja kaikki varattiin jo aikaa sitten. Sanokaa joku, että nämä tunteet kuuluvat olennaisena osana rakennusprosessiin.
En ole kuitenkaan herkästi stressaantuvaa sorttia ja uskon kyllä, että asiat järjestyvät tavalla tai toisella. Kyllä meille mökki saadaan ja se, valmistuuko se heinä-, elo- vai syyskuussa ei ole lopulta ison kuvan kannalta mitään merkitystä. Juhannus vietetään joka tapauksessa jo mestoilla, sillä NEW SAUNA tulee valmiina paikoilleen kesäkuussa. Tällä hetkellä päätös tilata valmis sauna tuntuu niin niin oikealta.
Rakennuslupa on ja tästä se lähtee. Toukokuu, #modernistikodikasmökki ja raksakesä 2018!
(Kuva on viime marraskuulta. Tuosta pisteestä siis jatketaan hommia. )