Rakenneultrapäivä

Joskus kesällä sitä ajatteli, että tähän päivään on ikuisuus aikaa. Kun helle helli, puut olivat vihreitä ja lomapäivät soljuivat kepeästi, lokakuun loppu tuntui kaukaiselta. Vaikka harvemmin sitä odottaa näitä loppusyksyn päiviä, tänä vuonna siihen oli erityisen hyvä syy. Meillä oli tänään rakenneultraäänitutkimus.

Päätin jo alkuraskaudesta, että en stressaa tai murehdi ennakkoon. Parasta mitä voin tehdä, on pitää itseni tyynenä ja se onnistuu parhaiten ilman mieleen hiipiviä kurjia skenaarioita. Päätökseni on pitänyt ja olen voinut sekä henkisesti että fyysisesti hyvin. Blogini ei ole päiväkirjani, paitsi tietysti sisustusasioissa. Mutta olen pitänyt tärkeänä, että vaikka kaikkia kuulumisiani en täällä kerrokaan, blogi kuitenkin heijastelee elämääni ja persoonaani. Ja tämä tärkeä päivä ansaitsee tulla täällä mainituksi 🙂

Ei ollut vaikeaa hymyillä kilpaa syysauringon kanssa, sillä vauvalla on kaikki niin hyvin, kun tässä vaiheessa vain voi olla. Rakenneultra -tai mikään muukaan tutkimus ei aukottomasti pysty kertomaan syntymättömän lapsen terveydentilasta, mutta se antaa vanhemmille lisätietoa pikkuisesta. Odotus on vasta hieman yli puolen välin, mutta rakkaus tuota pientä ihmistä kohtaan on jo valtavaa. Hän on niin tervetullut! Ja se sukupuolikin selvisi ja tälläkin kertaa äidin ennakkoaavistukset pitivät paikkansa… 😉