Elokuun kolmas jo, haikeaa. Mies lähti töihin seitsemän viikon loman jälkeen, tytär ensi viikolla kouluun ja minä töihin. A-P-U-A. Onneksi oma päivätöihin paluu tapahtuu hyvin kevyesti laskeutuen ja perheen pienimmän päivähoito (sekin osa-aikaisena) odottaa vasta marraskuussa. Mutta silti, luvassa on suurten muutosten syksy.
*
*
Ilmassa on selvästi jo loppukesän tuntua. Illan hämärtyvät ja viilenevät, mutta päivällä onneksi lämpömittari jaksaa kiivetä hyvin kesäisiin tunnelmiin. Rakastan uusia alkuja, projekteja ja hallittuja positiivisia muutoksia, siksi pidän syksyistäkin. On myös liikuttavan ihanaa nähdä tulevan koululaisen riemu ja ilo, kunpa se kantaisi pitkälle. Reppu ja penaali on hankittu ja pakattu ja äidillä on kurkussa pikkuisen puristava tunne. Nyt hän sitten lähtee.
*
*
Onneksi marraskuuhun saakka saan olla lähes aina lähettämässä hänet kouluun ja vastaanottamassa kotiin. Tiedättekö mikä on ihaninta ja kamalinta? Tulevan eppuluokkalaisen itsenäistymisen halu; ei tarvita enää äitiä siinä ei tässä. Hyvähän se vaan on ja ihan luonnollinen osa kasvua, mutta silti tuntuu haikealta. Onneksi on tuo pikkuveli, joka tasapainon vuoksi haluaa ja tarvitsee äitiä ihan joka asiaan. En ole ihan työttömäksi jäämässä kotonakaan 😉
*
*
Entäs se oma päivätöihinpaluu? Se tuntuu odotetulta ja ihanalta, onhan mennyt 1,5 vuotta ihan muissa merkeissä. Onneksi saan yhdistää rakastamiani asioita ja olen yrittänyt luoda itselleni työkalenterin, jossa aikaa on päivätöille, blogille ja VALOlle. Miten asiat käytännössä sujuvat, sen aika näyttää. Optimistina uskon, että ehdin tehdä kaiken, eikä kukaan koskaan sairasta. Eikös se niin mene?!
*
*
Samaan aikaan kun arki lipuu sisään ovenraosta, pidän kiinni leppoisasta kesätunnelmasta. Tuntuu niin suureelliselta toitottaa yhden aikakauden loppua, sillä eihän tässä mikään lopu. Alkaa vain.
*
*
Lomat ovat siitä pahoja, että saan aina paljon ideoita. Haaveet vaan alkavat muodostua toimintasuunnitelmiksi ja sitten niitä suunnitelmia yritetään toteuttaa siinä kiireisessä arjessa. Nytkin korvien välissä käy sellainen savu, että kohta naapurit tilaavat palokunnan paikalle. Eikä näissä haaveissa ole kysymys tyytymättömyydestä, vaan enemmän eteenpäin menemisestä ja elämännälästä.
*
*
Elokuu on siis otettu ilolla ja innolla vastaan. Treenit alkoivat, koulut alkavat, työt alkavat ja arki alkaa. Oikeastaan aika ihanaa!
*
*
Kuvissa hengitetään levollista elokuunalun tunnelmaa. Se hetki, kun ei ole kiire minnekään. Painan sen tiukasti mieleeni.