Kesä joka aistilla

Ai ihana kesä! Parin viikon lomailun jälkeen alkaa jo sujua, eivätkä tekemättömät kotityöt enää pilaa kaunista kesäpäivää. Vielä pari viikkoa ellunkanailua lasten kanssa ennen arjen alkua.

Jyväskylä on mainio kesäkaupunki ja tarjonnut paljon monenlaista tekemistä. Vaikka Suomipop-festareita on vietetty jo vuosikausia, osallistuin karkeloihin ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Viimeiseksi se ei takuulla jää, niin riemukkaat kolme päivää sain kokea. Testasin festarihenkeä kolmella eri tyylillä: autolla, lapsen kanssa sekä bilevaihde päällä.

Torstai-iltana laitoin lapset nukkumaan ja katsoin ulos.  Vettä ripsotti, joten vedin päälle kumisaappaat, merinovillapaidan, farkut, trenssin ja sujautin laukkuun sadeviitan. Portilla varusteissani tunsin itsesi vähän keski-ikäiseksi kaikkien napapaitojen ja pikkusandaalien joukossa. Illan hämärtyessä, viilentyessä ja sateen taas jatkuttua totesin, että on ihanaa olla aikuinen. On ihan ok kuunnella Suomen kovinta poptähteä ja pukeutua säänmukaisesti.

Perjantaina kaarroin paikalle iltapäivällä kaksivuotiaan kavaljeerin kanssa, tavoitteena nähdä ja kuulla Chisu. Peltorit päässä jammaileva pikkupoikani oli kovin pettynyt, kun vajaan tunnin kuluttua tähti taputettiin pois lavalta ja kerroin, että on aika lähteä kotiin. En ole kovin ihastunut lasten tuomisesta aikuisten festereille, vaikka onneksi poika on sen verran pieni, että ei osaisi ihmetellä satunnaista kirosanaa tai sammahtanutta juhlijaa. Onneksi alaikäsille oli omat alueet, joissa meno oli siistiä.

Lauantai oli pääpäivä ja voi elämä, miten ihana päivä se olikaan! Kesä alkoi, kun tuuli puhalsi pilvet pois taivaalta ja Kaija Koo laittoi ihon kananlihalle muistuttamalla, kuka keksi rakkauden. Minulla on ihan erityinen suhde artistin vanhoihin lauluihin, sillä kasvoin aikuiseksi 90-luvun tuotannon parissa.  Minun tuulessani soi on yksi kauneimmista ja Jos sua ei ois ollut on saanut uuden syvyyden omien lasteni kautta.

Suomipoppien järjestelyt toimivat hyvin ja tästä festarikonseptista pidän; kymmenessä minuutissa kotoa pelipaikoille, illallinen viereisessä ravintolassa, järkevät jonotusajat ja omiin lakanoihin nukkumaan. Sopivasti kuplivaa ja paljon ystäviä ja tuttuja.

Dagen efterillä ei ole oikein hyvää suomennosta, sillä mielestäni krapula on ihan eri asia, kun sellainen yleinen hyvien juhlien jälkeinen väsymys. Olen muuten joko taitava tai onnekas, sillä en kärsi varsinaisista krapuloista (juokaa ihmiset myös vettä bileiltoina ja viimeistään puolen yön jälkeen ei muuta kannata juodakaan).

Omassa pikkuväsymyksessä tein jääkaapin kätköistä raikkaan kesäsalaatin, joka on yksi suosikeistani:

jääsalaattia
kirsikkatomaatteja
kurkkua
suippopaprikaa
kanapihvejä (grillillä tai pannussa)
vuohenjuustoa
balsamicoa
krutonkeja

Jos minulla olisi ollut mansikoita, olisivat nekin löytäneet tiensä lautaselleni. Myös paahdetut pinjansiemenet sopivat hyvin joukkoon!

Ihana viikonloppu takana ja kesä tuntuu nyt kaikilla aisteilla.