Hotellielämää

Hei taas!

En nyt edes aloita sitä ”väsynyt mutta onnellinen” -virttä, mutta se taitaa olla lapsiperhereissujen tyypillinen lopputulema. Onnellinen siitä, että lähdettiin, koettiin ja nautittiin. Väsähtänyt siitä, että moniin perusasioihinkin kuuluu vieraissa paikoissa vähän enemmän säätöä. Samalla tuli pidettyä puolivahingossa blogilomaakin, kone oli kyllä mukana mutta ei puhettakaan, että sitä olisi ehtinyt tai sitten illan pikkutunneilla edes jaksanut avata. Mutta oikein hyvä näin, nyt tuntuu että on vaikka kuinka paljon kerrottavaa!

Laskin eilen illalla kotimatkalla, että olen ollut heinäkuussa 12 yötä kahdeksassa eri hotellissa. Ei ihme, että kotiin oli taas niin ihana palata ja nyt tuntuu, että ei ihan heti tarvitse minnekään lähteäkään. Näihin hotelliöihin on mahtunut monenlaisia kokemuksia, joista kärkeen kiilasivat nämä kaksi viimeisintä.

Teen huonevarayksia vähän milloin mistäkin, suoraan hotellista tai erilaisten hakusivujen (hotels.com, tripadvisor.com) kautta. Siinä missä ennen ykkösjuttu oli sijainti, nyt lasten kanssa pitää tarkistaa ensimmäisenä huoneen koko. Pidemmissä reissuissa meillä on ollut erillinen makuuhuone, se antaa hyvin lisää tilantuntua ja rauhoittaa iltaa tai aamua heille, jotka haluavat nukkua. Paitsi yleensähän tilanne on niin, että lapset ovat hereillä ja vanhemmat haluaisivat nukkua, mutta se on jo tarina erikseen eikä siinä ainakaan vauvaperheessä erillinen makuuhuone (tai muukaan itku) auta 😉

Lisäksi arvostan rauhallisuutta, hyvää aamupalaa ja silmää miellyttävää sisustusta. Ainahan kaikki näistä ei toteudu, esimerkiksi Ranskassa eräässä hotelllissa verhotanko romahti kun suljin illalla verhoja ja mieheni vastatessa puhelimeen ei seinätelineestä irronnut vain luuri vaan koko puhelin! Siinä sitten naureskeltiin, että tästä kohteesta ei taida sellaista modernisti kodikasta juttua irrota.

Reissumme pääkohde oli Turussa, siitä kerron teille piakkoin lisää. Aika huima kokemus nimittäin! Osastolle ”vähän enemmän säätöä” -kuului se, että emme ajaneet vauvan vuoksi yhtenä päivänä suoraan Jyväskylästä Turkuun saakka, vaan puolitimme ajomatkan ja yövyimme Tampereen Scandic Station* hotellissa. Siellä huoneemme oli suuri ja sinne mahtui mainiosti sängyt neljälle.

Hotellin sijainti ydinkeskustassa on oikein mainio. Lähdimme tutustumaan Koiramäkeen Särkänniemessä; aivan hellyyttävän suloinen paikka!

Scandic Stationin vastaanotosta saa ostaa lippuja Särkänniemeen ja bussikuljetus lähtee ihan nurkalta. Oli näppärä viedä tavarat huoneeseen ja lähteä kohti satumaailmaa ja kieputtimia.

Keli ei ollut maanantaina mikään täysi kymppi, mutta onneksi suurimmilta sateilta  ja myös jonoilta vältyttiin. Teemapuistoissa arvostan kovasti sitä, että kokonaisuus on tehty alusta loppuun teemaa tukien ja tämä kyllä hienosti Koiramäessä toteutui. Mietin ennakkoon, että Koiramäki voisi olla vauvan kanssa vähän rauhallisempi paikka kuin vilkkuvalojen ja jumputtavan musiikin valtaama huvipuisto. Tässä ajatukseni osui nappiin, Koiramäessä oli ihanan verkkainen tunnelma.

Koska ostimme elämysrannekkeet Särkänniemeen, kävimme vielä pyörähtämässä laitteissakin. Minä olen tullut virallisesti vanhaksi, sillä minua ei saa enää mihinkään hurjiin huvipuistolaitteisiin ja noita pääalaspäin meneviä vuoristoratoja katsellessakin tuli vähän huono olo 😀 Tytär olisi taas halunnut mennä joka paikkaan, mutta onneksi hän on vielä alle 120 cm. Hän kinusi pääsyä Tukkijoelle yli tunnin, mutta se ei meitä vanhempia kolean kelin vuoksi houkutellut. Viimein ennen lähtöä mieheni suostui ja he lähtivät yhdessä kohti laitetta. Harmitus olikin melkoinen, kun Tukkijoki suljettiin ja jono katkaistiin juuri viisivuotiaamme kohdalta. Siinä sitten taas harjoiteltiin sitä kuuluisaa pettymyksensietokykyä, huh!

Hupipäivän jälkeen oli ihana palata hotellille rentoutumaan. Iltapalaa, kylpy ja puhtaat valkeat lakanat hyvässä sängyssä ovat kyllä kova kolmikko!

Tiedättekö mikä lähentelee tähtitiedettä tai ydinfysiikkaa? Autosiirtymien ja vauvan unien synkronoiminen! Onneksi tällä reissulla ajoitukset osuivat nappiin ja saimme nauttia hiljaisuudesta ja maisemista. Tyytymättömän vauvan viihdyttäminen turvakaukalossaan pidemmällä matkalla kun vaatii jo jonkinmoiset maijapoppas-taidot!

Matka jatkui kohti Turkua ja Naantalia. Sanonta ”Naantalissa paistaa aina” ei pettänyt taaskaan!

*Yö Scandic Stationissa saatu blogin kautta.