Tämä on minun hetkeni. On viety ja haettu tytär eskarista, ulkoiltu pojan kanssa ja koiran kanssa, tehty aamupalaa, lounasta ja välipalaa. On leikitty, pyykätty ja pahimmat sotkut raivattu. Kun neiti lähtee ulkoilemaan ja pikkuherra päiväunille, on minun hetkeni. Tekee mieli laittaa oveen kyltti: ”ei saa häiritä”. Syön lounaan kaikessa rauhassa ja avaan koneen.
Monesti minulta kysytään, kuinka ehdin kaiken? En kai aina ehdikään, on priorisoitava ja sanottava ei. Uskon siihen, että itselle mieluisille ja tärkeille asioille kuitenkin löytyy aikaa. Usein illat ovat hektisiä ja vielä kahdet päiväunet nukkuva poika menee sen verran myöhään nukkumaan, että aivoni eivät enää ole iltavuoroon kovin hyvässä terässä. Siksi lapsen päiväunihetki on minulle lähes pyhä, oma tunti jossa saan vain olla. Ja usein tämä oleminen tarkoittaa minulle bloggaamista.
Blogit ovat minulle arjen pakopaikka sekä lukijana että kirjoittajana. Tänään aamulla Heidi kävi meillä kylässä tuunausprojektimme tiimoilta ja molemmat totesimme, että kurjien asioiden jakamisen sosiaalisessa mediassa ei tunnu luontevalta. Kun oikein väsyttää, ärsyttää tai tuntuu surulliselta, sitä tukeutuu läheisiin. Kun tuntuu hyvältä, iloiselta ja energiseltä, on myös ilo kertoa siitä muille. Onko se sitten sitä kiillotettua pintaa, fiksua somestrategiaa vai vain luontaista käytösmallia, enpä tiedä?
Toisaalta olen huomannut myös, että ketään ei oikeasti pidemmän päälle edes kiinnosta esim. pikkusairastelut, huonot unet tai puhjeneet autonrenkaat. Valittaminen on usein myös kierre; kun yksi asia nyppii, alkaa toinenkin helpommin ärsyttää. Minusta on paljon mukavampaa keskittyä niihin asioihin, jotka ovat hyvin. Eikä sisustusblogissa ole tarkoituskaan jakaa koko elämää, vain se sopivan kokoinen siivu.
Blogiin liittyvät jutut vaan ovat yleensä tosi hauskoja ja mieluisia. Tuskin ilman blogia meille olisi tänään tullut aamuyhdeksältä RENEW-tiimiä touhuamaan, enkä olisi tehnyt pannaria aamiaiselle. Illalla kaupan kilometrikäytäviä tallatessani yksivuotiaan vaativan kitinän säestyksellä pohdin, mitä helppoa ja nopeaa pyöräytän pöytään aamulla. Lopuksi päädyin tomaatti-mozzarella-basilikatäytteisiin ciabattoihin sekä pannukakkuun mansikkahillolla ja vaniljajätskillä. Yksinkertaista, mutta toimivaa.
Kurkkaus kuvauskulissiin postauksessa saitte pienen vilkaisun siitä, mistä RENEW-tuunaus lähti liikkeelle. Pian pääsen näyttämään teille lopputuloksen, joka on ainakin omaan makuuni juuri täydellinen.
Jäin vielä pohtimaan tuota otsikkoani siitä, että blogit olisivat minulle pakopaikka arjesta. Kuin arki olisi joku paha asia, jota pitäisi päästä pakoon? Toimiva arkihan on onnellisen elämän perusta! Mutta ei se kaviaari ja samppajakaan hyvältä maistu, jos sitä on tarjolla joka päivä 😉 Tässä elämäntilanteessa minulle suurinta luksusta on oma aika, mutta juuri siksi että sitä on niin vähän.
Balanssi saattaa olla maailman kaunein sana. Tunti on kulunut.