Uudessa omakotitalossa eläminen on tarkoittanut sitä, että pihan vehreyttä ja kukintaa on saanut odottaa. Nyt, viidentenä kesänä puilla ja pensailla alkaa olla mittaa sekä meillä että naapureilla. Pikkuhiljaa pihat muuttuvat runsaammiksi puutarhoiksi ja tätä muutosta on iloa seurata.
Tänä kesänä saimme ensimmäiset kukat omenapuuhun. Olen käynyt monena päivänä takapihalla katsomassa tätä maailman luonnollisinta asiaa, joka silti tuntuu pikkuisen ihmeelliseltä. Meidän pihassa kukkii puu, vihdoin!
Viime kesä meni pihan laitossa vähän ohi, kun poika oli pieni vauva, eikä oikein perustanut pitkistä päiväunista. Edellisen kesän pihamuistot kiteytyivät lähinnä loppukesän epätoivoon rikkaruohojen kanssa, sillä ne kasvoivat nopeammin kuin ehdin niitä nyppiä. Tänä vuonna yritän pitää pihaa inhimillisessä kunnossa pikkuhiljaa ja uskon sen onnistuvan paremmin, sillä poika nauttii touhuamisesta omalla pihalla.
Meidän tontin koko on 1000 neliötä eli mistään suurensuuresta puutarhasta ei ole kysymys. Takapihalta löytyy marjapuskat, hyötykasvit, omenapuu ja lasten leikkipaikka. Etupihalle on jätetty avaraa nurmikkoa palloleikkejä varten ja suunnitelmissa on keinut tai kiipeilyteline.
Nyt pihassa odottelee mustaa reunustusnauhaa ja valkoisia koristekiviä, seuraava homma on nimittäin puiden ympäröiminen vähän samaan tyyliin kun Suvi on tehnyt Valkoisen Harmajan pihassa. Jyväskyläisille pihanlaittajille suosittelen käyntiä Viherlandian Kivipihalla, älyttömän helppoa kun voi ajaa autolla sisälle ja palvelukin oli ihan viimeisen päälle. Varoituksena vain, että alkaa tehdä mieli laittaa yhtä sun toista kivetystä omalle pihalle, sen verran inspiroiva paikka on kyseessä. Onneksi nämä kivihommat voi ottaa hyötyliikuntana. Että jos se puoliso kyselee, että mitä kummaa roudaat kotiin säkkikaupalla ja selkä vääränä, niin voit kertoa hänelle iloisia uutisia. Tänä kesänä ei tarvitse mennä kuntosalille omaa pihaa pidemmälle, mikä ihana ajansäästö 😀